Taapero, napero ja teini kuriin!

Miten opettaa lapsi tottelemaan? Pitääkö lasta rangaista? Minkä ikäisen voi istuttaa jäähypenkille? Entä mitä tehdä, kun teini tulee kännissä kotiin?

Tottelemaan oppimisen herkkyysvaihe on 1,5–4-vuotiaana. Perheneuvoja ja sosiaalipsykologi Saara Kinnunen muistuttaa, että vääristä teoista pitää ehdottomasti koitua seurauksia lapselle, sillä lapsi oppii hyväksytyn ja kielletyn rajan tekojensa seurauksien kautta. 

Miten rangaista eri-ikäisiä lapsia?

Taapero
1–2-vuotias ei vielä ymmärrä, joten häntä pitää estää tekemästä pahaa. Muiden leikit sotkeva lapsi viedään paikalta pois. Ruokaa tai tavaroita heittelevältä otetaan lusikka tai lelu kädestä.

Noin kaksivuotiaana lapsen voi istuttaa jäähylle, tai Kinnusen mukaan paremminkin mietintäpaikalle. Ensimmäisinä kertoina vanhempi istuu lapsen vieressä ja tarvittaessa pitää kiinni, jotta lapsi oppii, että tässä pysytään hetki eikä karkailla. Vanhempi kysyy, mitä teit väärin. Jos lapsi ei osaa vielä vastata, vanhempi kertoo hänelle.

Leikki-ikäiset
Nyt syöt nätisti tai menet pöydästä pois. Yli kolmevuotias tajuaa vaihtoehtoja. Vaihtoehtojen antamisella ei ole mitään tekemistä uhkailun kanssa, jos vanhempi toteuttaa sanomansa ja vie ruualla leikkivän lapsen pöydästä pois.

Lapsen tulisi oppia korjaamaan aiheuttamansa vahinko itse. Jos hän rikkoo kaverin hiekkalinnan tai kaataa maidot pöydälle, vanhempi pitää huolen, että lapsi korjaa linnan tai pyyhkii maidon – tarvittaessa vaikka kädestä pitäen.

Koululaiset
"Oho, unohdin taas jumppavaatteet, voitko tuoda ne?"

Lapsi ei opi, jos vanhempi kantaa unohdusten seuraukset. Farkuissa jumpannut pakkaa kassinsa seuraavalla kerralla huolellisemmin.
Sopimukset ovat hyviä. Viikkorahaa tai tietokonepelejä ei tipu, jos sovitut kotityöt jäävät tekemättä.

Teinit
Teinien kanssa kannattaa tehdä sopimuksia kuten koululaisten kanssa. Kun murkkuikäinen tulee ensimmäistä kertaa humalassa kotiin tai jää kiinni tupakanpoltosta, pettymyksen kannattaa antaa laimeta yön yli ennen puhuttelua. Tuntuvimpia seurauksia ovat kännykän, tietokoneajan tai viikkorahan epääminen tai kaveriajan rajoittaminen.

Kun teini rikkoo sääntöä uudestaan, seuraus toistetaan ja sovitaan, mikä rangaistus seuraa kolmannesta kerrasta.

Vierailija

Näin rankaiset lasta oikein

En ymmärrä näitä vanhempia jotka kesällä sanovat "jos et käyttäydy kunnolla vien sut autoon istumaan". Sellaista ei voi kuumana kesäpäivänä toteuttaa. Minulle on aina sanottu, että älä uhkaile sellaisella jota et voi toteuttaa, lapset kyllä huomaa uhkaukset joista mitään ei tapahdu.
Lue kommentti
Vierailija

Näin rankaiset lasta oikein

Mitä tehdä murkulle joka jää kotiarestiin kun on rikkonut sääntöjä niin se karkaa koulun jälkeen tai kun on koulussa rikkonnut sääntöjä karkaa koulusta. Tai kun kodin säännöt ei kiinosta niin karataan. Pitääkö vanhempien hakea pitää puhuttelu ja jatkaa kotiarestia vai antaa olla. Meillä ainakin kun karkaa niin alkaa uhmaa lisää kun hakee kotoonta.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nuoret kaipaavat enemmän arkista puuhastelua yhdessä vanhempiensa kanssa, selviää tuoreesta kyselystä.

– On outoa, etteivät joidenkin luokkakavereiden vanhemmat tiedä, missä lapsi on. Ne voisivat yrittää tehdä joskus jotakin yhdessä, koska kyllä monet varmasti haluavat olla yhdessä vanhempien kanssa, vaikka esittäisivätkin jotain muuta, sanoo Peppi, 15, Meidän Perheen haastattelussa.

Sama tulos nousi esiin tuoreessa Elisan teettämässä kyselyssä, jossa selvitettiin 15–17-vuotiaiden suomalaisnuorten ajatuksia perheen ja ystävien välisestä vuorovaikutuksesta.

Yli puolet nuorista haluaisi tehdä enemmän asioita yhdessä vanhempiensa kanssa. Kaikkein toivotuinta oli tavallinen arkinen yhdessäolo, kuten juttelu, pelailu ja muu yhdessä tekeminen. Toisena nuorten toivelistalla olivat yhteiset harrastukset ja liikunta, ja kolmantena yhteiset ruokailuhetket vanhempien kanssa.

Kyselyyn vastanneista yli puolet ei jutellut vanhempiensa kanssa päivittäin kuin korkeintaan kymmenen minuuttia. Joka viides ei jutellut pidempään edes viikottain.

– Yhteistä aikaa ei voi korvata millään, sanoo sosiaalipsykologi ja Mitä minä teen tämän teinin kanssa -kirjan kirjoittaja Janne Viljamaa.

– Lapsi voi testata rajojaan vain turvallista aikuista vasten, joka on fyysisesti paikalla, kysyy ja kuuntelee. Aikuinen on peili, josta epävarma teini näkee itseänsä, Jos peili on aina pois, teini ei saa palautetta.

Ei kannata lukkiutua ajattelemaan, että teini-iässä vain kaverit ovat tärkeitä. Vanhemmat ovat myös.

Myös kyselyn perusteella vaikuttaa, että vanhempien kanssa vietetty aika lisää nuorten kokemaa onnellisuutta. Mitä enemmän nuoret kertoivat viettävänsä vanhempiensa kanssa aikaa ja mitä enemmän he kokivat saavansa perheeltään tukea, sitä onnellisemmiksi he arvioivat itsensä.

Ei siis kannata lukkiutua ajattelemaan, että teini-iässä vain kaverit ovat tärkeitä. Vanhemmat ovat myös.

– Suosittelen teinien vanhemmille pitkopedagogiikkaa: kun leivotaan yhdessä, kädet taikinassa voi samalla jutella kaikenlaista. Vastaavia hyviä jutteluhetkiä ovat yhteiset automatkat tai vaikka kävelylenkit, Janne Viljamaa sanoo.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Miten puhua internetistä sukupolvelle, joka tulee kehittämään sitä tulevaisuudessa?

– Internet ei ole vielä valmis. Seuraava sukupolvi, se jota me juuri nyt kasvatamme, tulee kehittämään sitä valtavasti. On siis merkityksellistä, miten he ajattelevat internetistä ja miten me puhumme heille siitä – onko se innostava vai pelottava kehityskohde, sanoo lastenkirjailija ja ohjelmoija Linda Liukas.

Teknologian arkipäiväistäminen on suomalaisen yhteiskunnan tavoite. Viime syksynä suomalaisen opetussuunnitelmaan yhdeksi viralliseksi tavoitteeksi alakoulun alimmille luokille lisättiin ohjelmointi. Se tarkoittaa, että lapsi oppii antamaan tarkkoja käskyjä tai purkamaan koodin osiin. Opetussuunnitelmassa ei tähdätä siihen, että jokaisesta suomalaislapsesta tulisi ohjelmoija, vaan että oppilailla olisi ymmärrys siitä, mitä ohjelmointi tarkoittaa. 

Lindan pelko on, että opetussuunnitelman ”pakon” myötä hänelle tärkeä asia latistuu helposti pakkoruotsin kaltaiseksi kysymykseksi, joka tahkotaan rimaa hipoen läpi. Liukas peräänkuuluttaa, että tavoitteena tulisi olla, että jokainen lapsi saisi merkityksellisen kokemuksen ohjelmoinnista.

– Lapselle tulisi opettaa, että ongelmia voi ratkaista monilla eri tavoin – matemaattisesti mallintamalla, kitaran soitolla, värikynillä tai sitten vaikka ohjelmoinnilla, Liukas innostuu.

Merkityksellisyys muodostuu Lindan mukaan siitä, että teknologia olisi tulevaisuudessa osa yleissivistystä, ei enää kapean joukon osaamisala.

Hello Ruby -kirjojensa avulla Liukas haluaa tasoittaa tietä ymmärrykselle, että tietokone on vain väline ymmärtää maailmaa – kun ymmärrät teknologiaa, voit ymmärtää sen sisältämiä isompia tiedon maailmoja.

Miksi internetistä puhutaan pahaa?

Diginatiiveille verkon olemassaolo on itsestäänselvyys. Kukaan ei kysy, mikä on internet, ja vain harva ymmärtää ykkösiä ja nollia älylaitteiden takana. Linda Liukas sai kimmokkeen kirjoittaa kolmannen Ruby-kirjansa, kun tuttu poika esitti ratkaisevan kysymyksen: onko internet joku paikka?

Kun Linda yritti vastata pojan kysymykseen, hän penkoi läpi monenlaisia materiaaleja ja huomasi, että vanhemmille ja lapsille suunnattu materiaali oli ongelmalähtöistä, jopa pelottelevaa. Se, miten internetistä puhutaan, on tärkeää.

– Omaa elämääni internet on auttanut valtavasti. Uraani ei olisi ilman internetiä ja sen mahdollistamia tilaisuuksia. Siksi pelotteleva ja negatiivinen asenne tuntuu hullulta. Lapsillehan tulisi kertoa niistä mahdollisuuksista, joita internet meille antaa!

Liukas kehottaa vanhempia sukeltamaan yhdessä lapsensa kanssa tutkimaan internetiä. Netti ei ole vain pelejä tai sovelluksia, vaan tutkimusmatka mihin tahansa aiheeseen tai asiaan, joka lasta kiinnostaa.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.