Satu Irisvik ja Jenni Utriainen kirjoittivat Kuinka kasvatan diginaatin -kirjan vanhempien tarpeeseen tietää enemmän lastemme teknologiatäyteisestä tulevaisuudesta. Kuva: Anna Autio.
Satu Irisvik ja Jenni Utriainen kirjoittivat Kuinka kasvatan diginaatin -kirjan vanhempien tarpeeseen tietää enemmän lastemme teknologiatäyteisestä tulevaisuudesta. Kuva: Anna Autio.

Vanhemmat haluavat kiivaasti tietää, mikä on sopiva määrä ruutuaikaa ja miten sitä hallitaan. Kuinka kasvattaa diginatiivi -kirjan kirjoittajat vastaavat.

Sinisinä hohtavat älyruudut ovat tulleet jäädäkseen. Vanhemmille se tarkoittaa jatkuvaa kädenvääntöä ruutuajan, sopivien sovellusten, maksullisten pelien ja erilaisten snäppi-chatti-wappisomejen kanssa, joita lastemme älypuhelimet ovat täynnä.

– Ruutuaikaa ei tule kellottaa munakello kourassa, sanovat Kuinka kasvatta diginatiivi -kirjan kirjoittajat Satu Irisvik ja Jenni Utriainen.

Ruutuajasta puhutaan kielteisesti. Mutta, jos en laita telkkaria pyörimään tai anna lapsen pelata, en saa mitään kotihommia tehtyä, päivällisestä puhumattakaan. Pitääkö minun nyt syyllistyä?

Satu ja Jenni vastaavat:

– Meitä vanhempia syyllistetään jo ihan tarpeeksi. Ruutuaika-asiassakin, kuten niin monissa muissa vanhemmuuteen litityvissä asioissa, ne vanhemmat syyllistyvät, joiden ei tarvitsisi. Ja ne joiden tarvitsisi, eivät välitä.

Lapsiperhearjessa täytyy syödä. Hetkinä, joina ruuanlaitto tai Wilmaviesteihin vastaaminen onnistuu vain, jos laite toimii lapsenvahtina, voi antaa itselleen anteeksi ja käyttää mahdollisuuden hyväkseen. Laitteet ovat huono juttu vain pitkäaikaisena lapsenvahtina.

Monet vanhemmat syyttävät ruutua, kun lasta kiukuttaa: ”Nyt pädi menee tauolle, koska riitelet aina, kun olet pelannut!” Haukkuvatko vanhemmat väärää puuta?

– Kiukuttelun syy ei ole laitteessa, vaan siinä, että lapsi on istunut liian kauan paikoillaan ja saanut liian vähän huomiota. Vanhemmalla on vastuu siitä, että ruutuaika on aktivoivaa ja monipuolista yhdessä tekemistä, eikä ruutua käytetä lastenvahtina. Eihän mummoakaan käytetä lastenvahtina montaa vuorokautta putkeen? Sama pätee älylaitteisiin.

Eihän mummoakaan käytetä lastenvahtina montaa vuorokautta putkeen? Sama pätee älylaitteisiin.

Monesti me vanhemmat myös väheksymme ruudun takana olevia maailmoja ja käskytämme lapsia lopettamaan heti tähän paikkaan. Pelaamisen lopettamisesta on hyvä varoittaa etukäteen tai sopia hyvissä ajoin: voit pelata vielä kymmenen minuuttia tai rakentaa tuon maailman tähän asti.

Eikä ruutu ehkä kuulu yhteisiin ruokahetkiin, nukkumaanmenoon tai tilanteisiin, jossa on kohteliasta seurustella muiden ihmisten kanssa. Yhteiset, toisia kunnioittavat pelisännöt kannattaa sopia.

Mutta mikä on sitten liikaa? Meillä ruutuaikaa rajoitetaan tunneissa, mutta naapurin lapset saavat olla ruudulla koko ajan.

– Kysy itseltäsi, oletko tehnyt lapsen kanssa yhdessä mitään pariin päivään vai onko lapsi ollut yksin laitteella? Vastaus on yksiselitteinen: liikaa on se, jos ruutu estää yhdessä tekemisen aikuisen kanssa.

Liikaa on se, jos ruutu estää yhdessä tekemisen aikuisen kanssa.

Pelaaminen ja muut ruutupuuhat pitäisi olla ennen kaikkea vanhemman ja lapsen yhteistä aikaa. Lapsi viihtyy kyllä tuntikaupalla yksin laiteen ääressä, mutta aikuisen vastuulla on tehdä ruutuajasta yhteistä. Parkkeeraa siis peppusi lapsen viereen ja innostu teknologiasta lapsen kanssa.

Ja sitten on päiviä, jolloin ruutuaikaa ei kannata laskea – millään mittarilla. Kun noro yllättää tai edessä on viiden tunnin ajomatka, kaikki keinot ovat sallittuja. Kun vanhemmat viruvat sängyssä on aivan sama mitä lapsi puuhaa, kunhan pysyy hengissä. Näitä tilanteita varten kannattaa säätää asetukset ja sovellusvalinnat lapsiturvallisiksi.