iStockphoto
iStockphoto

Nyt se sitten tapahtui: murkku joi itsensä humalaan. Miten pitäisi toimia?

Nyt se sitten tapahtui: murkku joi itsensä humalaan. Miten pitäisi toimia?
Nukutaanpa ensin yön yli ja rauhoitutaan. Sitten on keskustelun vuoro. Mutta mitä nuorelle voi sanoa?

Kello on melkein kaksi yöllä, kun ulko-ovi tempaistaan auki ja eteisestä

kuuluu ryskettä. Nuoren kotiintuloajasta on kulunut monta tuntia, ja vanhempien suuttumus on ehtinyt muuttua syväksi huoleksi.

Ja siinä kaivattu teini nyt vihdoin seisoo: yrittää avata tennarinnauhojaan horjahdellen eikä katso kohti. Hän on vahvassa humalassa. Olemus on samaan aikaan uhmakas, itkuinen ja jotenkin niin kovin pieni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Varsin todennäköisesti hän on myös peloissaan, sanovat erityisnuorisotyöntekijät Hensku Kettunen ja Tiina Kinnunen palveluoperaatio Saappaasta. Saapas-työntekijät jalkautuvat viikonloppuisin ja juhlapäivinä kaduille nuorten pariin juttelemaan ja tarpeen tullen auttamaan. Toisinaan paras ratkaisu on kuljettaa päihtynyt teini kotiin. Silloin tunnelma autossa on vaisu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Nuoret itkevät humalassa seurauksia: että vanhemmat ovat vihaisia ja tappavat ja hakkaavat. Tosiasiassa kotona odottaa huolesta sekaisin oleva äiti tai isä, joka ottaa lapsen vastaan avosylin.

Palataanpa eteiseen, jossa oma lapsi ottaa tukea seinistä ja kihertää jotakin sekavaa. Miten tilanteessa tulisi toimia?

Kettusen ja Kinnusen ohjeet ovat ytimekkäät ja käytännölliset: laita lapsi sänkyyn, varaa viereen mehua, käy pari kertaa yössä herättelemässä ja varmistamassa, että hän ei ole oksentanut ja kaikki on muutenkin kunnossa.
Keskustelun aika on vasta aamulla. Parhaina aloituksina toimivat kysymykset – kunhan ne ovat oikeanlaisia.

”Miten saatoit tehdä tämän minulle?” on huono kysymys. ”Miksi näin kävi?” ja ”Oliko sinulla paha mieli jostakin, mitä kotona tai kavereiden kanssa tapahtui?” ovat käyttökelpoisempia.

– Nuori kyllä tietää mokanneensa ja osaa hävetä sättimättäkin. Sen sijaan kannattaa antaa hänelle puheenvuoro ja yrittää pohtia yhdessä, miksi juominen meni överiksi, Kettunen sanoo.

Miten luottamus rakennetaan?
Rauhallinen, luottamuksellinen keskustelu kuulostaa mukavalta. Mutta kuinka se käytännössä toimii, jos vastineeksi tulee itsepintaista vaikenemista, haistattelua ja paiskottuja ovia?

Patenttiratkaisua ei osaa antaa päihdeongelmaisten nuorten perheiden parissa työskentelevä sosiaaliterapeutti Misan Zilliacuskaan. Jokainen perhe ja tilanne on erilainen. Sen sijaan hän peräänkuuluttaa vanhemmilta suoraselkäisyyttä.

On tärkeää sanoa selvästi, että alkoholin käyttäminen alaikäisenä on sekä vaarallista että laitonta, eikä sitä voi sen vuoksi hyväksyä. Katteettomia kauhutarinoita viinan vaaroista – ”kun maistat kerran, et voi enää koskaan lopettaa ja päädyt katuojaan” – kannattaa välttää. Murrosikäinen on fiksu, valheellinen liioittelu loukkaa häntä.

– Nuoren on myös tiedettävä, että sopimuksista pidetään kiinni. Jos kotiintuloajoista lipsutaan, sillä on seuraamuksensa, olipa se sitten nettikielto tai viikkorahan jäädytys.

Pohjimmiltaan jämäkkyys viestii nuorelle, että hänestä välitetään. Vaikka vastaukseksi tulisikin haistattelua. Tärkein viesti kuuluu: Kotiin voi tulla silloinkin, kun on mokannut. Ja kotiin pitää tulla silloinkin, kun on mokannut.

Meidän Perhe

Vierailija

Niin ne nuoret ovat fiksuja, jote huumevalistuski sais muuttuu toimivammaks, lyökää tarkempia faktoja pöytään eikä että "Eräs LSD:n käyttäjä hyppäsi parvekkeelta alas". Älkää kukkahattutädit yrittäkö turhalla pelottelulla ja "kaikki huumeet ovat yhtä vaarallisia" asenteeella muuttaa nuorisoa koska kaikki huuumeeet eivät tosiaankaan ole yhtä vaarallisia

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla