Kun lapselle opetetaan pöytätapojen perusteet, koko perhe viihtyy pöydän ääressä. Ota vinkit talteen ja sovella käytäntöön!

Ruokailu, arkena ja juhlana, on aina myös yhteyden hetki, jolloin lauma kokoontuu yhteisen pöydän ääreen. Kun tunnelma on rauhallinen ja kiireetön, lapset myös yleensä syövät paremmin.

Pöytätapojen opettaminen lapselle ei ole ulkokultaista hienostelua. Kun lapsi hallitsee pöytätavat ja antaa muille ruokarauhan, hän ei joudu silmätikuksi koulussa tai päiväkotiryhmässä.

Lähestyvästä ruokailusta kannattaa ilmoittaa lapselle hyvissä ajoin, jotta hän ehtii rauhassa lopetella leikkejään. Jos lapsi on kiukkuinen koulu- tai päiväkotipäivän jälkeen, häntä lohdutellaan ennen ruokailua.

Pöytätapoja lapsi oppii parhaiten leppoisassa ilmapiirissä. Pienet vahingot korjataan huomaamatta, ja hyvästä käytöksestä lapsi saa kiitosta ja kannustusta.

Ei pidä odottaa, että lapsi hetkessä oppisi siistiksi syöjäksi. Joskus siihen voi mennä useitakin vuosia. Tärkeitä sääntöjä on jankattava ja toistettava päivittäin. Eniten vaikutusta on aikuisten omalla esimerkillä.

 

Mitä pitäisi osata?

Hyviin pöytätapoihin kuuluu esimerkiksi se, että kädet pestään ennen ruokailua. Pöydässä istutaan kauniisti ja toisille annetaan ruokarauha. Juomia ei hörpitä, ryystetä tai purskutella eikä lihapullia tai perunoita heitellä lattialle. Ruokapöydästä noustessaan lapsi muistaa kiittää.

Lapsi osaa voidella leivät, kuoria perunat, kaataa lasiin ruokajuomaa ja ojentaa muille ruokia. Haarukalla ja veitsellä syömistä kannattaa harjoitella. Joidenkin tutkimusten mukaan siitä on apua myös lukemaan ja laskemaan opettelussa.

Lapsi on kuitenkin pöydässä arvokas omana itsenään, ilman syömisen velvoitteita. Tärkeintä on, että ruokapöydässä viihdytään yhdessä. Lapsen kanssa voidaan tehdä sopimus, että outojakin ruokia maistetaan edes lusikallinen.

 

Älä lahjo herkuilla

Aikuinen huolehtii ruokarauhasta, mutta lapsen pitäisi voida itse säädellä miten paljon hän syö. Jos ruoka ei oikein maistu sillä kertaa, seuraavalla aterialla lapsi on jo varmasti nälkäinen.

Tuputtaminen ja pakottaminen tekevät ruokailutilanteen lapselle stressaavaksi ja ahdistavaksi. Jälkiruoilla ja herkuilla lahjominen ovat huonoja tapoja pitää lapsi aloillaan ja saattaa pikemminkin vääristää lapsen suhdetta ruokaan.

Kotioloissa voidaan hyvin sopia, että lapsi saa lähteä ruokapöydästä heti syötyään. Juhla-aterioilla tai ravintolapäivällisillä voidaan keskittyä tapakasvatukseen ja sopia, että lapset pysyvät aloillaan, kunnes kaikki ovat syöneet.

Rauhallisen ja kiireettömän ruokailuhetken järjestäminen voi tuntua liian haasteelliselta urakalta, jos olo on työpäivän jälkeen muutenkin ryytynyt. Kannattaisiko perheessä siirtyä eteläeurooppalaiseen rytmiin ja syödä päivällinen vasta myöhemmin illalla, kun kaikki ovat jo vähän rauhoittuneet?

Yhtä hyvin pöytätapoja voi opetella myös iltapalapöydässä, jos muuhun ei kiireisimpinä päivinä ole aikaa. Tärkeintä on, että rauhoitutaan edes kerran päivässä yhteisen pöydän ääreen eikä kukin nakerra välipaloja omissa koloissaan.

Elina Rikkilä: Pöytätavat kunniaan, Meidän Perhe

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla