Jos tyttö oppii hyvällä käytöksellä ja nöyryydellä ostamaan vanhempiensa hyväksynnän, se jatkuu usein vielä aikuisenakin. Kuva: iStockphoto
Jos tyttö oppii hyvällä käytöksellä ja nöyryydellä ostamaan vanhempiensa hyväksynnän, se jatkuu usein vielä aikuisenakin. Kuva: iStockphoto

Poikien ja tyttöjen aggressiiviseen käytökseen suhtaudutaan edelleen eri tavalla. Kärjistetysti: tytöt kiukuttelevat, pojat yrittävät saavuttaa jotakin.

– Tyttöjen ja poikien kasvatus on koko ajan yhteneväisempää, mutta edelleen tyttöjä kasvatetaan suorittajiksi, nöyriksi ja vaivattomiksi, Vihainen nainen – hyvä, paha aggressio -kirjan kirjoittanut perhepsykoterapeutti Heli Pruuki sanoo. 

Vanhemmat kieltävät usein kasvattavansa tyttöjä ja poikia erilailla, mutta Raisa Cacciatoren mukaan joko tytöksi tai pojaksi tulemista tuetaan edelleen kasvatuksessa todella paljon. Iso osa vanhempia osaa jo olla suoraan vaatimatta tytöltä kilttiä tai reipasta käytöstä. Mutta eroa on edelleen kohtelussa: tyttöjen ei sallita olla vihaisia ja tyttöjen kiukuttelu mielletään pahemmaksi asiaksi kuin poikien.

Tyttöjen ei sallita olla vihaisia ja tyttöjen kiukuttelu mielletään pahemmaksi kuin poikien.

Poikien aggressiiviselle käytökselle sen sijaan hymähdellään. Pojat ovat poikia -lauseeseen liittyy vahvasti ajatus, että tytöt ovat tyttöjä. Brittiläistutkija Anne Cambelin mukaan miehet käyttävät aggressiota saavuttakseen asioita.

– Pojille siis opetetaan, että aggressio on taito, jonka avulla voi ohjailla muita ja saavuttaa päämääriä. Tytöille aggressio on vain asia, joka pitää niellä: sellainen käytös ja puhe ei ole sallittua. Harvoin tyttöjä kannustetaan kasvamaan valloittajiksi, näkijöiksi, kokijoiksi, voittajiksi, remuajiksi ja johtajiksi, Pruuki sanoo.

Pruuki kirjoittaa kirjassaan, että edelleen esimerkiksi aggressioon liittyvät normit ovat erilaisia miehille ja naisille: miestä normit rohkaisevat aggressiivisuuteen, kun taas samalla lailla käyttäytyvä nainen mielletään epänaiselliseksi tai mieleltään häiriintyneeksi.

Naisen aggressiviisuus on tabu, siitä tunnetaan edelleen häpeää ja huonommuuden tunnetta. Miehet voivat puhua omasta aggressiivisesta käyttäymisestään julkisesti, Pruuki sanoo.

Jos tyttö oppii hyvällä käytöksellä ja nöyryydellä ostamaan vanhempiensa hyväksynnän, sama käytös jatkuu usein vielä aikuisenakin.

Pruuki huomauttaa, että tytöiltä puuttuu usein terveellisen aggressiivisen käytöksen ilmaisun malli. Tyttöjä ohjataan piilottamaan ja tukahduttamaan negatiiviset tunteensa.

Jos aggression käsittelyä sanoitettaisiin ja sen kanavoimiseen opetettaisiin työkaluja, tytön olisi helpompaa kohdata omia vaikeita tunteitaan. Silloin hän ei kasvettuaan myöskään siirtäisi lapsilleen vaikeuksia kohdata omia  tai toisten aggressiota. Äitien hiljainen ja vaiettu aggressio johtuu usein siitä, miten naisen vihaan ja hermostumiseen on lapsena suhtauduttu.

– Siksi tyttöjen aggressiivisuus on usein epäsuoraa ja julmaa: poissulkemista, piikittelyä tai pahan puhumista selän takana.

Jyväskylän yliopiston tutkimuksen mukaan tytöt kyllä näkevät nämä ikävät käytösmallit muissa, mutta eivät välttämättä ymmärrä itse tekevänsä samaa.

Tyttöön vaikuttaa suuresti äidin ja isän suhde aggressioon. Jos tyttö oppii hyvällä käytöksellä ja nöyryydellä ostamaan vanhempiensa hyväksynnän, sama käytös jatkuu usein vielä aikuisenakin.

On myös paljon perheitä, joissa riidat jäävät toistuvasti pinnan alle. Silloin lapsi ei saa mallia riitelystä, jossa perheen vanhemmat ilmaisevat omia tunteitaan, ottavat niitä vastaan ja purkavat tilanteen – eli tekevät aidosti sovinnon.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.