Eskarilaisen moraali on jo kehittymässä omaksitunnoksi.

Eskarilaisen moraali on jo kehittymässä omaksitunnoksi, mutta sen kehitys vie vielä vuosia.

Kouluikää lähestyvä lapsi kaipaa perusteluja säännöille, joiden mukaan perhe tai yhteiskunta toimii. Hän havaitsee ympärillään erilaisia ajattelutapoja ja kyselee haastavia kysymyksiä: Miksi minä en saa puhua rumia, vaikka televisiossakin kiroillaan? Miksi naapurin lapset saavat olla pihalla myöhempään kuin minä? Miksi aikuiset juovat viinaa ja polttavat tupakkaa, vaikka ne ovat myrkkyä? Minne mummi menee, kun se kuolee?

Yhteisten ja erilaisten sääntöjen tarkoitusta kannattaa pohtia lapsen kanssa: meidän perheessä ajatellaan tällä tavalla ja naapuri voi ajatella toisella tavalla, eikä kumpikaan ajattelutapa ole huono, pelkästään erilainen. Kun vanhemmat kertovat omistaan ja toisten ihmisten valinnoista, lapsi saa eväitä ajattelulleen ja arviointikyvylleen.

Moniarvoisessa maailmassa vanhempi saattaa miettiä, voiko hän kasvattajana määritellä ”oikeat” arvot valmiiksi lapselleen. Tämä kysymys voi herätä etenkin silloin, jos vanhemman elämänkatsomus poikkeaa huomattavasti valtavirrasta.

- Perheillä on oikeus välittää lapselle oma arvomaailmansa. On hyvä muistaa, että toinen vaihtoehto olisi jättää lapsi täysin satunnaisten vaikutteiden varaan, sanoo psykologi Keijo Tahkokallio.

Vanhempien selkeä ja vahva arvomaailma luo lapselle turvaa. Arvoja ja eettisiä periaatteita tarvitaan, jotta ihmisen henkinen lujuus kehittyy ja elämä sujuu yhdessä muiden kanssa. Jos vanhemmat välttelevät puhumasta omista näkemyksistään ja vakaumuksestaan, lapsi uhkaa jäädä arvotyhjiöön. Se taas ei luo pohjaa kriittiselle ajattelulle.

Olennaista on, miten lapselle välittyy vanhemman asennoituminen elämään: luottamus omaan arvomaailmaan ja tietty henkinen lujuus.

Mustavalkoinen maailma

Alakouluikäisen moraaliajattelu on Tahkokallion mukaan hyvin mustavalkoista.

- Yksinkertaisuus on lapselle helpottavaa. Harmaita sävyjä hän ei vielä paljon erota. Lapsen kysymyksiin voi antaa valistuneempiakin vastauksia kuin hän täysin ymmärtää, kunhan tiedostaa, ettei lapsi hahmota asioita aikuisen tavoin. Esimerkiksi uskontojen moninaisuutta voi selittää yksinkertaistaen: eri ihmisillä on Jumalalle eri nimiä, mutta kysymys on samasta uskomisesta.

Maailma on monimutkainen, eivätkä aikuisetkaan aina tiedä, mihin uskoa ja luottaa. Koko aikuisten maailman epävarmuutta pienen lapsen niskaan on kuitenkin turha ladata. Tahkokallio ottaa esimerkiksi konkreettisen kysymyksen.

- Jos lapsi kysyy, tuleeko sota, kyllä minä vastaan, että ei tule. Ei pidä lähteä liikaa spekuloimaan, turha lapsen on sellaista asiaa pelätä. Jos sitten sota tulisikin, voi sanoa, että anteeksi, olin väärässä.

Teksti: Anna Tommola, Meidän Perhe

Lue myös: Miksi lapsi valehtelee ja Lapsi tarvitsee arvoja.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.