Kun nuori viettää kaiken vapaa-aikansa kavereiden kanssa hengaillen, hän ei ole menossa hunningolle. Hän vain harjoittelee tärkeitä sosiaalisia taitoja.

Kun nuori viettää kaiken vapaa-aikansa kavereiden kanssa hengaillen, hän ei ole menossa hunningolle. Hän vain harjoittelee tärkeitä sosiaalisia taitoja.

 

Laumoittuminen on osa normaalia nuoruutta, vakuuttaa Mellunkylän Nuorisoasiankeskuksen johtaja Kirsi Reunanen. Varsinkin pojat ovat aina viihtyneet isommissa porukoissa. Tytöt kulkevat usein pienemmissä ryhmissä, parhaiden kavereidensa kanssa.

- Laumottuminen voi myös tukea nuoren kasvua ja kehitystä. Murrosiässä nuoren pitäisi itsenäistyä ja irrottautua vanhemmistaan. Usein se tapahtuu juuri ikätovereiden avulla.

Vertaisryhmät ovat muutenkin nuorelle tärkeitä. Niissä opitaan toisen huomioimista ja muita tärkeitä sosiaalisia taitoja. Koulupäivät ovat usein niin täynnä ohjelmaa, ettei kavereiden kanssa oleiluun edes ole paljon aikaa.

Yläasteen koulupäivät ovat pitkiä ja läksyihin menee paljon aikaa. Toiset haluavat ja jaksavat koulupäivän jälkeen vielä harrastaakin. Reunasen mielestä on silti kohtuutonta odottaa, että nuorikaan aina jaksaisi käyttää aikansa järkevästi.

Murrosiässä kroppa muuttuu, kasvamiseen menee paljon energiaa eikä mieli aina oikein tahdo pysyä perässä. Tuossa vaiheessa nuori tarvitsee myös luppoaikaa ja kavereiden kanssa oleilua.

- Kokoontumispaikkojen puute on tuskin syynä siihen, että nuoret viettävät aikaansa kaduilla. Nuorisotilojahan on nykyään kaikissa lähiöissä. Esimerkiksi Mellunkylässä on ohjattua toimintaa kuutena päivänä viikossa. Hienoista tiloista huolimatta nuoret ovat aina halunneet viettää aikaansa myös kadulla, ilman aikuisten valvontaa, Reunanen toteaa.

 

Joukossa tyhmyys tiivistyy?

Kaupungeissa ihmiset valittavat joskus turhankin kärkkäästi julkisilla paikoilla mekastavista nuorisoporukoista. Vaikka mitään ei olisi vielä tapahtunutkaan, niiden pelätään aiheuttavan häiriötä.

Ennakkoluuloille on toki perusteita. Kolmetoistavuotias ei vielä ajattele asioita aikuisen logiikalla, ja isossa porukassa tyhmyys saattaa tiivistyä. Seurauksena voi olla paikkojen sotkemista ja rikkomista. Jossain vaiheessa suurin osa ikäluokasta kokeilee päihteitä.

Reunasen mukaan tihutöitä tekee kuitenkin vain pieni vähemmistö. Suurin osa nuorista käyttäytyy kunnolla. Ulos mennään tapaamaan tuttuja ja vilkuilemaan vastakkaista sukupuolta. Ääntähän nuorista kyllä lähtee. Joskus tuntuu siltä, että lapset ovat oppineet jo päiväkodissa huutamaan, jotta saisivat äänensä kuuluville.

- Mielikuva ostarilla pörräävistä nuorisoporukoista saattaa vääristyä, koska usein media tekee nuorista uutisen vain silloin, kun tapahtuu jotain negatiivista. Joskus tulee mieleen, että suomalaisessa kulttuurissa nuoret eivät saisi näkyä, kuulua tai haista.

Reunasen mukaan kadulla maleksivista nuorista on oltu huolissaan jo neljän sukupolven ajan, 1950-luvun lättähatuista lähtien. Ehkä aikuiset alitajuisesti pelkäävät, ettei hengailijoista kasva kunnon veronmaksajia tai he haastavat vanhempiensa elämäntyylin ja ajatukset.

 

Vallatkaa kodit takaisin!

Vaikka nuori laajentaakin reviiriään, vastuu alaikäisen tekemisistä kuuluu edelleen vanhemmille. Vanhempien pitäisi pysytellä kärryllä siitä, mitä heidän nuorensa ulkona puuhaavat.

- Jos nuori ei halua kertoa tekemisistään, voihan vanhempi itse käydä iltakävelyllään katsomassa, mitä nuori leikkipuistossa tekee ja kenen kanssa hän aikaansa viettää, Reunanen ehdottaa.
Kavereiden vanhempiin on hyvä olla yhteydessä, jotta voidaan sopia yhteisistä pelisäännöistä.

- Nuoria kannustan valtaamaan kotinsa takaisin. Myös heidän pitäisi joskus saada kutsua kavereitaan kylään. Samalla vanhemmat näkevät, millaisten ihmisten kanssa heidän pieni kullanmurunsa liikkuu, Reunanen neuvoo.

Lue myös artikkelit: Hankala murrosikäinen? ja Kaverit vaikuttavat motivaatioon

Teksti: Elina Rikkilä, Meidän Perhe

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla