Mikä avuksi, kun iltatoimet kestävät ikuisuuden, lapsi pelleilee ruokapöydässä tai kotitöistä tulee kiistaa?

1. Anna lapselle valintoja kotiaskareiden suhteen

Siivouspäivänä voi olla helpompi määräilyn sijaan antaa lapsen valita, minkä kotiaskareen hän tekee. Tehkää yhdessä lista tehtävistä, jotka pitää hoitaa, ja anna lapsen valita niistä omansa. "Minkä tehtävän valitset?" toimii usein paremmin kuin  "Mene siivoamaan huoneesi".

2. Ota lapsi mukaan sääntöjen tekemiseen

Sen sijaan, että vanhempi yksipuolisesti määrää mitä saa tehdä ja mitä ei, voi olla tehokkaampaa miettiä säännöt yhdessä. Pitäkää aiheesta perhepalaveri ja kirjoittakaa säännöt yhdessä ylös. Lapset ovat monesti yllättävän tiukkoja sääntöjen asettamisessa – ja itse tehtyjä kieltoja tulee noudatettua paremmin kuin muiden määräämiä.

3. Laskeudu lapsen tasolle

Pieni lapsi tottelee paremmin, jos aikuinen kyykistyy hänen viereensä kertomaan asiansa. Voit myös kokeilla kiellon kuiskaamista lapsen korvaan – se tehoaa usein huomattavasti paremmin kuin ankara huutaminen.

4. Perustele kiellot

Pelkkä "älä" ei useinkaan tehoa, mutta jos kerrot lapselle perustelut kieltoosi, hän saattaa haluta totella. Tämä toimii esimerkiksi, jos lapsi näpelöi kaupan hedelmä- ja vihannestiskin tarjontaa turhan päiten. Sen sijaan, että sanoisit "Ei saa koskea niihin", sano vaikkapa "Toivottavasti et ole tulossa kipeäksi, sillä muuten levität pöpöjä kaikkiin koskemiisi vihanneksiin, ja niiden ostajakin sairastuu".

5. Hyödynnä lapsen luontainen syyllisyydentunto

Monesti pelkkä tiukka katse ja kielletyn puuhan tarkkailu lähietäisyydeltä saa lapsen lopettamaan puuhansa. Kun lapsi tekee hölmöyksiä, joiden hän tietää olevan kiellettyä, anna hänelle paheksuva katse ja siirry hänen viereensä.

6. Ohjaa lapsi käyttämään "supervoimiaan" oikealla hetkellä

Yritä suhtautua pikkulapsen sopimattomaan käytökseen (esimerkiksi lievään ylinergisyyteen tai pelleilyyn) kielteisyyden sijaan positiivisesti. Kerro lapselle, että hänen pitää osata käyttää kyseistä "supervoimaansa" vain tietyissä paikoissa ja tilanteissa. Esimerkiksi yletöntä energiaa ei saa purkaa ruokapöydässä vaan se pitää jättää vaikka leikkikentälle. Toisten naurattaminen ei sovi oppitunnille, mutta sitä voi hyödyntää vaikkapa koulun juhlien esityksissä. Jos lapsi käyttäytyy sopimattomasti väärässä tilanteessa, hänelle voi huomauttaa, ettei hän käytä omaa supervoimaansa oikein.

7. Vaihda sana "mene" sanaksi "tule"

Sen sijaan, että käskisit lasta vaikkapa menemään ruokapöytään tai käsienpesulle, kehota häntä tulemaan ja tekemään ne sinun kanssasi. "Tule, mennään yhdessä pesemään kädet" tehoaa monesti paremmin kuin "Mene pesemään kätesi".

8. Puhu lapselle määrätietoisesti

"Tänään siivoamme yhdessä lastenhuoneen" tepsii paremmin kuin "Ajattelin, että voisimme ehkä tänään...". Voit tehdä lapselle selväksi, kuka määrää asioista pelkillä sanavalinnoilla, ilman turhaa käskyttämistä. Myönteinen ja tiukka asenne toimii paremmin kuin negatiiviset tai lepsut ohjeet.

9. Valitse lapselle sopiva vastuualue

Mieti, missä lapsesi on hyvä ja mikä häntä kiinnostaa, ja valitse hänelle omat vastuualueet ja kotityöt sen perusteella. Puutarhanhoidosta kiinnostunut saa olla vastuussa kukkien kastelusta, kirjoittamisesta kiinnostunut saa pitää kauppalistan ajan tasalla ja järjestelystä innostunut saa tyhjentää tiskikoneen.

10. Käytä kännykän ajastinta ja hälytyksiä apunasi

Asioiden tekeminen ajallaan aiheuttaa jokaisessa lapsiperheessä hankaluuksia. Ota kännykän ajastin avuksi esimerkiksi iltapuuhissa. Sopikaa jokin tietty aika, jonka kuluessa iltapuuhat pitää olla tehtynä, ja laita kännykän ajanotto päälle. Voit myös esimerkiksi laittaa ajastimen piippaamaan viiden minuutin välein, jos sovitte viisi minuuttia aikaa jokaiseen iltapuuhaan (hampaiden pesu, yöasun vaihto, vaatteiden viikkaus jne.). Lapsesta on huomattavasti hauskempi kilpailla kelloa vastaan kuin tehdä vaaditut toimet yhdellä käskyttämisellä.

Lähde: parenting.com

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.