Vanhemman tulee tarkkailla ja kunnioittaa lapsen viestejä. Se, mikä on yhden mielestä riemukas leikki, on toiselle liikaa. Kuva: iStockphoto
Vanhemman tulee tarkkailla ja kunnioittaa lapsen viestejä. Se, mikä on yhden mielestä riemukas leikki, on toiselle liikaa. Kuva: iStockphoto

Jos kutittaminen menee liian pitkälle, hauskaksi tarkoitettu leikki muuttuu ahdistavaksi. ”Väkisin kutittaminen on väärin. Lapsella on oikeus päättää, kuka hänen kehoonsa koskee ja miten”, sanoo psykiatri Jukka Mäkelä.

”Sukulaistäti kutitteli minua vielä murkkunakin. Se oli niin noloa, etten koskaan kutita omaa kummilastani”, muistelee eräs pikkulapsen äiti.

Vastaavia ikäviä kokemuksia kutittamisesta on muillakin. Pitäiskö kutittelua välttää?

– Ei, mutta aikuisten tehtävä on lukea tilannetta, vastaa lastenpsykiatri Jukka Mäkelä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. 

Näin Mäkelä kertoo kutittelusta ja sen merkityksestä lapsen kehitykselle:

1. Kosketus on elintärkeää

Kaikki kädelliset kutittelevat toisiaan tavalla tai toisella. Apinat esimerkiksi sukivat toisiaan ja poistavat toisistaan syöpäläisiä. Kutittaminen on vuorovaikutusta ja sanatonta viestintää, jonka avulla vahvistetaan lajitovereiden välisiä suhteita – ja sitä se on meillä ihmisilläkin. Pieni vauva alkaa muodostaa ihonsa ja kosketuksen kautta yhteyttä oman kehonsa ulkopuolelle, toisiin ihmisiin ja maailmaan.

Kosketuksen puutteen on tutkimuksissa todettu lisäävän muun muassa aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta ja nautintoaineisiin kohdistuvaa riippuvuutta.

Riittävästi kosketusta saaneesta lapsesta kasvaa todennäköisemmin yhteistyökykyinen aikuinen. Kutittaminen on hyvä koskettamisen muoto, eikä sitä kannata vältellä.

2. Lue tilannetta oikein

Kutittaminen kiihdyttää aivoja. Rauhallisen, rytmiltään tasaisen kosketuksen aivot tulkitsevat silityksenä. Nopeasti toistuvan, kevyen kosketuksen ne ymmärtävät kutitukseksi.

Tulkintamme kutinan laadusta riippuu siitä, kuka kutittaa ja missä tarkoituksessa. Kutittaminen tuntuu mukavalta silloin, kun kosketus on hyväntahtoista ja meitä koskettaa meille hyvää tarkoittava ihminen.

Jos kiihtymys yltyy liikaa, tunne muuttuu epämiellyttäväksi, jopa kivuksi.

Väkisin kutittaminen on väärin.

Aikuisen tehtävä on lukea tilannetta. Jos kutittaminen saa lapsen kiemurtelemaan kiusaantuneena, vanhempi vetää sormensa pois tämän iholta. Tällä tapaa vanhempi ja lapsi yhdessä huolehtivat siitä, että kutittaminen pysyy hyvältä tuntuvissa rajoissa.

Vanhemman tulee tarkkailla ja kunnioittaa lapsen viestejä. Se, mikä on yhden mielestä riemukas leikki, on toiselle liikaa. Kehossa on myös kohtia, jotka kutiavat muita herkemmin.

Väkisin kutittaminen on väärin. Lapsella on aina oikeus päättää, kuka hänen kehoonsa koskee ja miten.

3. Kutittelu tekee hyvää aivoille

Kutittaminen nostaa aivojen vireystilaa, silittely rauhoittaa sitä. Lapsen aivot tarvitsevat kehittyäkseen molempia: virikkeitä ja tilaa rauhoittua. Hallittu aaltoilu näiden kahden välillä tuo lapselle kokemuksia itsestä, omasta kehosta ja suhteesta maailmaan.

Ellei lapsi saa lainkaan kokemuksia voimakkaasti virittävästä kosketuksesta, hänen aivojensa säätelykapasiteetti ei kehity kunnolla. Kutittelusta on siis hyötyä: se opettaa käsittelemään voimakkaiden tuntemusten nostattamia tunteita.

Jotkut vanhemmat saattavat aristella lapsensa kutittelua, koska he tietävät, että jatkuva ylikiihtymys on aivoille haitallista. Sitä se onkin, ellei lapsi saa vanhemmalta apua kiihtymyksen aiheuttamien tuntemusten säätelyyn. Tämän vanhemmat osaavat yleensä luonnostaan välillä virittämällä, välillä rauhoittamalla lasta kosketuksellaan.

4. Silittele uneen

Kutittelu kiihdyttää, joten siihen ei kannata ryhtyä juuri ennen nukkumaanmenoa. Mitä enemmän lapsella on päiväaikaan virittävää tekemistä, sitä pidempi väli kutittamisen ja yöpuulle menon väliin kannattaa jättää.

Enemmän painetta sisältävä, tasainen kosketus on hyvä tapa rauhoittaa lapsi uneen. Käsi- ja olkavarret, pää ja selkä reagoivat tyypillisesti voimakkaimmin rauhoittavaan kosketukseen.

Ihminen kaipaa kosketusta koko elinikänsä, kaikissa elämänvaiheissa.

5. Hiero teinin hartioita

Useimmat pikkulapset tykkäävät kutitteluleikeistä. Vauvakin nauraa, kun isän tai äidin lempeät sormet hipsuttelevat iholla.

Aikuiset sen sijaan kokevat kutittelun usein epämiellyttäväksi – ehkä siksi, että aikuisen ei ole vauvan lailla luontevaa antaa hallintaa toiselle.

Sama pätee vanhemmista itsenäistyvään teiniin. Naurulla kutitteluun vastaavaa vauvaa halitaan ja hellitään paljon, mutta vanhemman kosketusta karttavan nuoren koskettaminen jää helposti vähiin.

Ihminen kaipaa kuitenkin kosketusta koko elinikänsä, kaikissa elämänvaiheissa.

Teiniä voi koskettaa tekemättä siitä numeroa: harjata hiuksia tai pörröttää päätä ohimennen, ehkä hieroa tietokoneella istuvan lapsen hartioita tai sohvalla lojuvan jalkoja.

Asiantuntijana kosketuksen merkitystä lapsen kehityksessä tutkinut lastenpsykiatri Jukka Mäkelä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.