Lapsi tarvitsee kokemuksia sukupolvien välisistä eroista ja siitä, että jää toisinaan aikuisten maailman ulkopuolelle. Kuva: iStockphoto.
Lapsi tarvitsee kokemuksia sukupolvien välisistä eroista ja siitä, että jää toisinaan aikuisten maailman ulkopuolelle. Kuva: iStockphoto.

Kuvailisin itseäni sanaparilla urbaani erakko. En ole arka, mutta olen todella epäsosiaalinen. Onko tästä ”erakkoudestani” haittaa lapseni kehitykselle?

Olen 10 kuukauden ikäisen pojan 36-vuotias äiti, ja asumme kahden pienessä kaupungissa. Olen juridisesti yksinhuoltaja, ja lapsen isä tapaa lasta kerran kuussa omasta halustaan. Aion hoitaa poikaa kotona, kunnes hän täyttää 2 tai 3, sen jälkeen vien hänet tarhaan ja jatkan itse ehkä opintojani.

Olen jonkin verran tekemisissä perheeni kanssa, mutta parhaiten viihdyn yksin ja lapseni kanssa.

Lapsi oli haluttu, ja nautin elämästä hänen kanssaan. Olen jonkin verran tekemisissä perheeni kanssa, mutta parhaiten viihdyn yksin ja lapseni kanssa. Minulla ei ole ystäviä. Luen paljon ja katselen valikoivasti televisiota, pohdin maailman asioita ja pidän luonnosta. Olen iloinen ja ystävällinen ihminen, mutta en ole onnistunut rakentamaan ystävyyssuhteita, ja se harmittaa aika ajoin. Käymme pojan kanssa päivittäin vaunukävelyllä ja kaupassa. Perhekahvilassa käymme viikoittain ja mummilassa yökylässä kahden kuukauden välein. Lapsen kasvaessa käymme varmasti paljon elokuvissa, lastenteattereissa ja kirjastossa.

Minulla ei ole tutkintoa tai ammattia, intohimoa opiskeluun ei ole. Töissä olen ollut yhteensä noin kaksi vuotta, pätkissä. En kuitenkaan koe olevani syrjäytynyt tai edes köyhä, seuraan aktiivisesti maailmanmenoa ja tulen hyvin toimeen vähillä tuloilla.

Onko tästä ”erakkoudestani” haittaa lapseni kehitykselle?

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Mietit, voiko tietynasteisesta eristäytymisestä olla jotakin haittaa pienelle pojallesi. Kerrot useiden koulutusten jääneen kesken. Aikuisiässä olet ollut vain parin vuoden ajan työssä, ja muun ajan olet tullut perusturvalla toimeen. Se on epäilemättä vaatinut huomattavaa kekseliäisyyttä. Harmittelet, ettet ole onnistunut luomaan kestäviä ystävyyssuhteita. Parisuhteisiinkaan ei ole tullut jatkuvuutta, ja poikasi isä tapaa lastaan vain kerran kuussa.

Visioit tulevaisuutta hyvin lapsikeskeisesti ja suunnittelet, miten viet poikaa lastenteatteriin, konsertteihin, elokuviin ja kirjastoon. Monet lapset olisivat suunnattoman onnellisia, jos heillä olisi näin omistautunut vanhempi. Siksi kyseenalaistaminen tuntuu tylsältä – onko se pahuksen lastenpsykiatri ikinä tyytyväinen?

Lapsesta on tukahduttavaa, jos hän on äidilleen kaikki kaikessa, sillä äidin hyvinvointi on silloin liikaa lapsen vastuulla.

Jään miettimään sitä, miten paljossa oma elämäsi kietoutuu lapsen elämään. On hyvä pohdiskella, mitä tekisit ilman poikaasi ja mistä saisit arkeesi sisältöä. Lapsesta on tukahduttavaa, jos hän on äidilleen kaikki kaikessa, sillä äidin hyvinvointi on silloin liikaa lapsen vastuulla. Hän tarvitsee kokemuksia sukupolvien välisistä eroista ja siitä, että jää toisinaan aikuisten maailman ulkopuolelle.

On välttämätöntä, että sinulla äitinä on oma aikuisen elämä ja että lapsesta ei tule koskaan psyykkisesti osaa sinusta. Muussa tapauksessa hänen ponnistelunsa itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen voivat käydä liian vaikeiksi.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.