Miten saada helmoissa kiehnäävä lapsi hetkeksi omiin puuhiinsa?

1. Tulkitse lasta.
Ihan joka paikkaan ei lasta voi ottaa mukaan kotonakaan. Vessaan tai suihkuun on aikuisen päästävä yksin. Asia pitää vain selittää kiinni tarrautuvalle lapselle. Pienikin lapsi ymmärtää pelisäännöt, kun ne tehdään hänelle selväksi. Aikuisen velvollisuus on kuitenkin tulkita lasta. Joskus lapsi voi olla jostain syystä paniikissa tai suunniltaan pelästynyt, jolloin säännöistä voi tehdä poikkeuksen ja ottaa lapsen vaikka vessaan mukaan.
Totaalinen tenänteko ei ole lapselta aina niskuroimista. Taustalla saattaa vaania pelko. Juttelemalla ja kyselemällä autat lasta selvittämään pelkonsa.

2. Anna lapsen tylsistyä.
Kun lapsi valittaa tekemisen puutetta, vanhempi voi sanoa, että aina sitä tekemistä ei vain keksi. Tylsistyneisyys panee lapsen luovuuden koetukselle ja hän voi löytää sisältään voimavaroja, mielikuvitusta ja hoksottimia.

3. Ohjaa nätisti.
Miten selität lapselle, jos tarvitset tunnin omaa aikaa vaikkapa jotain työtehtävää varten? Kerro hänelle, että tarvitset nyt vajaan tunnin rauhaa, mutta kysy lapselta, miten hän haluaisi viettää tuon ajan omissa oloissaan. Ehdota, joko nyt olisi hyvä aika katsoa DVD:ltä se uusi piirretty tai kuunnella satukasetti. Lapsi tottuu kyllä olemaan yksin, jos hän tietää, että äiti tai isä on liepeillä, eikä hän tunne oloaan turvattomaksi.

4. Rohkaise ujoa.
Entä, kun lapsi kiehnää sylissä kylässä? Lapselle kannattaa kertoa etukäteen, että nyt ollaan esimerkiksi menossa serkun syntymäpäiville ja siellä on muitakin lapsia.
Lapsi tarvitsee vanhemman turvapesäksi, josta lähdetään tutkimaan maailmaa vähitellen. Kun lapsi on varma siitä, että äiti ei lähde tai isä on paikalla, hän rohkaistuu vähitellen. 

5. Kannusta ärsykeherkkää.
On lapsia, jotka eivät voi sietää paljon uusia ärsykkeitä. He suojautuvat rutiinein eivätkä innostu herkästi. Tilanteista, joissa aikuisten pitäisi saada seurustella vähän aikaa keskenään, on hyvä jutella etukäteen. Jos kotiin on tulossa vieraita etkä voi suunnata täyttä huomiotasi lapseen koko aikaa, kerro etukäteen, että aikuisten on saatava jutella rauhassa ilman, että lapsi koko ajan keskeyttää.

6. Katkaise käninä
Känisevä leikki-ikäinen testaa omia rajojaan eikä hänelle pidä antaa periksi. Pidä kuitenkin mielessä, että uhmaikäinenkin voi olla oikeasti peloissaan. Siitä, että katkaiset käninän vaikkapa lupaamalla lapselle jotakin pientä, voi seurata oikein myönteinen lopputulos. Lapsi oppii, että on syitä ja seurauksia. Palkitseminen on lapsen kehityksen tukemista ja asettumista lapsen tueksi tilanteissa, joissa lapsi on epävarma selviytymisestään. Normaalista käytöksestä ei pidä palkita.

7. Jaa huomio
Useampilapsisessa perheessä lapset taistelevat vanhempiensa huomiosta. Lasten kannattaa antaa selvittää arkipäiväiset kiistat ja torat keskenään. Jos tarvitset työpäivän jälkeen välillä omaa aikaa, ota se mieluummin muualla kuin kotona.
Mustasukkaisuudesta kihisevien lasten jatkuvalle riitelylle pitää kuitenkin pistää stoppi. Fiksut aikuiset ottavat toisaalta kunkin lapsen huomion tarpeet tosissaan ja jakavat aikaansa mahdollisuuksien mukaan niin, että kukin lapsi saa ajoittain huomiota myös yksin.

Neuvot antoi lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.

Lähde: Essi Kähkönen, Vessarauhaa!, Meidän Perhe 9/2012

 

Vierailija

Näin saat itsellesi hetken omaa aikaa

Useimmiten suhde isään on aivan erilainen kuin äitiin ainakin ensimmäisen vuoden, parin aikana. On normaalia, että lapsi on äidissään hyvin kiinni, jos äiti on ollut pääasiallinen hoitaja, kuten useimmissa perheissä. 10-kuukautinen, jolla on menossa eroahdistuskausi, kannattaa ottaa mukaan vessaan. Hän ei enää halua mukaan 2-vuotiaana. Terveisin neljän lapsen äiti.
Lue kommentti
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä, miettii psykologi Leea Mattila.  Kuva: Niki Strbian.

Lapsettomuudesta kärsivä kaipaa tukea, ei neuvoja.

Lapsitoiveeseen kiteytyy usein oman itsen jatkuvuus ja elämän merkitykselliseksi kokeminen. Kun lasta ei ala kuulua, mieleen puskee nöyryytys, pettymys, häpeä, ahdinko ja syyllisyys. Lapsiperheiden kohtaaminen saattaa herättää kateutta, parisuhde kuormittuu surusta, ja hedelmättömyyshoidosta johtuva taloudellinen paine kuristaa.

Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Sosiaalinen tuki on ratkaisevan tärkeää kriisin keskellä. Lapsettomuutta kommentoivalta kaivataan sensitiivisyyttä. Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Toisinaan hedelmöityshoidoilla raskaaksi tullut synnyttää biologisesti toisen soluista kasvaneen lapsen. Lapsettomuuden voi katkaista myös adoptio- tai sijaislapsi. Vanhemmuus on onneksi ensisijaisesti sosiaalinen ja tunnesuhde. Silti jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä.  

Seuraavat huomautukset kannattaa jättää väliin, kun keskustelet lapsettoman kanssa:

1.”Mun kaverin naapuri on kanssa ollut hoidoissa, ja se on tooosi rankkaa. Tiedän, seurasin sivusta. Että teille on tulossa kyllä rankkaa.” 

Lapsettomuushoitoihin hakeutuva ei todellakaan halua kuulla manailuja siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. Hän osaa tiedostaa asian itsekin. Myötätuntoinen katse tai halaus toimii paremmin.

2. “Mun kummin kaima yritti kanssa lasta, mutta sitten ne lakkas stressaamasta ja kävi lomalla, ja nyt niillä on luomulapsi.”

Ihmeitä sattuu ja stressi on varmasti vihollinen, mutta sitä ei kuitenkaan saa kytkettyä pois päältä vipua vääntämällä. Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

3. “Ai haluutte lapsen? Ota meidän lapsi viikonlopuksi, niin katsotaan sitten, haluatko enää lasta.”

Tämä on todellinen oksennus lapsettoman niskaan. Kamalinta ja mitätöivintä, mitä voi sanoa. Sensuroi vitsi omasta valikoimastasi.

4. “Hankkikaa koira!”

Karvaiset lemmikit ovat monelle äärimmäisen rakkaita, mutta lasta toivovalle ne eivät voi korvata ihmisen paikkaa.

5. "Jos sä oot raskaana?" 

Tämä saattaa olla kaikkein ärsyttävin heitto naiselle, kun hänellä on pahoinvointia tai päänsärkyä. Kommentin kuuleminen voi tehdä surulliseksi tai todella vihaiseksi. Oireet ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuukautisoireita. Kuukautisten alkaminen muistuttaa lapsetonta hänen hartaiten toivomansa asian epäonnistumisesta – ja sitten joku vielä heittää sen vitsiksi. 

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Vierailija

5 asiaa, joita ei kannata sanoa lapsettomuudesta kärsivälle

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti: Itsellä lähipiirissä useampia 40 kymppisiä pareja jotka pitkään yhdessä olleet ja ikinä ei ole edes tullut mieleen kysyä tai puuttua heidän lapsettomuuteensa. Itse kertovat jos sille tarvetta, sillä miten se meille edes kuuluu kysellä. Olin 27v ensimmäisen lapsen syntyessä ja kyllä monta kertaa pahoitin mieleni lapsi kyselystä ja toisen lapsen tein 10v myöhemmin ja siinäkin välissä niitä ikäviä sai kuulla. Ja nyt lapset aikuisia ja naapurin ihminen vielä...
Lue kommentti