Esiteini kurkottaa nuoruuteen mutta kaipaa vanhempien hoivaa.

Yksitoistavuotias rakentaa innoissaan lumilinnaa ja hoivaa pehmolelujaan. Toisena päivänä hän haluaa huulipunaa diskoon ja karkaa pakkaseen ohuissa leggingseissä.

Toinen samanikäinen jurottaa ruokapöydässä ja ärhentelee peilikuvalleen, kun tukka ei nouse oikeanlaiselle pyörteelle. Illalla kelpaa silti vielä syli ja paijaus.

Alakoululaiset ovat selvästi yhä lapsia, mutta nuoren elämä kolkuttelee jo ovella. Onko tämä nyt esiteini-ikää?

Esiteini ei ole vanhempien puheissa kovin vakiintunut määritelmä. Joku viittaa sillä jo kahdeksanvuotiaaseen – leikillään tai vain hämmennystään, kun lapsi kasvaa silmissä. Toiselle lapsi on ihan vain lapsi, kunnes on jo oikeasti nuorisoa.

”Esimurrosikä ei ole samanlainen itsenäinen kehitysvaihe kuin uhmaikä tai murrosikä.”

– Esimurrosikä ei ole samanlainen itsenäinen kehitysvaihe kuin uhmaikä tai murrosikä. Se on ennemminkin välitila, johon sisältyy odotuksia tulevasta, toteaa Mannerheimin lastensuojeluliiton auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki.

Varhaislapsuuden murrosten ja teini-iän väliin jäävät vuodet ovat usein sopuisaa suvantovaihetta. Ennen pitkää keskilapsuuden rauhaan alkaa nousta muutoksen merkkejä: pientä aikuisten haastamista, orastavaa kiinnostusta nuorten maailmaan.

Osalla lapsista murrosiän fyysinen kehitys käynnistyy jo, ja kehon myötä alkaa mielikin myllertyä.

– Kun hormonaaliset muutokset alkavat, se tarkoittaa väkisin myös jonkinasteista mielen kuohuntaa: uudenlaista epävarmuutta, ärtymystä ja kiukunpuuskia, Pajamäki sanoo.

Pieniä ja isoja

Alakoulun luokkakuvissa välitilan epämääräisyys näkyy. Joku rivissä näyttää vielä ihan pikkupojalta. Toisella on teinin vaatteet, uhmakas asento ja kilo geeliä tukassa. Kaveruksilla voi olla parinkymmenen sentin pituusero.

Murrosiän ensi merkit tulevat eri lapsille hyvin eri aikaan, ja se on täysin normaalia.

Murrosiän ensi merkit tulevat eri lapsille hyvin eri aikaan, ja se on täysin normaalia. Jollakin tytöllä rinnat voivat alkaa kasvaa 9-vuotiaana, toisella 14-vuotiaana. Kuukautiset alkavat keskimäärin 13-vuotiaana, mutta vaihteluväli on useita vuosia. Pojilla fyysinen kehitys alkaa yleensä vasta 12–13 vuoden iässä isommalla rysäyksellä.

Kehityksen eritahtisuus ei ole välttämättä lapsille lainkaan niin selvää kuin aikuisille. Lapsesta voi tuntua kiusalliselta, jos hän kehittyy kovin eri aikaan kuin kaverit. Se voi myös johtaa kiusaamiseen, naureskeluun ja huomautteluun.

Jos tyttö ujostelee kehittyviä rintojaan, hienovaraisuus on valttia. On tärkeää, että lapsi saa itse valita vaatteita, joissa hänellä on turvallinen ja itsevarma olo.

Selvästi muita aiemmin tai myöhemmin kehittyvää lasta voi rauhoittaa kertomalla, että erot tasaantuvat ajan myötä. Esimerkkitarinat auttavat: Se äidin työkaverin poikakin venähti pituutta pari vuotta muita myöhemmin. Kyllä sinäkin kirit kaverit kiinni.

Kiusaamista ei pidä hyväksyä, mutta lasta voi muistuttaa siitä, että todennäköisesti naureskelijat ovat itse yhtä epävarmoja itsestään.

Seksuaalisuuteen liittyvät asiat kannattaa ottaa puheeksi viimeistään nyt.

Kasvuun, kehitykseen ja varsinkin seksuaalisuuteen liittyvät asiat kannattaa Pajamäen mielestä ottaa puheeksi viimeistään nyt.

– Keskilapsuus on otollinen vaihe valmistaa lasta hämmentäviin tunteisiin ja fyysisiin muutoksiin, kuten kuukautisiin tai siemensyöksyihin. Lapsi on tässä vaiheessa vastaanottavaisempi kuin murrosikäinen, joka haluaa ehkä jo pohtia asioita enemmän itsekseen.

Rajoja ja joustoa

Jos alakouluikäisen arjessa kaikki on kohdallaan, hän on usein utelias, toimelias ja avoin. Kymmenvuotias ei vaadi niin paljon perushoivaa kuin pikkulapsi, muttei vielä rajusti kapinoikaan. Näennäisessä helppoudessa on riskinsä: tässä iässä lapsi saattaa jäädä aikuiselle näkymättömäksi.

– Voi tulla sellainen harha, että hän ei tarvitse aikuista. Tämän ikäisen ei silti pidä vielä olla liian pitkään itsekseen, Pajamäki sanoo.

– Kehitykseen kuuluu, että lapsi kurkottelee nuoren maailmaan. Vanhempien pitää kuitenkin pystyä tarjoamaan tarpeeksi pitkän lapsuuden tuottamaa turvaa.

Esiteinin vanhempana joutuu tasapainottelemaan. Miten tukea itsenäistymistä, mutta samalla antaa lapsen olla vielä pieni? Milloin antaa vapauksia ja missä vielä jarrutella?

Kotiintuloajoista on hyvä pitää kiinni ja rajoittaa pelkästään kaveriporukassa vietettyä aikaa.

Pajamäen mukaan vanhempien pitää huolehtia, ettei lapsi ajelehdi liikaa pois perhepiiristä. Kotiintuloajoista on hyvä pitää kiinni ja rajoittaa pelkästään kaveriporukassa vietettyä aikaa. Esiteini otetaan yhä mukaan perheen yhteisiin puuhiin.

Lapsi tarvitsee aikuiselta lämpöä ja pysyvyyttä, mutta myös sopivasti uudenlaista kaverillisuutta. Kuuntele lasta ja selvitä, mitä hänen päässään liikkuu. Ymmärretyksi ja hyväksytyksi tuleminen on tärkeää. Saa olla epävarma ja saa ailahdella. Joskus saa tuntua tosi isolta ja itsenäiseltä, välillä ihan pieneltä.

Miten lapsi muistaa minut?

Entä kun esiteini murjottaa, haukkuu vanhempia tai paiskoo ovia. Miten pitkälle ärhentelyä pitää ymmärtää?

Nyrkkisääntö on sama kuin raivoavan uhmaikäisenkin kanssa. Tunteita saa olla ja ne saavat näkyä, mutta käytös on eri asia.

”Kaikkien tunteiden pitää olla sallittuja kotona.”

– Kaikkien tunteiden pitää olla sallittuja kotona. Saa olla välinpitämätön tai ärtynyt, tosi vihainenkin. Saa raivota, mutta ei saa vahingoittaa ketään. Ei tarvitse olla aina aurinkoinen, mutta se ei tarkoita, että saisi jättää tekemättä velvollisuutensa, Pajamäki sanoo.

Kuohunta voi raastaa aikuisen hermoja – ja se on vasta esimakua murrosiästä.

Vanhempien tehtävä läpi lapsuuden ja nuoruuden on toimia turvallisena puskurina: ottaa tunnepurkaukset vastaan ja osoittaa siten, että niistä selvitään. Näin lapsi oppii käsittelemään hankalia tunteita, mikä on myöhemminkin mielenterveyden kannalta tärkeä taito.

Tyynenä pysyminen ei aina ole helppoa.

– Voi auttaa, jos vaikeissa tilanteissa kysyy itseltään: Miten haluan, että lapsi muistaa tämän ikävaiheen? Miten hän muistaa minut?

Jos lapsi oppii luottamaan siihen, että vanhempi toimii hänen parhaakseen, suhde kestää myöhemminkin pienet taistelut ja irtiotot. Yhteyttä on paljon vaikeampaa ruveta murrosiän myrskyissä luomaan alusta.

entykkäätästämaastavieläkään

Esiteini kipuilee uuden kynnyksellä – miten pitkälle ärhentelyä pitää ymmärtää?

Teinin ärhentely on myytti, jolla peitetään yhteiskunnan autoritaarista arvomaailmaa. Kyse on ennemminkin siitä, että teinillä kehittyy kyky havaita toisten ihmisten huonoa käytöstä ja epäoikeudenmukaisuutta, kuten autoritaariset ihmiset tekevät. Vihaiset teinit laitetaan laitokseen, eikä auktoriteetteja saa kyseenalaistaa. Tämän voi analysoida siirtymäriittinä, jossa teini leimataan epämoraaliseksi ja siksi hänet pitää ensin rankaista ja sitten eristää.
Lue kommentti