Mikä avuksi, kun iltatoimet kestävät ikuisuuden, lapsi pelleilee ruokapöydässä tai kotitöistä tulee kiistaa?

1. Anna lapselle valintoja kotiaskareiden suhteen

Siivouspäivänä voi olla helpompi määräilyn sijaan antaa lapsen valita, minkä kotiaskareen hän tekee. Tehkää yhdessä lista tehtävistä, jotka pitää hoitaa, ja anna lapsen valita niistä omansa. "Minkä tehtävän valitset?" toimii usein paremmin kuin  "Mene siivoamaan huoneesi".

2. Ota lapsi mukaan sääntöjen tekemiseen

Sen sijaan, että vanhempi yksipuolisesti määrää mitä saa tehdä ja mitä ei, voi olla tehokkaampaa miettiä säännöt yhdessä. Pitäkää aiheesta perhepalaveri ja kirjoittakaa säännöt yhdessä ylös. Lapset ovat monesti yllättävän tiukkoja sääntöjen asettamisessa – ja itse tehtyjä kieltoja tulee noudatettua paremmin kuin muiden määräämiä.

3. Laskeudu lapsen tasolle

Pieni lapsi tottelee paremmin, jos aikuinen kyykistyy hänen viereensä kertomaan asiansa. Voit myös kokeilla kiellon kuiskaamista lapsen korvaan – se tehoaa usein huomattavasti paremmin kuin ankara huutaminen.

4. Perustele kiellot

Pelkkä "älä" ei useinkaan tehoa, mutta jos kerrot lapselle perustelut kieltoosi, hän saattaa haluta totella. Tämä toimii esimerkiksi, jos lapsi näpelöi kaupan hedelmä- ja vihannestiskin tarjontaa turhan päiten. Sen sijaan, että sanoisit "Ei saa koskea niihin", sano vaikkapa "Toivottavasti et ole tulossa kipeäksi, sillä muuten levität pöpöjä kaikkiin koskemiisi vihanneksiin, ja niiden ostajakin sairastuu".

5. Hyödynnä lapsen luontainen syyllisyydentunto

Monesti pelkkä tiukka katse ja kielletyn puuhan tarkkailu lähietäisyydeltä saa lapsen lopettamaan puuhansa. Kun lapsi tekee hölmöyksiä, joiden hän tietää olevan kiellettyä, anna hänelle paheksuva katse ja siirry hänen viereensä.

6. Ohjaa lapsi käyttämään "supervoimiaan" oikealla hetkellä

Yritä suhtautua pikkulapsen sopimattomaan käytökseen (esimerkiksi lievään ylinergisyyteen tai pelleilyyn) kielteisyyden sijaan positiivisesti. Kerro lapselle, että hänen pitää osata käyttää kyseistä "supervoimaansa" vain tietyissä paikoissa ja tilanteissa. Esimerkiksi yletöntä energiaa ei saa purkaa ruokapöydässä vaan se pitää jättää vaikka leikkikentälle. Toisten naurattaminen ei sovi oppitunnille, mutta sitä voi hyödyntää vaikkapa koulun juhlien esityksissä. Jos lapsi käyttäytyy sopimattomasti väärässä tilanteessa, hänelle voi huomauttaa, ettei hän käytä omaa supervoimaansa oikein.

7. Vaihda sana "mene" sanaksi "tule"

Sen sijaan, että käskisit lasta vaikkapa menemään ruokapöytään tai käsienpesulle, kehota häntä tulemaan ja tekemään ne sinun kanssasi. "Tule, mennään yhdessä pesemään kädet" tehoaa monesti paremmin kuin "Mene pesemään kätesi".

8. Puhu lapselle määrätietoisesti

"Tänään siivoamme yhdessä lastenhuoneen" tepsii paremmin kuin "Ajattelin, että voisimme ehkä tänään...". Voit tehdä lapselle selväksi, kuka määrää asioista pelkillä sanavalinnoilla, ilman turhaa käskyttämistä. Myönteinen ja tiukka asenne toimii paremmin kuin negatiiviset tai lepsut ohjeet.

9. Valitse lapselle sopiva vastuualue

Mieti, missä lapsesi on hyvä ja mikä häntä kiinnostaa, ja valitse hänelle omat vastuualueet ja kotityöt sen perusteella. Puutarhanhoidosta kiinnostunut saa olla vastuussa kukkien kastelusta, kirjoittamisesta kiinnostunut saa pitää kauppalistan ajan tasalla ja järjestelystä innostunut saa tyhjentää tiskikoneen.

