Narsistinen persoonallisuushäiriö on minän kehityksen, minäkuvan ja itsetunnon vaurio. Millaista on kasvaa narsistin lapsena?

Narsistinen persoonallisuushäiriö on minän kehityksen, minäkuvan ja itsetunnon vaurio. Millaista on kasvaa narsistin lapsena?

Itsetuntomme ja minuutemme rakentuvat vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Käytämme meille tärkeitä ihmisiä peilinä jo vauvana. Pienelle lapselle tärkein peili on varhaisvaiheessa useimmiten oma äiti.

– Kun vauva on imettävän äitinsä sylissä, hän etsii koko ajan äidin katsetta. Mitä lapsi äidin kasvoilta katsoo? Sitä, kuinka äiti hänet näkee. Äidin rakastava katseen, hymyn ja hellän kosketuksen sekä huolenpidon kautta lapsi oppii, että hän on rakastettava ja arvokas, sanoo psykologi ja psykoanalyytikko Jorma Myllärniemi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aina peili ei kuitenkaan kerro totuutta. On äitejä ja isejä, joiden katse ja kosketus jättävät lapsen kylmäksi. Tällaisen peilin edessä minuuttaan rakentavat narsistien lapset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Narsisti ei ole oppinut oikealla tavalla arvostamaan itseään eikä välittämään toisista.

Narsistin elämä on puuttuvan terveen itsetunnon paikkaamista. Toiset ihmiset ovat olemassa narsistille ennen kaikkea palvellakseen tämän tarpeita. Narsisti on usein itsekeskeinen, kateellinen, ylimielinen, hyväksikäyttävä ja empatiakyvytön.

– Narsistilla on isoja vaikeuksia asettua toisen ihmisen asemaan. Hän voi olla kyllä tarkkakin lukemaan toisen mielen liikkeitä, toiveita ja tarpeita, mutta hänen on vaikea ottaa niitä huomioon.

Meidän Perhe 

Teksti: Piia Nurhonen, Arja Kinnarinen, Meidän Perhe

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla