Valtaosa lukijoista pistää naapurinkin muksut kuriin.

Valtaosa aikuisista komentaa välillä myös muita kuin omia lapsiaan. Meidän Perheen nettikyselyyn vastanneista lähes 94 prosenttia myöntää komentavansa muiden lapsia jossain tilanteessa.

Vastaajista erottuu neljä päätyyppiä:

Mutkaton komentaja suhtautuu asiaan käytännöllisesti. Lähinnä oleva aikuinen komentaa lapsia tarpeen tullen, eikä ole mitään väliä, kenen lapset ovat kyseessä. Tämän ryhmän vastaajat korostavat, että myös heidän lapsiaan saavat muut aikuiset komentaa ja tämä on suorastaan toivottavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Kohtelen tasavertaisesti kaikkia paikalla olevia lapsia ja komennan surutta kaikkia. Toivon samanlaista käytöstä myös muilta vanhemmilta.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Joskus saatan pyytää, että vieras aikuinen kävisi ojentamassa lapsiani esim. leikkikentällä, jos nämä hölmöilevät. Viesti menee useimmiten vieraan aikuisen suusta helpommin perille.”

Tarvittaessa komentajien ryhmä on kaikkein suurin. Nämä vastaajat odottavat lapsen omien vanhempien hoitavan komentamisen eivätkä puutu ihan helposti vieraiden lasten tekemisiin. He sietävät aikansa lievää huonoa käytöstä ja antavat omalle vanhemmalle aikaa puuttua asiaan. Kiusaamiseen ja hölmöilyyn uskalletaan kuitenkin puuttua.

”Jos lapsen käyttäytyminen on ollut selkeästi huonoa, tai tilanteessa on vahingoittumisen riski. Turhaan en huutele.”

”Jos käyttäytymisellä vaarantavat oman lapseni.”

Varautunut puuttuja arkailee komentaa vieraiden lapsia. Häntä huolestuttaa, mitä lapsen vanhemmat asiasta ajattelevat. Häntä ei niinkään huoleta, mitä vieras lapsi on asiasta mieltä.

Varautunut myös pohtii, onko hänellä oikeutta sekaantua muiden asioihin ja aiheutuuko siitä väärinkäsityksiä. Hän on sietänyt oman lapsen tuuppimista tai muiden lasten riehumista hammasta purren.

”Toistaiseksi olen vielä liian epävarma ja tyydyn vain puremaan hammasta, kun vieraat lapset lääppivät ikkunoitani.”

”En kehtaa komentaa vieraita lapsia, etten vahingossa esimerkiksi puutu vanhempien toteuttamaan kasvatustapaan."

Täysin puuttumaton ei juuri ole kiinnostunut vieraiden lasten käytöksestä. Tällaisia vastaajia on kuitenkin aika vähän.

"Itse on hankkinut, hoitakoon itse."

Vierailija

Muistan kun serkkuni kanssa kiroiltiin, mutta vain minua komennettiin. Se ei ollut mielestäni reilua, eikä ole vieläkään. Samat rajat muiden mukuloille, kuin omille, sanon minä. Oppivat ainakin tasa-arvoa.

Vierailija

Ennenvanhaan ajateltiin, että koko kylä kasvattaa lapsia eli aina kun paikalle osui joku aikuinen todistamaan sopimatonta toimintaa niin hän puutui asiaan.
Itse kuulun siihen mutkattomien komentelijoiden ryhmään eli elän tuon "koko kylä kasvattaa" -periaatteen mukaan ja toivon todella, että jos omat lapseni käyttäytyvät jossakin ääliömäisesti niin siihen puututaan jos en itse ole paikalla.
Tämä on tietysti aika kaukaa haettua, mutta nuorten lisääntyneen pahoinvoinnin yhtenä syynä voisi olla juuri tuo asenne, että "itse ovat kakaransa hankkineet, joten en puutu muiden lasten käytökseen". Lapset tarvitsevat kaitsintaa ja jos omat vanhemmat eivät ole lähistöllä, niin turvallisuutta luo jos edes joku pistää tilanteessa ne rajat.
Ymmärrän toki, että vanhemmuus on nykyään monelle todella arka paikka ja kaikki muiden puuttuminen koetaan helposti arvosteluna tai kritiikkinä, mutta eikö lasten kasvatuksessa ole pohjimmiltaan kyse nimenomaan lasten kasvattamisesta yhteiskuntakelpoisiksi yksilöiksi eikä vanhempien suorituksesta?!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla