Kuva: Satu Kemppainen
Kuva: Satu Kemppainen

Osa taskurahoista menee hyväntekeväisyyteen. ”Se auttaa lapsia ymmärtämään, ettei kaikilla asiat ole yhtä hyvin kuin meillä.”

Nordlundin perheessä on käytössä kolmen kuoren viikkorahasysteemi. Raha jaetaan kolmeen osaan, joista yksi tuhlataan, toinen lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen ja kolmas laitetaan säästöön. Viikkorahan suuruus määräytyy sen mukaan, millä luokalla ollaan: ekaluokalla saa euron ja nelosluokalla neljä.

Viime vuonna Stella, 11, Isabella, 9, Gemma 8, hankkivat viikkorahoillaan toisenlaisen joululahjan, vuohen kehitysmaahan.

– Kun osan rahoista lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, tulee ymmärrystä siitä, ettei kaikilla asiat ole yhtä hyvin kuin meillä, perheen äiti, varallisuusvalmentajana työskentelevä Nina kertoo.

Ninalla on myös talouskasvatusaiheinen blogi Lapset ja raha.

Tuhlaamisellakin on puolensa

Myös tuhlaaminen voi olla opettavaista – vaikka välillä äidin tekisi kovasti mieli neuvoa.

– Esimerkiksi nämä euron automaatit, joista tulee joku superpallo! Voi huh. On vaikeaa olla sanomatta mitään. Mutta sitten lapsi näkee kaupassa, että olisi voinut saada rahallaan jotain paljon kivempaa, jos olisi malttanut odottaa. Sekin on tärkeä oppi.

Säästämällä lapset osallistuvat itselleen tärkeisiin hankintoihin, kuten vaikkapa uuden puhelimeen.

– Esimerkiksi kun yksi lapsista hukkasi kännykän, emme ostaneet heti uutta, vaan sovimme, että hän säästää siihen itse puolet ja toinen puoli tulee meiltä. Se opetti, ettei kaikkea voi saada heti. Se on hyvä oppi pikavippien aikakaudella, Nina sanoo.

Viimeistään yläasteella tytöt saavat itsekin kokeilla sijoittamista.

Kun tytöt vielä vähän kasvavat, Nina ja Lasse aikovat opettaa heille sijoittamista. Tällä hetkellä vanhemmat sijoittavat pieniä summia lasten puolesta, mutta viimeistään yläasteella tytöt saavat itsekin kokeilla. Tulevaisuudessa on myös tarkoitus muuttaa viikkoraha kuukausirahaksi, mikä tuo mukanaan lisää paitsi vapautta myös vastuuta.

– Juttelimme Stellan kanssa jo aiheesta. Oli hienoa huomata tytön silmissä ahaa-elämys, kun hän tajusi, että voi joko ostaa kuukausirahalla koulussa välipalakortin tai tuoda eväät kotoa ja säästää sen avulla rahaa johonkin parempaan.