Eskarilaisen moraali on jo kehittymässä omaksitunnoksi.

Eskarilaisen moraali on jo kehittymässä omaksitunnoksi, mutta sen kehitys vie vielä vuosia.

Kouluikää lähestyvä lapsi kaipaa perusteluja säännöille, joiden mukaan perhe tai yhteiskunta toimii. Hän havaitsee ympärillään erilaisia ajattelutapoja ja kyselee haastavia kysymyksiä: Miksi minä en saa puhua rumia, vaikka televisiossakin kiroillaan? Miksi naapurin lapset saavat olla pihalla myöhempään kuin minä? Miksi aikuiset juovat viinaa ja polttavat tupakkaa, vaikka ne ovat myrkkyä? Minne mummi menee, kun se kuolee?

Yhteisten ja erilaisten sääntöjen tarkoitusta kannattaa pohtia lapsen kanssa: meidän perheessä ajatellaan tällä tavalla ja naapuri voi ajatella toisella tavalla, eikä kumpikaan ajattelutapa ole huono, pelkästään erilainen. Kun vanhemmat kertovat omistaan ja toisten ihmisten valinnoista, lapsi saa eväitä ajattelulleen ja arviointikyvylleen.

Moniarvoisessa maailmassa vanhempi saattaa miettiä, voiko hän kasvattajana määritellä ”oikeat” arvot valmiiksi lapselleen. Tämä kysymys voi herätä etenkin silloin, jos vanhemman elämänkatsomus poikkeaa huomattavasti valtavirrasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

- Perheillä on oikeus välittää lapselle oma arvomaailmansa. On hyvä muistaa, että toinen vaihtoehto olisi jättää lapsi täysin satunnaisten vaikutteiden varaan, sanoo psykologi Keijo Tahkokallio.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhempien selkeä ja vahva arvomaailma luo lapselle turvaa. Arvoja ja eettisiä periaatteita tarvitaan, jotta ihmisen henkinen lujuus kehittyy ja elämä sujuu yhdessä muiden kanssa. Jos vanhemmat välttelevät puhumasta omista näkemyksistään ja vakaumuksestaan, lapsi uhkaa jäädä arvotyhjiöön. Se taas ei luo pohjaa kriittiselle ajattelulle.

Olennaista on, miten lapselle välittyy vanhemman asennoituminen elämään: luottamus omaan arvomaailmaan ja tietty henkinen lujuus.

Mustavalkoinen maailma

Alakouluikäisen moraaliajattelu on Tahkokallion mukaan hyvin mustavalkoista.

- Yksinkertaisuus on lapselle helpottavaa. Harmaita sävyjä hän ei vielä paljon erota. Lapsen kysymyksiin voi antaa valistuneempiakin vastauksia kuin hän täysin ymmärtää, kunhan tiedostaa, ettei lapsi hahmota asioita aikuisen tavoin. Esimerkiksi uskontojen moninaisuutta voi selittää yksinkertaistaen: eri ihmisillä on Jumalalle eri nimiä, mutta kysymys on samasta uskomisesta.

Maailma on monimutkainen, eivätkä aikuisetkaan aina tiedä, mihin uskoa ja luottaa. Koko aikuisten maailman epävarmuutta pienen lapsen niskaan on kuitenkin turha ladata. Tahkokallio ottaa esimerkiksi konkreettisen kysymyksen.

- Jos lapsi kysyy, tuleeko sota, kyllä minä vastaan, että ei tule. Ei pidä lähteä liikaa spekuloimaan, turha lapsen on sellaista asiaa pelätä. Jos sitten sota tulisikin, voi sanoa, että anteeksi, olin väärässä.

Teksti: Anna Tommola, Meidän Perhe

Lue myös: Miksi lapsi valehtelee ja Lapsi tarvitsee arvoja.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla