Lapsen itsetuntoa voi tukea arkisin keinoin.

Lapsen itsetuntoa voi tukea arkisin ja konkreettisin keinoin. Millainen on terve minäkuva ja miten se rakentuu?

Omien ajatusten vahvistuessa ja taitojen karttuessa lapsella alkaa olla vahvoja mielipiteitä myös siitä, miten jokin asia tulee tehdä.

Lasta neuvovan aikuisen kannattaa ensin kuunnella lasta ja hänen tunteitaan. Kokiessaan tulevansa kuulluksi ja huomioiduksi lapsi kallistaa korvansa myös aikuisen neuvoille ja ohjeille. Lapsen kanssa voi jo keskustella ja neuvotella asioista.

Lapsi ei vielä tunne omia voimiaan, kykyjään ja rajojaan. Hän innostuu milloin mistäkin, mutta asiat jäävät helposti kesken. Häneltä puuttuu vielä tervettä itsekritiikkiä. Lapsi on vielä kovin kärsimätön. Hän haluaa olla iso ja inhoaa neuvoja.

Lapsi voi olla äärettömän huolimaton ja suurpiirteinen, mutta hän haluaa silti hoitaa asiansa itse. Hänelle onkin hyvä antaa kehitystason ja kykyjen mukaista vastuuta.

Pärjääminen tekee hyvää lapsen itsetunnolle. Kasvatuksen yhtenä päämääränä on lapsen terveen itsetunnon tukeminen. Lapselle voi huoleti antaa rajattomasti myönteistä palautetta ja kiitosta aina, kun siihen on aihetta. Mutta vain silloin kun kiitokseen on perusteita.

Realistinen minäkuva

Realistinen minäkuva rakentuu paitsi omien kokemusten myös muilta saadun palautteen varaan.
Myönteinen palaute kannustaa lasta jatkamaan sitä, minkä hän osaa, ja harjoittelemaan sitä, mitä hän ei vielä hallitse.

”Kaikkitietävää ja kaiken osaavaa” lasta voi hellävaroin herätellä todellisuuteen antamalla hänelle realistista palautetta. Lapsen täytyy oppia sietämään myös epäonnistumisia ja pettymyksiä. Mutta kielteisestä palautetta annettaessa teko ja persoona täytyy erottaa toisistaan.

Terve itsetunto tarkoittaa realistista käsitystä itsestä. Siihen kuuluu omien kykyjen ja puutteiden hyväksyminen.

Lapsen minäkuva rakentuu pitkälti sen varaan, mitä hän ajattelee omista kyvyistään ja taidoistaan. Tutkimusten mukaan lapsen käsitys omasta oppimiskyvystään vaikuttaa siihen, mitä ja miten hän oppii.

Lapset tarvitsevat onnistumisen kokemuksia paitsi koulussa myös kotona. Vapaa-ajan puuhat voivat vahvistaa koulussa heikosti menestyvän lapsen itsetuntoa.

Jokainen on hyvä jossain. Yksi osaa tehdä herkullista salaattia, toinen loistaa auton pesijänä ja kolmas on hyvä juoksija.

Minäkuva kantaa kauas. Se, millaiseksi lapsi itsensä mieltää, vaikuttaa hänen valintoihinsa ja ajatuksiinsa omasta tulevaisuudestaan. Lapsen itsetunnon perusta on kokemuksessa, että hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on ja häntä rakastetaan.

Tue lapsen terveen itsetunnon kehitystä

  • Huomio lapsen tarpeet ja kuuntele häntä.
  • Anna myönteistä palautetta onnistumisista ja vahvuuksista.
  • Auta lasta hyväksymään se, ettei hän osaa kaikkea.
  • Salli lapsen epäonnistua ja pettyä.
  • Hyväksy lapsi sellaisena kuin hän on.
  • Osoita lapselle rakastavasi ja arvostavasi häntä.

Lue myös artikkelit: Lapsi tarvitsee arvoja ja Yhdeksän hyvän itsetunnon harjoitusta

Teksti: Elina Rikkilä, Meidän Perhe

Kuvat: iStockphoto

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.