Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Opettele luovimaan tahtoikäisen kanssa, saatat yllättyä.

Kaksivuotias ei aio pukea haalaria. Eikä muuten hanskojakaan. Ja nyt lensi kypärämyssy päästä. En tahdo ulos! Mutta kun leikkipuiston makuun on päästy, tahtopallero ei suostukaan lähtemään kotiin. Ei nyt, kun pitää kiivetä tuon ison kiven päälle vielä viisi kertaa. Ei, ei, ei!

Pari–kolmevuotiaana lapsi harjoittelee ahkerasti oman tahdon ilmaisua. Vaikka kehitysvaiheesta käytetään usein nimitystä uhmaikä, lähtökohtaisesti siinä ei ole kyse uhmaamisesta, sanoo varhaiskasvatuksen professori Marja-Leena Laakso Jyväskylän yliopistosta.

Pieni ihminen haluaa vain tehdä itse itseään koskevia valintoja – koskea, kiivetä, mennä tai olla menemättä – aivan kuten kuka tahansa. Omaehtoinen toiminta on yksi ihmisen psykologisista perustarpeista.

– Jokaisella ihmisellä, vauvasta vaariin, on halu toimia oman tahtonsa mukaisesti. Kun pieni lapsi näkee jotakin kiinnostavaa, hän tahtoo mennä katsomaan sitä. Tai hän näkee portaat ja tahtoo kiivetä, Laakso kuvaa.

Sama tarve näkyy jo vauvassa: hän kääntää päätään tai huitoo vinhasti käsillään. Parivuotiaalla on jo eri kyvyt ja keinot käytössään. Hän pystyy liikkumaan itse ja ilmaisemaan tahtonsa sanoin. Siksi halu päättää itse näkyy tässä iässä voimakkaasti – toisilla toki vahvemmin kuin toisilla. On temperamentiltaan voimakkaammin omaa tahtoaan ilmaisevia ja sitten helposti toisten tahtoon mukautuvia taaperoita.

Hyvä, kun pidät puolesi!

Oman tahdon harjoitteleminen on osa itsenäistymistä ja identiteetin kehittymistä, joka jatkuu läpi lapsuuden. Uhmavaihe on tärkeä lapsen itseluottamuksen ja elämässä pärjäämisen kannalta, toteaa kasvatustieteen tohtori, kasvatusneuvoja ja kouluttaja Arja Lundán. Lapsi opettelee pitämään puolensa ja sanomaan ei. Siitä on vielä hyötyä koulussa ja ihmissuhteissa.

Valitse taistelusi. Kaikkiin sodanjulistuksiin on turha lähteä mukaan.

Pää punaisena karjuvaan lapseen voi olla näin nähtynä helpompi suhtautua myönteisesti: hyvä vain, kun ilmaiset tahtosi. Se ei tarkoita kaiken sallimista.

– Lapsi tarvitsee turvallisia rajoja. Aikuisen on kuitenkin hyvä valita taistelunsa. Kaikkiin pikkulapsen sodanjulistuksiin on turha lähteä mukaan, jotta arki ei ole jatkuvaa vääntöä, Lundán sanoo.

Ajatus liikennevaloista voi auttaa hahmottamaan asiaa. Vihreän valon asioista, kuten lempiväristä tai mieluisasta leikistä, lapsi voi ikänsä mukaisesti päättää itse. Keltaisen valon asioista voi neuvotella tai tarjota vaihtoehtoja: otetaanko aamupalaksi puuroa vai viiliä. Punaisen valon asioista ei voi joustaa: auton alle ei juosta, hellaa ei kosketa, hampaat pestään.

Tule sopivasti vastaan

Tahtoikäistä saa olla nostamassa, estämässä ja ohjeistamassa kymmeniä kertoja päivässä. Pikkuinen tahtoisi juosta päättömästi kadun yli, maistaa kukkamaljakosta tai tyhjentää keksihyllyn joka kauppareissulla.

Utelias taapero tarvitseekin paljon valvontaa ja kärsivällistä ohjausta. Jotta elämä ei olisi yhtä tahtojen taistoa, kannattaa opetella hiukan strategista ajattelua ja kykyä luovia, Marja-Leena Laakso suosittelee. Missä tilanteissa komentoja paremmin tepsisikin huumori, leikki tai hienovarainen houkuttelu?

