Miten saada helmoissa kiehnäävä lapsi hetkeksi omiin puuhiinsa?

1. Tulkitse lasta.
Ihan joka paikkaan ei lasta voi ottaa mukaan kotonakaan. Vessaan tai suihkuun on aikuisen päästävä yksin. Asia pitää vain selittää kiinni tarrautuvalle lapselle. Pienikin lapsi ymmärtää pelisäännöt, kun ne tehdään hänelle selväksi. Aikuisen velvollisuus on kuitenkin tulkita lasta. Joskus lapsi voi olla jostain syystä paniikissa tai suunniltaan pelästynyt, jolloin säännöistä voi tehdä poikkeuksen ja ottaa lapsen vaikka vessaan mukaan.
Totaalinen tenänteko ei ole lapselta aina niskuroimista. Taustalla saattaa vaania pelko. Juttelemalla ja kyselemällä autat lasta selvittämään pelkonsa.

2. Anna lapsen tylsistyä.
Kun lapsi valittaa tekemisen puutetta, vanhempi voi sanoa, että aina sitä tekemistä ei vain keksi. Tylsistyneisyys panee lapsen luovuuden koetukselle ja hän voi löytää sisältään voimavaroja, mielikuvitusta ja hoksottimia.

3. Ohjaa nätisti.
Miten selität lapselle, jos tarvitset tunnin omaa aikaa vaikkapa jotain työtehtävää varten? Kerro hänelle, että tarvitset nyt vajaan tunnin rauhaa, mutta kysy lapselta, miten hän haluaisi viettää tuon ajan omissa oloissaan. Ehdota, joko nyt olisi hyvä aika katsoa DVD:ltä se uusi piirretty tai kuunnella satukasetti. Lapsi tottuu kyllä olemaan yksin, jos hän tietää, että äiti tai isä on liepeillä, eikä hän tunne oloaan turvattomaksi.

4. Rohkaise ujoa.
Entä, kun lapsi kiehnää sylissä kylässä? Lapselle kannattaa kertoa etukäteen, että nyt ollaan esimerkiksi menossa serkun syntymäpäiville ja siellä on muitakin lapsia.
Lapsi tarvitsee vanhemman turvapesäksi, josta lähdetään tutkimaan maailmaa vähitellen. Kun lapsi on varma siitä, että äiti ei lähde tai isä on paikalla, hän rohkaistuu vähitellen. 

5. Kannusta ärsykeherkkää.
On lapsia, jotka eivät voi sietää paljon uusia ärsykkeitä. He suojautuvat rutiinein eivätkä innostu herkästi. Tilanteista, joissa aikuisten pitäisi saada seurustella vähän aikaa keskenään, on hyvä jutella etukäteen. Jos kotiin on tulossa vieraita etkä voi suunnata täyttä huomiotasi lapseen koko aikaa, kerro etukäteen, että aikuisten on saatava jutella rauhassa ilman, että lapsi koko ajan keskeyttää.

6. Katkaise käninä
Känisevä leikki-ikäinen testaa omia rajojaan eikä hänelle pidä antaa periksi. Pidä kuitenkin mielessä, että uhmaikäinenkin voi olla oikeasti peloissaan. Siitä, että katkaiset käninän vaikkapa lupaamalla lapselle jotakin pientä, voi seurata oikein myönteinen lopputulos. Lapsi oppii, että on syitä ja seurauksia. Palkitseminen on lapsen kehityksen tukemista ja asettumista lapsen tueksi tilanteissa, joissa lapsi on epävarma selviytymisestään. Normaalista käytöksestä ei pidä palkita.

7. Jaa huomio
Useampilapsisessa perheessä lapset taistelevat vanhempiensa huomiosta. Lasten kannattaa antaa selvittää arkipäiväiset kiistat ja torat keskenään. Jos tarvitset työpäivän jälkeen välillä omaa aikaa, ota se mieluummin muualla kuin kotona.
Mustasukkaisuudesta kihisevien lasten jatkuvalle riitelylle pitää kuitenkin pistää stoppi. Fiksut aikuiset ottavat toisaalta kunkin lapsen huomion tarpeet tosissaan ja jakavat aikaansa mahdollisuuksien mukaan niin, että kukin lapsi saa ajoittain huomiota myös yksin.

Neuvot antoi lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.

Lähde: Essi Kähkönen, Vessarauhaa!, Meidän Perhe 9/2012

 

Vierailija

Näin saat itsellesi hetken omaa aikaa

Useimmiten suhde isään on aivan erilainen kuin äitiin ainakin ensimmäisen vuoden, parin aikana. On normaalia, että lapsi on äidissään hyvin kiinni, jos äiti on ollut pääasiallinen hoitaja, kuten useimmissa perheissä. 10-kuukautinen, jolla on menossa eroahdistuskausi, kannattaa ottaa mukaan vessaan. Hän ei enää halua mukaan 2-vuotiaana. Terveisin neljän lapsen äiti.
Lue kommentti

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.