Ottaako vai eikö ottaa, kas siinä pulma. Kuva: iStockphoto
Ottaako vai eikö ottaa, kas siinä pulma. Kuva: iStockphoto

Läksyt tekemättä, koska peli vei mennessään. Keksitkin on syöty salaa kaapista. Milloin lapsi oppii itsekuria?

”Häviö lautapelissä tai futiksessa laukaisee kahdeksanvuotiaassa kiukunpuuskan, jonka ympärillä muut jähmettyvät.”

”Kun kolmevuotiaani vaikka satuttaa varpaansa johonkin, hän menee lyömään lähintä ihmistä.”

”Yksin ollessaan tokaluokkalainen saattaa syödä koko paketillisen keksejä.”

Tuttuja tarinoita vanhempien suusta. Itsehillintä on tärkeä taito koulussa ja myöhemmin elämässä menestymisen kannalta. Milloin lapsi oikein oppii sitä?

Psykologian professori Kaisa Aunola Jyväskylän yliopistosta vastaa.

1. Odota kielen kehitystä

Itsehillinnässä ja itsekurissa on kyse itsesäätelystä, joka käsittää sekä tunteet että toiminnan.

Alle kolmevuotiailta itsehillintää ei kannata vielä odottaa. Itsesäätelyyn tarvittavat aivojen osat kehittyvät melko nopeasti 3–7 vuoden iässä, rinta rinnan kielen ja muistin kanssa. Ilman kieltä ei voi olla sisäistä puhetta.

Lapsi ottaa tässäkin mallia vanhemmistaan.

Lapsi oppii sanojen ja sisäisen puheensa avulla säätelemään toimintaansa ja ilmaisemaan paremmin tunteitaan. Hän saattaa puhua ja antaa itselleen ohjeita vaikkapa rauhoittumiseen.

Lapsi ottaa tässäkin mallia vanhemmistaan. Hän omaksuu usein samat keinot, joita muut perheessä käyttävät kiukustuessaan – esimerkiksi menemällä yksin toiseen huoneeseen vetämään henkeä.

2. Sanoita ja ota syliin

Kun rauhoittuminen tai sääntöjen mukaan toimiminen on lapselle vaikeaa, ota hänet syliin ja juttele tilanteesta rauhallisesti. Kova toruminen ei tutkitusti auta, se vain ahdistaa. Lapsi tarvitsee aikuisen apua, koska hänellä itsellään ei ole vielä keinoja kaikkiin tilanteisiin.

Lapsi kokeilee rajojaan, ja kun ne tulevat vastaan, hän luonnollisesti pettyy – ja silloin itsehillintä on koetuksella. Vanhempien ei pidä säikähtää ja yrittää poistaa pettymyksen tunnetta. Lapsen tunne pitää ottaa vastaan ja auttaa hänet yli siitä tarjoamalla syliä ja lohtua. Rajat on hyvä asettaa lempeästi, ei hyökkäämällä lapsen avuttomuutta vastaan.

Ilman riittävää unta, stressaantuneena ja nälkäisenä on aikuisenkin joskus vaikea hallita tunteitaan.

3. Onko väsy tai nälkä?

Ennen kuin lapselta voi odottaa hillittyä käytöstä, täytyy huolehtia hänen perustarpeistaan. Ilman riittävää unta, stressaantuneena ja nälkäisenä on aikuisenkin joskus vaikea hallita tunteitaan ja käytöstään.

Jos väsyneen ja nälkäisen lapsen vie päiväkodista suoraan kauppareissulle, seurauksena voi olla lattialle heittäytyvä, huutava lapsi.

4. Hae apua ajoissa

Yleensä 4–5-vuotiaana lapsi käsittää, että hänen tunteensa ovat erillisiä toisista ja että muilla ihmisillä on omat tunteet ja ajatukset. Näin lapsi voi ennakoida ja ymmärtää toisten toimintaa.

Samalla hän alkaa käsittää, millainen toiminta on viisasta ja miksi itsehillintää kannattaa harjoitella.

Itsesäätelytaidot varhaislapsuudessa ennustavat myöhempää hyvinvointia, pärjäämistä koulussa ja menestymistä elämässä. Tämä on todettu laajoissa tutkimuksissa, joissa lapsia on seurattu vauvasta pitkälle aikuisikään.

Jos lapsi vielä koulun alkaessa on kovin impulsiivinen, ei osaa rauhoittua tai käy kavereihinsa käsiksi hävittyään pelin, asiaan kannattaa puuttua ja hakea ammattiapua. Yksi merkki ongelmista kehityksessä on myös se, jos lapsi ei tuossa iässä pysty solmimaan ja pitämään kaverisuhteita.

Lapselta ei kuitenkaan pidä odottaa ihmeitä. Jos vatsa kurnii ja edessä on syntymäpäiväjuhlia varten säästetty keksipaketti, lapsen itsehillintä saattaa pettää. Joskus niin käy aikuisellekin.

Jos pelaaminen tai some vie liikaa aikaa läksyjen teolta, vanhemmat asettavat rajat ja ottavat tarvittaessa vaikka puhelimen pois.

5. Älä kontrolloi liikaa

Ennen lapset kasvoivat vanhempien mukana maatöiden sivussa. Silloin ei kysytty, miten lapsi säätelee tunteitaan. Nykyään tutkittua tietoa lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta on niin paljon saatavilla, että se saattaa jo aiheuttaa vanhemmille stressiä. Itsesäätelytaitojen tukemisessakin kannattaa täydellisyyden tavoittelun sijaan tähdätä riittävän hyvään vanhemmuuteen.

Pahimmillaan lapsi voi alkaa ylisäädellä itseään, koska luulee, että kelpaa vain toimiessaan kiltisti.

Liiallinen puuttuminen asioihin voi itse asiassa viedä kehitystä haitalliseen suuntaan. Pahimmillaan lapsi voi alkaa ylisäädellä itseään, koska luulee, että kelpaa vain toimiessaan kiltisti ja ulkoisten vaatimusten mukaan. Tämä voi näkyä ahdistuksena ja masennuksena sekä huonona minäkuvana.

Myös koulunkäynnissä vanhempien pyrkimykset kontrolloida liikaa asioita ovat haitaksi oppimiselle. Kaikilla ihmisillä on psykologinen perustarve omaehtoiseen toimintaan ja itsenäisyyteen, myös lapsilla. Sitä pitää kunnioittaa.

Ei siis pidä säikähtää, jos Wilmaan joskus tulee joku merkintä unohduksesta, laiminlyönnistä tai huonosta käytöksestä. Siitä lapsi oppii, mitä jatkossa pitää tehdä ja millaisia seurauksia toiminnasta on.

Meidän Perhe 12/2017

Kuvat
iStockphoto