Jos lapsi tahtoo juosta käytävällä, mutta aikuisen mielestä on jo aika lähteä, löytyisikö kompromissi? Kipitetäänpä vielä yhden kerran päästä päähän yhdessä ja sitten lähdetään.

– Kyllä aikuinen voi tulla joskus vastaan menettämättä auktoriteettiaan. Kun aikuinen antaa vähän periksi, lapsikin antaa periksi. Se vahvistaa lämmintä suhdetta ja myönteistä vuorovaikutusta, Laakso sanoo.

Nujertava kuri voi herättää lapsessa kapinamielen, kun taas lämmin vastavuoroisuus lisää luottamusta. Säilyttämällä myönteisen ja sopivasti joustavan asenteen aikuinen säästää sekä aikaa että omia hermojaan.

– Kannattaa miettiä, kumpi on tärkeämpää: yhteinen hyvä mieli vai se, että saa loppuun saakka oman periaatteensa läpi.

Ei pahuuttaan utelias

Pieni lapsi kokeilee rajojaan, mutta hänellä on pohjimmiltaan halu tehdä oikein.

Lapsi kiipeää vaarallisiin portaisiin, koska on kiinnostunut näkemään korkealle. Hän huutaa kauppareissulla, koska on väsynyt ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi aikuisten neuvotellessa viikonlopun ruokatarpeista. Ei hän tee niin kiusatakseen tai ajaakseen vanhempansa hermoromahdukseen.

Kun lapsi saa osallistua, hänellä ei ole niin suuri tarve vastustaa.

Tämän muistaminen voi Laakson mukaan auttaa aikuista säilyttämään malttinsa, vaikka lapsen käytös rasittaa ja julkisella paikalla ehkä hävettääkin. Aikuisen kiihtymys vain aktivoi lapsen stressitasoa.

Myös ennakointi auttaa välttämään pulmatilanteita. Jos taaperon kanssa on mentävä hoitopäivän jälkeen markettiin, kannattaa kuoria kuuma toppapuku, antaa välipalaa ja vähän sylitelläkin ennen kuin lähtee edes yrittämään.

– Opeta lapselle, miten kaupassa toimitaan ja ota hänet mukaan punnitsemaan vaikka kurkkua. Kun lapsi tuntee itsensä osalliseksi, hänellä on pienempi tarve heittäytyä poikkiteloin, Arja Lundán sanoo.

Kun lapsi ei saa tahtoaan läpi ja turhautuu, hän tarvitsee aikuista selvitäkseen tunnekuohustaan. Raivoavalle pikkuiselle kannattaa puhua rauhoittavasti: Kaikki on hyvin. Sinua harmittaa. Et silti voi lyödä.

Yllätä kuiskauksella

Joskus yllättäminen auttaa. Suuttumisen sijasta kokeilekin kuiskata hiljaa: Kuules kiukkumieli, olet rakas, tiesitkös sitä? Kun äänen korottamisen sijaan madallatkin sen ihan lempeäksi, autat sekä lasta että itseäsi rauhoittumaan.

Jokainen voi kokeilla, millaiset luovat kikat juuri omaan lapseen toimivat.

– Yksittäisen tilanteen mokaamisesta on turha kantaa syyllisyyttä. Yritä seuraavalla kerralla jotain uutta lähestymistapaa, ehkä silloin sujuu jo paremmin. Näissä tilanteissa kasvavat aina sekä aikuinen että lapsi, Arja Lundán rohkaisee.

Vauva 1–2/2016

Vierailija

Taisteletko turhaan uhmaikäisen kanssa? Anna vähän periksi

Temperamenttisen lapsen vanhempana opin nopeasti kaksi kultaista sääntöä: eka on jutussakin mainittu "valitse taistelusi" - jos lapsi haluaa lähteä ulos ilman hanskoja niin lähteköön, sullon ne laukkuun. Kyllä niitä hetken päästä tullaan pyytämään. Toinen on "ennakoi, ennakoi, ennakoi": eväät mukaan niin säästyy monelta nälkäkiukulta. Ja puistosta en koskaan vaadi lähtemään heti, vaan ilmoitan, että vielä 3 laskua ja sitten on aika lähteä. Toimii!
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Onko normaalia, miettii vanhempi, kun lapsi imee hiuksiaan, syö kynsiään tai ääntelee hassusti. Onko se pakko-oire?

Kynnet on pureskeltu nysiksi. Takinkaulus on järsitty rikki ja tukassa on imeskelyn jäljiltä takkuinen pallo. Ja miksi ihmeessä se rykii jatkuvasti kurkkuaan? Onko tuollainen normaalia?

– Vanhemmat ovat usein huolissaan lapsensa toistuvista tekemisistä ja pelkäävät niiden olevan pakko-oireita, sanoo lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala.

Useimmiten vanhempien huoli on turha. Aikuisillakin on eleitä, joita toistaa huomaamattaan. Yksi nytkyttelee jalkaansa aina, kun pitää istua paikallaan. Toinen pyörittelee hiuksia lukiessaan. Lapsen tavoissa ei välttämättä ole kyse sen kummemmasta.

Myös tic-oireiksi kutsut tahattomat nykimisliikkeet ja ääntelyt ovat lapsilla hyvin tavallisia. Niitä on jopa neljänneksellä päiväkoti- ja ala-asteikäisistä. Useimmiten oireet häipyvät ajan myötä itsestään.

Ongelmaksi lapsen eleet muodostuvat usein vasta, jos vanhempi murehtii niitä liikaa.

– Jos tapaa alkaa kovasti kytätä ja huomautella siitä, lapsi ahdistuu, Rantala kertoo.

Usein tavat tulevat, kestävät hetken ja katoavat sitten itsestään.

Ethän syyttele

Tyypillisesti toistuvat tavat puskevat pintaan kolmen ja seitsemän ikävuoden kieppeillä, joskus vasta pari vuotta myöhemmin.

Jatkuva nenän kaivelu tai peukalon imeminen saattaa tuntua vanhemmasta turhauttavalta tai nololta. Torumalla aikuinen vapautuu vain omasta häpeän tunteestaan, mutta tulee samalla siirtäneeksi sen lapselle.

Jos tapa haittaa enemmän vanhempaa kuin lasta, kannattaa kääntää katse omiin reaktioihinsa: Mikä minua tavassa nolottaa tai risoo? Voisinko vain antaa olla? Usein tavat tulevat, kestävät hetken ja katoavat sitten itsestään.

Jos tapa yltyy merkittävästi tai siitä koituu lapselle haittaa, siihen voi olla tarpeen puuttua. Pureskelusta tulehtuneet kynsinauhat tai rikki raavittu iho eivät ole kivoja seuralaisia.

Rantala kehottaa ottamaan asian varovasti puheeksi lapsen kanssa.

Syyttelevän miksi aina pureskelet kynsiäsi -kysymyksen sijaan voi olla viisaampaa lähestyä asiaa avoimin mielin: Hei, mitä kuuluu? Vaivaako jokin? Jännittääkö?

Näin pääsee paremmin käsiksi taustalla piileviin syihin. Seuraavaksi voi tiedustella jo suoremminkin: Oletko huomannut, että sinulla on tapana tehdä näin? Mistä se mahtaisi johtua?

Hyviä käytöstapoja voi opettaa lempeästi, syyttelemättä.

Kaikki harmittomatkaan tavat eivät sovi joka tilanteeseen. Hyviä käytöstapoja voi opettaa lempeästi, syyttelemättä. Sen sijaan että kieltäisi lasta kaivamasta nenäänsä, häntä voi ohjata sanomalla, että meillä on täällä tapana pitää sormet pois nenästä.

Aina vanhemman oma ymmärtävä asenne ei riitä. Jos lapsen tavasta nousee iso haloo vaikka päiväkodissa tai koulussa, Rantala kehottaa ottamaan asian reilusti puheeksi.

Jos ymmärrystä ei heru ja hoitaja, kummi tai mummi suhtautuu asiaan yhä turhan aktiivisesti, siitä voi keskustella lapsen kanssa. Se kannattaa tehdä leimaamatta esimerkiksi koko päiväkotia.

– On tärkeä puhua aina ihmisistä, ei yleisellä tasolla. Lapselle voi sanoa, että Riina-hoitajaa tapa näköjään haittaa ja että se on hänen mielipiteensä, mutta että olet itse eri mieltä. Oleellista on vanhemman kyky arvioida tilannetta ja pysytellä rauhallisena, Rantala neuvoo.

Syli rauhoittaa

Tuttu tilanne missä tahansa lapsiperheessä syntymäpäiväjuhlien kynnyksellä: perhoset vatsassa saavat päivänsankarin pomppimaan ja juoksentelemaan edestakaisin.

”Lasta ei saa käskeä lopettamaan. Se on sama kuin sanoisi aikuiselle, että älä naura tai älä hengitä.”

Joskus ylikierrokset purkautuvat eleinä, jotka näyttävät aikuisen silmään oudoilta. Lapsi alkaa keinutella itseään edestakaisin tai räpytellä käsiään kuin lentoon lähdössä oleva lintu. Silloin aikuisen mieleen voi hiipiä huoli siitä, onko lapsen kehityksessä jotain poikkeavaa.

– Lapsille on hyvin tyypillistä purkaa kiihtymystään fyysisesti. Missään tapauksessa lasta ei saa käskeä lopettamaan. Se on sama kuin sanoisi aikuiselle, että älä naura tai älä hengitä, Rantala vertaa.

Tasainen, toistuva liike – aivan kuten asioiden imeskelykin – saattaa olla lapsen luontainen pyrkimys säädellä ylivireystilaa. Lopettamiskäskyn sijaan Rantala kehottaa menemään luokse ja pyytämään syliin.

– Kiihtymys on lapselle kuormittava tila, johon hän tarvitsee apua.

Aikuisen tyynnyttävä läheisyys on kuin pelastusrengas, joka auttaa selviytymään tunnemyrkystä. Aina lapsi ei pysty pukemaan kokemuksiaan sanoiksi.

– Lapsilla tunteiden palo on niin suuri, että se ylittää ilmaisukyvyn, Rantala muistuttaa.

Pelko ja kiukku purkautuvat

Klik-klik, klik-klik. Valokatkaisija naksuu pienen sormen alla päälle-pois, päälle-pois. Älä anna isin ja äidin jäädä auton alle. Klik-klik. Jos painan vielä kerran, ei tapahdu mitään pahaa. Klik-klik.

Haitallisen tavan erottaa harmittomasta se, että haitallisen pontimena on ahdistus.

”Taustalla voi olla pelkoa tai vihaa, jota lapsi ei osaa ilmaista muuten.” 

– Maagiset ajatukset liittyvät usein tärkeisiin ihmissuhteisiin. Taustalla voi olla pelkoa tai jopa vihaa, jota lapsi ei osaa ilmaista muuten. Hän ei ehkä halua sanoa, ettei pärjää. Joku lapsi saa silloin kiukkukohtauksen, toinen kehittää pakkotoiminnon, Rantala sanoo.

Toistamisen tarpeessa ei ole järkeä, ja usein lapsi tietää sen itsekin. Silti hän ei mahda sille mitään, vaikka haluaisi.

– Joskus toistaminen on pelkkiä ajatuksia: pitää laskea sataan takaperin saksaksi, ja jos tulee yksikin virhe, pitää aloittaa alusta.

Stressi pahentaa oireita

Vain muutamalla prosentilla toistamisen tarpeessa on kyse diagnosoitavasta pakko-oireisesta häiriöstä, ja sekin saattaa mennä ohi omia aikojaan. Stressin on todettu pahentavan niin pakko- kuin tic-oireita. Siksi arjen rauhoittamista kannattaa kokeilla joka tapauksessa.

Kaikissa aikuisen silmään oudoissa arjen rituaaleissa ei ole kyse häiriöstä, vaan pyrkimyksestä säädellä kuormitusta. Tarve kulkea aina tiettyä reittiä tai tehdä iltatoimet samassa järjestyksessä on lapsen tapa rakentaa turvaa.

