Nuortenkirjailija Salla Simukka kannustaa vanhempia tukemaan nuorta lukemisessa, koska lukutaito on keino selvitä elämässä.

– Harvoin nuori innostuu lukemaan niin, että hänelle sanotaan, että me olemme nyt tosi huolissamme siitä, ettet lue, Lumikki-trilogian kirjoittanut nuortenkirjailija Salla Simukka pohtii.

Juuri siksi nuorten innostamiseen pitää löytää muita keinoja.

Nuoret eivät aina ymmärrä itse, missä kaikessa hyvää lukutaitoa tarvitaan. Asian tekee vielä huolestuttavammaksi, jos edes vanhemmat eivät ymmärrä sitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjat tarjoavat uudenlaisen näkemyksen maailmasta, kasvattavat ymmärrystä toisista ihmisistä ja siitä, mitä ympärillämme tapahtuu, Simukka sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Lukijat ovat enemmän oman elämänsä subjekteja eli ovat aktiivisia toimijoita elämässä.

Ei mekaaninen taito, vaan taito elämään

Jos teini-ikäisenä jää muista jälkeen kyvyssä ymmärtää lukemaansa ja tuottaa toisille ymmärrettävää tekstiä, sen kurominen umpeen aikuisena on lähes mahdotonta, Simukka sanoo. Lukutaidoton lähtee kaikkiin suorituksiinsa sata metriä takamatkalta, ja sillä on iso merkitys elämässä pärjäämiseen. 

Simukka kannustaa vanhempia kertomaan teini-ikäisilleen, että ilman kunnollista lukutaitoa, syvällistä ymmärrystä lukemastaan, ei pysty täyttämään vaikkapa erilaisia hakemuksia liittyen sosiaaliturvaan tai työhön.

Lukutaidoton lähtee kaikkiin suorituksiinsa sata metriä takamatkalta, ja sillä on iso merkitys. 

– Jo ihan oman ansioluettelon kirjoittaminen vaatii hyvää luku- ja kirjoitustaitoa. Lukutaidon avulla voi ymmärtää, mitä esimerkiksi työnhakuilmoituksessa tai opiskelupaikan kuvauksessa vaaditaan. Myöhemmin työelämässä, ihan käsityöammateista lähtien, pitää pystyä kirjoittamaan ja ymmärtämään kirjoitettuja ohjeita. Maailmaa pyöritetään sähköpostein ja kirjallisin raportein.

Suomessa lukutaitoa on tähän asti ajateltu melko mekaanisena taitona. Mutta Simukan mielestä se on samanlainen elämäntaito kuin vaikka matematiikka.

– Emmehän me ajattele, että kun on oppinut laskun 1+1, osaa kaiken. Vaikka osaisi lukea purkin kyljestä ’maito’, se ei vielä riitä. Lukutaitoa pitää kehittää ja harjoitella.

Ihmisellä, joka on lukenut vähän, voi olla kokemus, että kirjat ovat vaikeita. Jos silloin pystyy antamaan luettavaksi juuri sen kirjan, joka kiinnostaa, syntyy ymmärrys, että eihän tämä olekaan vaikeaa.

– Toivoisin että lukutaito ei olisi tulevaisuudessa elitistinen taito. Kirjat ja niiden sisältö eivät ainakaan ole elitistisiä, vaan tarkoitettu ihan jokaiselle meistä.

Kaikki keinot ovat sallittuja

Yhä useammalla nuorella on ongelmia lukutaidossa. Simukan mielestä pulma on usein siinä, että lukija ja kirja eivät kohtaa. Jokaisella nuorella pitäisi olla oikeus löytää juuri se kirja, joka häntä kiinnostaa: mikä toimii yhdelle, ei ehkä toimi toiselle. Miten kaivaa kullekin se oma syy tarttua kirjaan – siinä on Simukan mielestä ydinkysymys.

– Lasten ja nuorten kirjallisuuden asema ja arvostus ei ole aikuisten kirjallisuuden tasolla. Lasten kirjoista kirjoitetaan harvemmin esimerkiksi arvosteluja ja tieto niistä ei leviä.

Millä saisimme lukevat nuoret ihailun valokeilaan?

On paljon niitäkin nuoria, joille lukeminen on intohimo. Heistä puhutaan silti vain harvoin, koska ymmärrettävästi keskitytään siihen joukkoon, jota kirjat eivät kiinnosta ja jonka lukutaito ei ole ikätasoista.

Simukka haluaisi unohtaa sen ajatuksen, että lukeva nuori on poikkeus, ja siirtää lukutoukat ihailun valokeilaan. Se saattaisi innostaa muitakin lukemaan.

– Lukeminen on yhteisöllistä. Muistan itsekin nuoruudesta hetkiä, jolloin joku sanoi, että sun on pakko lukea tämä. Nuoret haluavat jakaa oman kokemuksensa muiden kanssa.

Simukka innostaa vanhempia kiinnostumaan itsekin kirjallisuudesta – varsinkin lasten ja nuorten kirjallisuudesta.

– Kaikki keinot ovat sallittuja. Jos palkkio motivoi, niin by all means, käyttäkää sitä. Yhtä laillahan me aikuiset tehdään itsellemme esimerkiksi liikuntakalentereita, joissa kymmenestä liikuntakerrasta annamme itsellemme palkinnoksi jotain kivaa. Tai nuoren lukemisen voi sitoa vaikka ruutuaikaan, jolloin lukemalla kirjaa voi ”ostaa” itselleen lisää ruutuaikaa.

Salla Simukka vinkkaa: Näitä kirjoja rakastan nyt

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

”Peetu tekee kymmenen purjelentoa isänsä kanssa ja käy läpi asioita ja muutoksia liittyen siihen, että kesän jälkeen hänestä tulee virallisestikin poika.”

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous 

”Omaperäinen fantasiateos, jossa taikuus ja ihmissuhteet ovat hyvin fyysisiä.”

Riina Mattila: Järistyksiä

”Hurjan aistivoimainen tarina ensirakkaudesta ja siitä, kun joku vihdoin näkee sinut sellaisena kuin todella olet.”

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät

”Vuoden 1918 tapahtumat tulevat lähelle ja iholle nuorten tyttöpäähenkilöiden kautta.”

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli 

”Tätä en ole vielä lukenut, mutta odotan kovasti!”

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla