iStockphoto
iStockphoto

Nuoria autetaan aikuisten ehdoilla.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin ja netti saivat viime vuonna yli 38 000 yhteydenottoa. Joka kymmenes soittaja ja joka toinen nettikirjeen kirjoittaja tai chat-keskustelija ohjattiin ammattiauttajan puheille.

Liiton mielestä on hälyttävää, että ammattiapua jo saaneet nuoret kertoivat, etteivät luota ammattiauttajiin eivätkä ymmärrä, miten nämä voisivat heitä auttaa.

Auttamisen tavat lähtevät aikuisten tarpeista

– Tavat, joilla nuori kohdataan, ovat liian aikuiskeskeisiä ja muodollisia. Silloin nuorta ei tavoiteta eikä hän koe tulleensa autetuksi. Aikuiskeskeisyydessä on kyse konkreettisista pienistä asioista tapaamispaikasta, puhetavasta ja työmuodoista alkaen, ohjelmajohtaja Marie Rautava Mannerheimin Lastensuojeluliitosta ehdottaa.

Kalsea toimisto, jossa aikuinen istuu korkeassa tuolissa ison kirjoituspöydän takana, ei ole paras tilanne luottamukselliseen kohtaamiseen. Parempi olisi vaikkapa mennä kahville, tehdä yhdessä jotain tai mennä sinne, missä nuori itse viettää aikaa. Nuoret kokevat, että heitä ei pidetä oman olonsa asiantuntijoina: jos he esimerkiksi sanovat, että puhuminen epämukavassa tilanteessa vain pahentaa oloa, heitä ei oteta vakavasti.

Nuorille suunnatuilla palveluilla on niukat resurssit, ja se näkyy esimerkiksi siinä, että aika vaikkapa psykologille saadaan kahden tai kolmen viikon päästä. Kouluikäiselle se on liian pitkä aika. Lapsen aikakäsitys on eri kuin aikuisen. Niinpä vastaanotolle pitäisi päästä heti, ja aikaa pitäisi olla riittävästi.

Ajan saannin vaikeus kertoo nuorelle suoraan sen, kuinka tärkeänä yhteiskunta hänen pulmiaan pitää.

Tällä hetkellä tilanne on Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan se, että lasten ja nuorten tarpeisiin ei vastata ajoissa, ja alueelliset erot ovat suuret. Auttajat myös vaihtuvat liian usein: juuri, kun nuori on alkanut luottaa yhteen ihmiseen, vastassa onkin seuraavalla kerralla uusi työntekijä. Nuoren vastuulle jää taas uuden luottamussuhteen rakentaminen. Myös ammattilaisten vaitiolovelvollisuus askarruttaa.

– Hyvä ammattiauttaja laittaa oman persoonansa peliin: on lämmin, myötätuntoinen ja läsnä. Palvelurakenne puolestaan ei ehkä täysin ota huomioon sitä, että kouluikäisen tarpeet ovat erilaiset kuin aikuisen. Hänelle ei voi vain tyrkätä käteen paperilappua, jossa on jonkin paikan puhelinnumero ja sanoa, että soita tuonne puhelinaikana. Auttajan on soitettava itse, nuoren läsnäollessa, ja vietävä asioita aktiivisesti eteenpäin.

– Lapset ja nuoret tarvitsevat enemmän aikaa kuin aikuiset, Lasten ja nuorten puhelimen ja netin päällikkö Tatjana Pajamäki sanoo.

Pajamäen mukaan kaikkein tärkeintä on valaa joka tapaamisella toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Voivottelu ei koskaan auta, mutta lasten ja nuorten kanssa työskentelevien pitäisi välttää sitä aivan erityisesti.

Iloisiakin asioita jaetaan

Mannerheimin Lastensuojeluliittoon soittavat tytöt ja pojat saavat tietoa liiton puhelin- ja nettipalveluista muun muassa kouluista ja toisiltaan. Sana kiertää lasten keskuudessa nopeasti. Suurin osa yhteydenottajista on 12–14-vuotiaita, seuraavaksi eniten soittavat 9–11-vuotiaat.

Tavallisimmat puheenaiheet ovat kuulumisten kertominen ja jutustelu päivystäjä kanssa sekä seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset. Nettikirjeissä ja chatissa korostuvat masennukseen, ahdistuneisuuteenja kaverisuhteisiin liittyvät ongelmat.

Lapset ja nuoret soittavat myös iloisista asioista, joita eivät vain voi sillä hetkellä jakaa kenenkään aikuisen kanssa. Mannerheimin Lastensuojeluliitto näkeekin omassa työssään selvästi sen, että monilla aikuisilla ei ole aikaa kuunnella lapsiaan, ei suruja eikä aina ilojakaan.

Hoitopaikoissakaan ei aina auteta

Syitä, miksi lapset ja nuoret eivät halua tukeutua oman lähipiirinsä aikuisiin tai ammattiauttajiin, on monia: häpeä ja syyllisyys, pelko hylkäämisestä, luottamuspula ja ajanpuute.

Erikoista on, että MLL:n auttavaan puhelimeen ja kirjepalveluun tulee yhteydenottoja jopa lasten ja nuorten psykiatrisilta osastoilta ja sijaiskodeista. Nämä nuoret kokevat, että he eivät saa aikuisilta hoitopaikoissakaan riittävästi aikaa.

Näin nuoret itse kuvailivat tuntemuksiaan MLL:n tutkimuksessa:

"Se sossu on vaihtunut joku kolme kertaa... mä en oo enää varma, kuka se siis pysyvästi nyt on."
" Mulla meni kivasti sen aiemman terapeutin kanssa, mutta se vaihtu taas. Nyt mä en tunne tota uutta yhtään."
"Kaipaisin vaan lämpöä, empatiaa ja sitä, ett jollakulla on oikeesti aikaa."
" Se haki mut kerran luokasta... mä en yhtään tiedä miks mä siellä käyn - mitä se ees tekee?"
" Mua hävettää. Mä en pysty kertoon äidille. Se varmaan häpeis töissä silmät päästään, kun sen työkaveritkin sais tietää, että sen tytär tarttee jotain henkistä apua."
" Ne sanoo, että kiusaaminen on nyt loppunu, mutta kun se ei ole. Se vaan paheni sen juttelujutun jälkeen. Mä en mee enää sinne."
" Meidän terkkarille ei voi mennä kun se vaan tekee niitä terveystarkastuksia. Ei sinne voi hei mennä sanomaaan,  että on vähän huono olo."

Lasten ja nuorten puhelimessa (numero 116 111) vastataan arkipäivisin kello 14–20 ja viikonloppuisin 17–20. Puhelimeen voi soittaa nimettömänä. Puhelu on lapselle maksuton ja luottamuksellinen. Vastaajat ovat vapaaehtoisia, koulutettuja yli 25-vuotiaita päivystäjiä. Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun lapset voivat kirjoittaa nimettömän, luottamuksellisen kirjeen aikuiselle. Kirjeisiin luvataan vastata kahden viikon sisällä. Käytännössä niihin on vastattu nopeammin. Chat-keskusteluja käydään maanantaisin kello 17–20.

 

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

Puhu muru
Seuraa 
Liittynyt9.10.2015

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Olet aivan oikeassa MeToo, että uikkarisäännön lisäksi olisi hyvä puhua kaikenlaisesta koskemattomuudesta liittyen halaamiseen, suuteluun, käden laittoon reidelle, pyllylle, rinnalle. Asiat olisi tärkeää osaa selittää ikätasoon sopivalla tavalla ja vastata lapsen kysymyksiin. Nuo ohjeesi, ettei kaikille tarvitse olla kohtelias, ja karkuun lähtemisestä, vanhemmille ja /tai poliisille soitosta myöskin. Lapselle ja nuorelle on tärkeää painottaa uudelleen ja uudelleen, että kerrothan vanhemmille,...
Lue kommentti
MeToo

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Uikkarisääntö muuten hyvä, muttei valmista kohtaamaan aikuista, joka äkkiä tunkee limaisen kielensä esiteinin suuhun. Kertokaa siis myös, että pussailuunkin pitää olla aina lupa. Ja ettei kaikille tarvitse olla kohtelias. Ja että jos vähänkin epäilyttää, äkkiä mäkeen, soitto aikuisille ja yhteys poliisiin.
Lue kommentti
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.