”Tunnollisen lapsen raivarit kannattaa ottaa ilolla vastaan.”

Jos toistamisen pakko alkaa haitata lasta itseään ja arkea tai kovasti vaivata vanhempaa, eikä rauhoittelu vie tilannetta eteenpäin parissa kuukaudessa, kannattaa kysyä apua esimerkiksi neuvola- tai koulupsykologilta.

Janna Rantala kehottaa katsomaan kokonaisuutta rehellisesti: Olenko kartalla siitä, mitä lapsen mielessä liikkuu? Jääkö lapsi arjessa liikaa oman onnensa nojaan? Vaaditaanko lapselta liikaa joko kotona tai koulussa?

– Etenkin tunnollisuuteen ja miellyttämiseen taipuvaisen lapsen kohdalla on tärkeää, ettei syyllistä. Tunnollisen lapsen raivarit kannattaa ottaa ilolla vastaan.

Pikaopas: Toimi näin

1. Älä puutu heti

Joskus paras apu lapselle on se, ettei tee mitään. Pysähdy rauhassa tarkkailemaan häntä ja mieti, mitä tunteita ja ajatuksia havainnot sinussa herättävät. Kirjaa huomioita ylös ja juttele niistä puolison tai toisten vanhempien kanssa.

2. Ole utelias

Sen sijaan että antaisit valmiita vastauksia, ole lempeän utelias, kysy ja kuuntele. Aika pieneltäkin lapselta voi saada hyviä vastauksia. Jos hän itse ei osaa sanoittaa kokemuksiaan, kysy, saatko ehdottaa.

3. Suhteuta

Pohdi onko tavasta todella haittaa vai onko huolesi päässyt paisumaan turhaan? Anna lapselle mahdollisuus kehittyä. Esimerkiksi eskarilaiselle vuosi on pitkä aika kasvaa koululaiseksi – kuudesosa koko siihenastisesta elämästä!

Tältä lapsesta tuntuu

”Eskarissa minun oli pakko räpsyttää silmiä, avata suuta ja jännittää hartiat korviin. Se meni ohi. Nyt välillä minun on haisteltava käsiäni ja hupparin hihoja. Ensin se tuntuu helpottavalta ja sitten vähän tyhmältä. Ei auta, jos niitä kielletään tekemästä. Aikuisen pitää sanoa, että kyllä se menee ohi ja olet ihan tavallinen.”

Otto, 11

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Suositusta Ryhmä Hau -rooliasusta sekä sen pakkauksesta löytyi vakavia turvallisuuspuutteita. Kuva: Tukes
Suositusta Ryhmä Hau -rooliasusta sekä sen pakkauksesta löytyi vakavia turvallisuuspuutteita. Kuva: Tukes

Jos olet ostanut nämä lelut, voit palauttaa ne myyntipaikkaan.

Viidestä joulun suosikkilelusta on Tukesin mukaan löytynyt vakavia turvallisuuspuutteita.

Kolme puista lelua altistavat varsinkin alle 3-vuotiaat lapset tukehtumisvaaralle, ja yhdessä roolivaatteessa huomattiin vakava paloturvallisuusriski. Saman rooliasun pakkauspussi aiheutti myös tukehtumisvaaran. Lisäksi havaittiin, että yhdessä tuotteessa ei ollut vaadittavia käyttöohjeita eikä kemikaaliluetteloa suomeksi tai ruotsiksi.

Lelut oli valittu testiin sillä perusteella, että niissä arveltiin lähtökohtaisesti olevan muita leluja suurempi todennäköisyys turvallisuuspuutteille. 

– Silti liian monen lelun turvallisuudessa oli ongelmia. Tältä osin kaupan sisäänostajilla on tsempattavaa, Tukesin ylitarkastaja Anja Merenkivi sanoo.

– Positiivista on, ettei yhdestäkään testatusta lelusta löytynyt kiellettyjä, muovin pehmentämiseen käytettäviä ftalaatteja. Euroopassa ftalaattien takia on tänä vuonna kielletty useita leluja.

Näissä leluissa havaittiin vakavia turvallisuuspuutteita, ja ne tulee palauttaa myyntipaikkaan välittömästi:

Pintoy-vieterivetoisesta ralliautosta irtoaa alle 3-vuotiaille vaarallisen pieniä osia. Lelussa vakava tukehtumisvaara. Kuva: Tukes
Pintoy-vieterivetoisesta ralliautosta irtoaa alle 3-vuotiaille vaarallisen pieniä osia. Lelussa vakava tukehtumisvaara. Kuva: Tukes

Rubie's Ryhmä Hau Sampan -rooliasussa havaittiin vakava palovammavaara ja tukehtumisvaara. Erityisesti puvun päähine syttyy liian helposti, ja sen pakkausmateriaalina käytetty muovipussi on liian ohutta muovia, joka aiheuttaa tukehtumisvaaran. Kuva: Tukes
Rubie's Ryhmä Hau Sampan -rooliasussa havaittiin vakava palovammavaara ja tukehtumisvaara. Erityisesti puvun päähine syttyy liian helposti, ja sen pakkausmateriaalina käytetty muovipussi on liian ohutta muovia, joka aiheuttaa tukehtumisvaaran. Kuva: Tukes

Hapen ABC-nuppipalapeli aiheuttaa vakavan tukehtumisvaaran, sillä lelusta irtoaa alle 3-vuotiaille vaarallisen pieniä osia. Vaikka lelua suositellaan pakkauksen mukaan yli 3-vuotiaille, se houkuttaa myös pienempiä leikkimään. Tukesin mukaan tämän tyyppisen lelun on siis oltava turvallinen myös nuoremmille lapsille. Kuva: Tukes
Hapen ABC-nuppipalapeli aiheuttaa vakavan tukehtumisvaaran, sillä lelusta irtoaa alle 3-vuotiaille vaarallisen pieniä osia. Vaikka lelua suositellaan pakkauksen mukaan yli 3-vuotiaille, se houkuttaa myös pienempiä leikkimään. Tukesin mukaan tämän tyyppisen lelun on siis oltava turvallinen myös nuoremmille lapsille. Kuva: Tukes

New Classic Toysin City Tour Bus -lelussa havaittiin vakava tukehtumisvaara. Lelu on erityisen vaarallinen alle 3-vuotialle lapsille. Kuva: Tukes
New Classic Toysin City Tour Bus -lelussa havaittiin vakava tukehtumisvaara. Lelu on erityisen vaarallinen alle 3-vuotialle lapsille. Kuva: Tukes

Crystal -kiteidenkasvatussarjassa ei ole tarvittavia käyttöohjeita. Lisäksi lelussa ei ole kemikaaliluetteloa suomeksi eikä ruotsiksi. Kuva: Tukes
Crystal -kiteidenkasvatussarjassa ei ole tarvittavia käyttöohjeita. Lisäksi lelussa ei ole kemikaaliluetteloa suomeksi eikä ruotsiksi. Kuva: Tukes

Tukes kehottaa vaarallisia leluja ostaneita palauttamaan ne myyntipaikkaan. Tukes on toimittanut päätökset lelujen turvallisuudesta myyjille, ja ne vedettäneen pois markkinoilta vuoden loppuun mennessä.

Vakavien turvallisuuspuutteiden lisäksi Tukes havaitsi viidessä muussa lelussa lieviä merkintäpuutteita. Nämä eivät aiheuta käytön kannalta kuitenkaan vakavaa vaaraa. Kaiken kaikkiaan 20 testatusta lelusta 10 sai testistä puhtaat paperit. 

Lelujen turvallisuus on valmistajan, myyjän ja maahantuojan vastuulla, eikä niitä testata viranomaisten toimesta etukäteen. Leluja myyvien yritysten on siis oltava tarkkana siinä, että lelut täyttävät leluille laissa asetetut vaatimukset. 

Tukes testasi vuonna 2017 monenlaisia leluja: hittituotteita, tunnettuja lisenssimerkkejä sekä perinteisiä leluja. Tänä vuonna mukaan testattavien lelujen valintaan oli otettu bloggaajia. Myös kuluttajat saivat ehdottaa leluja testiin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.