10. Käytä kännykän ajastinta ja hälytyksiä apunasi

Asioiden tekeminen ajallaan aiheuttaa jokaisessa lapsiperheessä hankaluuksia. Ota kännykän ajastin avuksi esimerkiksi iltapuuhissa. Sopikaa jokin tietty aika, jonka kuluessa iltapuuhat pitää olla tehtynä, ja laita kännykän ajanotto päälle. Voit myös esimerkiksi laittaa ajastimen piippaamaan viiden minuutin välein, jos sovitte viisi minuuttia aikaa jokaiseen iltapuuhaan (hampaiden pesu, yöasun vaihto, vaatteiden viikkaus jne.). Lapsesta on huomattavasti hauskempi kilpailla kelloa vastaan kuin tehdä vaaditut toimet yhdellä käskyttämisellä.

Lähde: parenting.com

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä, miettii psykologi Leea Mattila.  Kuva: Niki Strbian.

Lapsettomuudesta kärsivä kaipaa tukea, ei neuvoja.

Lapsitoiveeseen kiteytyy usein oman itsen jatkuvuus ja elämän merkitykselliseksi kokeminen. Kun lasta ei ala kuulua, mieleen puskee nöyryytys, pettymys, häpeä, ahdinko ja syyllisyys. Lapsiperheiden kohtaaminen saattaa herättää kateutta, parisuhde kuormittuu surusta, ja hedelmättömyyshoidosta johtuva taloudellinen paine kuristaa.

Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Sosiaalinen tuki on ratkaisevan tärkeää kriisin keskellä. Lapsettomuutta kommentoivalta kaivataan sensitiivisyyttä. Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Toisinaan hedelmöityshoidoilla raskaaksi tullut synnyttää biologisesti toisen soluista kasvaneen lapsen. Lapsettomuuden voi katkaista myös adoptio- tai sijaislapsi. Vanhemmuus on onneksi ensisijaisesti sosiaalinen ja tunnesuhde. Silti jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä.  

Seuraavat huomautukset kannattaa jättää väliin, kun keskustelet lapsettoman kanssa:

1.”Mun kaverin naapuri on kanssa ollut hoidoissa, ja se on tooosi rankkaa. Tiedän, seurasin sivusta. Että teille on tulossa kyllä rankkaa.” 

Lapsettomuushoitoihin hakeutuva ei todellakaan halua kuulla manailuja siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. Hän osaa tiedostaa asian itsekin. Myötätuntoinen katse tai halaus toimii paremmin.

2. “Mun kummin kaima yritti kanssa lasta, mutta sitten ne lakkas stressaamasta ja kävi lomalla, ja nyt niillä on luomulapsi.”

Ihmeitä sattuu ja stressi on varmasti vihollinen, mutta sitä ei kuitenkaan saa kytkettyä pois päältä vipua vääntämällä. Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

3. “Ai haluutte lapsen? Ota meidän lapsi viikonlopuksi, niin katsotaan sitten, haluatko enää lasta.”

Tämä on todellinen oksennus lapsettoman niskaan. Kamalinta ja mitätöivintä, mitä voi sanoa. Sensuroi vitsi omasta valikoimastasi.

4. “Hankkikaa koira!”

Karvaiset lemmikit ovat monelle äärimmäisen rakkaita, mutta lasta toivovalle ne eivät voi korvata ihmisen paikkaa.

5. "Jos sä oot raskaana?" 

Tämä saattaa olla kaikkein ärsyttävin heitto naiselle, kun hänellä on pahoinvointia tai päänsärkyä. Kommentin kuuleminen voi tehdä surulliseksi tai todella vihaiseksi. Oireet ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuukautisoireita. Kuukautisten alkaminen muistuttaa lapsetonta hänen hartaiten toivomansa asian epäonnistumisesta – ja sitten joku vielä heittää sen vitsiksi. 

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Vierailija

5 asiaa, joita ei kannata sanoa lapsettomuudesta kärsivälle

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti: Itsellä lähipiirissä useampia 40 kymppisiä pareja jotka pitkään yhdessä olleet ja ikinä ei ole edes tullut mieleen kysyä tai puuttua heidän lapsettomuuteensa. Itse kertovat jos sille tarvetta, sillä miten se meille edes kuuluu kysellä. Olin 27v ensimmäisen lapsen syntyessä ja kyllä monta kertaa pahoitin mieleni lapsi kyselystä ja toisen lapsen tein 10v myöhemmin ja siinäkin välissä niitä ikäviä sai kuulla. Ja nyt lapset aikuisia ja naapurin ihminen vielä...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.