Vanhempien suhde omaan alastomuuteen vaikuttaa myös lapsen kehonkuvaan. Minkälainen alastomuuden kulttuuri teidän perheessä on?

– Jokainen vanhempi tekee seksuaalikasvatusta halusi tai ei, Suomen Seksologisen seuran puheenjohtaja, seksuaaliterapeutti Marja Kihlström sanoo.

Kaikki kotona tapahtuva on jollain tapaa seksuaalikasvatusta. Kehonkuva muotoutuu vanhempien avulla: Miten äiti suhtautuu omaan kehoonsa? Miten isä puhuu äidin vartalosta? Tai miten naisten vartaloita arvioidaan tai arvostellaan perheessä ylipäänsä?

Kihlström kehottaa pohtimaan, miten sukupuolielimistä puhutaan lasten kuullen, ollaanko saunassa pyyhkeet päällä tai voiko äiti sheivata lapsensa nähden. Nuo arkiset asiat ovat osa lapsen seksuaalikasvatusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Miksi me naiset emme istu saunassa jalat levällään? Miksi emme ole ylpeitä pimpeistämme kuten miehet pippeleistään? Mitä me viestimme tyttärillemme ristimällä jalat?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa biologiasta: Antamalla kehon osille nimet, ja nimeällä niiden tehtävät. Kun kertoo lapselle kehon osan oikean nimen, voi sille antaa myös lempinimen.

– Pimppi on lähtökohtaisesti pimppi, ei lintu tai pesä, Marja Kihlström painottaa.

Lapset kysyvät usein luontaisestikin sukupuolielimiin liittyvistä asioista, ja silloin niihin on helppo vastata.

– Jos lapsi kysyy, mikä reikä tämä on, miksi vanhempi ei voisi vastata, että se on reikä emättimeen? Miksi sitä pitää kutsua vauvareiäksi? Miksi vanhemmat tekevät siittiöstä tai emättimestä vaarallisia sanoja? Kihlström haastaa miettimään.

Hygieniataitojen opettaminen on oiva kohta opettaa lapselle, että oma pimppi tai pippeli on hyvä ja normaali. Lapsen sukupuolielimiä voi kehua samalla tavalla kuin vaikkapa silmiä tai hiuksia. Alle kouluikäisen lapsen kuulukin olla ylpeä pimpistään tai pippelistään: silloin lapsi oppii arvostamaan itseään myös  teini-iässä.

Marja Kihlström kirjoittaa Puhu muru  -blogia vauva.fissä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
"voiko äiti sheivata lapsensa nähden"???? 

Mitä ihmettä? Pitääkö äitien sheivata? Muuten ihan fiksua tekstiä, mutta tuo yksi kohta pilaa koko jutun :(


No ei kai siinä sanottu että äitien pitää sheivata, mutta jos äiti sitä tekee niin voiko sen tehdä avoimesti ja voiko siitä puhua vai pitääkö yrittää esittää että ne karvat vain taianomaisesti pysyy poissa?

Itse sheivailen silloin kun viitsin niin myös lasten nähden. Siinä samalla on luontevasti tullut tyttärelle kerrottua että joskus _minusta_ tuntuu siltä että on _kivempi olo_ olla ilman säärikarvoja ja että _itse_ tykkään ettei uikkarin alta häpykarvat tursota, mutta että kukin päättää omista karvoistaan mitä niille tekee tai on tekemättä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla