Kolmevuotias tyttäremme on syönyt peukaloa aina....

Kysymys:

Haluaisin kysyä tutusta aiheesta, peukalon syömisestä, vaikka se ei varsinainen kasvatuspulma olekaan. Kolmevuotias tyttäremme on syönyt peukaloa aina; hän vaihtoi sinnikkäistä estely-yrityksistä huolimatta tutin peukaloon noin nelikuisena ja imee peukaloa nykyisin nukkumaan mennessään. Päiväsaikaan hän imee satunnaisesti peukaloa ollessaan nälkäinen, väsynyt tai muuten harmistunut.

Tiedän hyvin, että tavasta olisi hyvä jo päästä eroon, mutta minua vaivaa, että asiasta ei tunnu saavan mistään kunnon tietoa. Terveydenhoitajat ja hammashoitajat voivottelevat vain, että vierottaminen on varmasti hankalaa mutta pitäisi yrittää sinnikkäästi.

Kaikenlaista olemme kokeilleet, niin tuttia kuin Kynneliäkin. Vieressä vahtiminen toimisi, mutta se on liian raskasta jokailtaiseksi puuhaksi. Kun näkee, miten mahdottoman iso asia imeminen on lapselle, haluaisi ymmärtää enemmän imemisen psykologisesta tarpeesta. Mietityttää myös, kuinka varmoja haittoja imemisestä on muun muassa hampaiden purennalle.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Sillä edellytyksellä, että asia säilyy puhtaasti meidän välillämme, tunnustan, että imin itse peukkua lapsuudessani. Siksi minulla on peukun imijöille "soft spot", ja suhtaudun heihin suurella laupeudella. Imekööt peukkuaan, ei se siitä mihinkään sula! Tosin lapseni kysyivät minulta pienenä, miksi molempien peukaloitteni päät ovat niin litteät ja muutenkin omituiset muotoiset.

Joku hammaslääkäri saattaa olla kauhuissaan vastauksestani, ja toki hammaslääkäriltä kannattaisi kysyä, minkälaista haittaa peukalon imemisestä on hampaille. Saamani tiedot aiheesta ovat ristiriitaisia. On kuitenkin kohtuutonta vahtia lasta, jotta hän ei imisi peukkuaan. Pakkokeinoja tai rangaistuksia ei mielestäni pitäisi ollenkaan käyttää, eihän lapsi vahingoita käytöksellään ketään.

Tällaisesta asetelmasta tulee helposti tahtojen taistelu, eikä kotona ole kohta kenelläkään kivaa. Tyttö tarvitsee peukkunsa rauhoittuakseen, eli se on hänelle niin sanottu siirtymäobjekti. Sallittakoon peukun imeminen hänelle – niitä on paljon vaarallisempiakin rauhoittavia aineita.

Vierailija

Peukalo suussa

Meidän perheessä stressattiin asiasta melkein kymmenen vuotta - ja nähtvästi turhaan. Peukun imeminen oli asia, joka neuvolantätejä ja muita kovasti aina huoletti ja meitä kannustettiin lapsi siitä vieroittamaan. Monenlaista konstia kokeiltiinkin, mutta mikään ei auttanut - ennen kuin tyttö oli sen ikäinen, että halusi itse tavastaam luopua. Tämä tapahtui juuri ennen 10-vuotispäivää. (Viimeisinä vuosina sitä toki esiintyi vain öisin ja muuten vain joskus harvoin hyvin väsyneenä.) Kymmenen...
Lue kommentti
Vierailija

Peukalo suussa

Mielestäni kannattaa kuitenkin yrittää erottaa lapsi peukun imemisestä viimeistään kolmen- neljän vuoden iässä. Itse olen myös hylännyt tutin, ja imenyt peukaloa, ja julkisesti se loppuikin kouluiässä. Nyt on ikää 32 ja peukku saattaa lupsahtaa huomaamatta suuhun, varsinkin väsyneenä tai nukkuessa. Onneksi hetken kuluttua havahdun ja nykäisen sen pois, eikä ainakaan mieheni ole asiasta mitään huomauttanut, ilmeisesti ei siis ole huomannut...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nuoret kaipaavat enemmän arkista puuhastelua yhdessä vanhempiensa kanssa, selviää tuoreesta kyselystä.

– On outoa, etteivät joidenkin luokkakavereiden vanhemmat tiedä, missä lapsi on. Ne voisivat yrittää tehdä joskus jotakin yhdessä, koska kyllä monet varmasti haluavat olla yhdessä vanhempien kanssa, vaikka esittäisivätkin jotain muuta, sanoo Peppi, 15, Meidän Perheen haastattelussa.

Sama tulos nousi esiin tuoreessa Elisan teettämässä kyselyssä, jossa selvitettiin 15–17-vuotiaiden suomalaisnuorten ajatuksia perheen ja ystävien välisestä vuorovaikutuksesta.

Yli puolet nuorista haluaisi tehdä enemmän asioita yhdessä vanhempiensa kanssa. Kaikkein toivotuinta oli tavallinen arkinen yhdessäolo, kuten juttelu, pelailu ja muu yhdessä tekeminen. Toisena nuorten toivelistalla olivat yhteiset harrastukset ja liikunta, ja kolmantena yhteiset ruokailuhetket vanhempien kanssa.

Kyselyyn vastanneista yli puolet ei jutellut vanhempiensa kanssa päivittäin kuin korkeintaan kymmenen minuuttia. Joka viides ei jutellut pidempään edes viikottain.

– Yhteistä aikaa ei voi korvata millään, sanoo sosiaalipsykologi ja Mitä minä teen tämän teinin kanssa -kirjan kirjoittaja Janne Viljamaa.

– Lapsi voi testata rajojaan vain turvallista aikuista vasten, joka on fyysisesti paikalla, kysyy ja kuuntelee. Aikuinen on peili, josta epävarma teini näkee itseänsä, Jos peili on aina pois, teini ei saa palautetta.

Ei kannata lukkiutua ajattelemaan, että teini-iässä vain kaverit ovat tärkeitä. Vanhemmat ovat myös.

Myös kyselyn perusteella vaikuttaa, että vanhempien kanssa vietetty aika lisää nuorten kokemaa onnellisuutta. Mitä enemmän nuoret kertoivat viettävänsä vanhempiensa kanssa aikaa ja mitä enemmän he kokivat saavansa perheeltään tukea, sitä onnellisemmiksi he arvioivat itsensä.

Ei siis kannata lukkiutua ajattelemaan, että teini-iässä vain kaverit ovat tärkeitä. Vanhemmat ovat myös.

– Suosittelen teinien vanhemmille pitkopedagogiikkaa: kun leivotaan yhdessä, kädet taikinassa voi samalla jutella kaikenlaista. Vastaavia hyviä jutteluhetkiä ovat yhteiset automatkat tai vaikka kävelylenkit, Janne Viljamaa sanoo.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Miten puhua internetistä sukupolvelle, joka tulee kehittämään sitä tulevaisuudessa?

– Internet ei ole vielä valmis. Seuraava sukupolvi, se jota me juuri nyt kasvatamme, tulee kehittämään sitä valtavasti. On siis merkityksellistä, miten he ajattelevat internetistä ja miten me puhumme heille siitä – onko se innostava vai pelottava kehityskohde, sanoo lastenkirjailija ja ohjelmoija Linda Liukas.

Teknologian arkipäiväistäminen on suomalaisen yhteiskunnan tavoite. Viime syksynä suomalaisen opetussuunnitelmaan yhdeksi viralliseksi tavoitteeksi alakoulun alimmille luokille lisättiin ohjelmointi. Se tarkoittaa, että lapsi oppii antamaan tarkkoja käskyjä tai purkamaan koodin osiin. Opetussuunnitelmassa ei tähdätä siihen, että jokaisesta suomalaislapsesta tulisi ohjelmoija, vaan että oppilailla olisi ymmärrys siitä, mitä ohjelmointi tarkoittaa. 

Lindan pelko on, että opetussuunnitelman ”pakon” myötä hänelle tärkeä asia latistuu helposti pakkoruotsin kaltaiseksi kysymykseksi, joka tahkotaan rimaa hipoen läpi. Liukas peräänkuuluttaa, että tavoitteena tulisi olla, että jokainen lapsi saisi merkityksellisen kokemuksen ohjelmoinnista.

– Lapselle tulisi opettaa, että ongelmia voi ratkaista monilla eri tavoin – matemaattisesti mallintamalla, kitaran soitolla, värikynillä tai sitten vaikka ohjelmoinnilla, Liukas innostuu.

Merkityksellisyys muodostuu Lindan mukaan siitä, että teknologia olisi tulevaisuudessa osa yleissivistystä, ei enää kapean joukon osaamisala.

Hello Ruby -kirjojensa avulla Liukas haluaa tasoittaa tietä ymmärrykselle, että tietokone on vain väline ymmärtää maailmaa – kun ymmärrät teknologiaa, voit ymmärtää sen sisältämiä isompia tiedon maailmoja.

Miksi internetistä puhutaan pahaa?

Diginatiiveille verkon olemassaolo on itsestäänselvyys. Kukaan ei kysy, mikä on internet, ja vain harva ymmärtää ykkösiä ja nollia älylaitteiden takana. Linda Liukas sai kimmokkeen kirjoittaa kolmannen Ruby-kirjansa, kun tuttu poika esitti ratkaisevan kysymyksen: onko internet joku paikka?

Kun Linda yritti vastata pojan kysymykseen, hän penkoi läpi monenlaisia materiaaleja ja huomasi, että vanhemmille ja lapsille suunnattu materiaali oli ongelmalähtöistä, jopa pelottelevaa. Se, miten internetistä puhutaan, on tärkeää.

– Omaa elämääni internet on auttanut valtavasti. Uraani ei olisi ilman internetiä ja sen mahdollistamia tilaisuuksia. Siksi pelotteleva ja negatiivinen asenne tuntuu hullulta. Lapsillehan tulisi kertoa niistä mahdollisuuksista, joita internet meille antaa!

Liukas kehottaa vanhempia sukeltamaan yhdessä lapsensa kanssa tutkimaan internetiä. Netti ei ole vain pelejä tai sovelluksia, vaan tutkimusmatka mihin tahansa aiheeseen tai asiaan, joka lasta kiinnostaa.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.