Seksuaalisuudesta pitää puhua lapsen kanssa, mutta miten ja missä iässä?

Seksuaalisuudesta pitää puhua lapsen kanssa, mutta miten ja missä iässä?

Tutustu Väestöliiton käyttämään seksuaalisuuden yhdeksään portaaseen ja siihen, millaista tukea vanhempi voi lapselle kullakin askelmalla antaa!

1. Kerro pienelle kosijalle, että hänkin on rakas (ikä: 2 - 6)

Ensimmäinen seksuaalisen kehityksen vaihe on vanhempaan rakastuminen. Oma äiti tai isä on monelle alle kouluikäiselle suurin rakkaus, ja lapsi voi ihastua voimakkaasti omaa sukupuolta olevaan vanhempaankin. On tärkeää, tervettä ja normaalia rakastua omaan vanhempaansa ja pitää tätä haaveidensa kohteena.

Kerro rakastavasi myös hirveästi lasta! Halaus päälle, eikä rakastunut enempää kaipaakaan. Lapsi on hyväksikäytölle alttiissa iässä, ja aikuisen vastuulla on, ettei lapsi koe minkäänlaista seksuaalista kontaktia aikuiseen.

Pidä rajat selvinä ja kerro lapselle, että perhe perustetaan jonkin aika omanikäisen kanssa. Tästä syntyy ensimmäinen rakkaussuru, josta selviäminen avaa uusia ovia.

2. Tue lapsen ihastusta (ikä: 6 - 12)

Toisella portaalla moni lapsi rakastuu idoliin. Rakkaus perustuu mielikuvitus- ja haavemaailmaan ja on siksi todella turvallista. Rakkaus voi olla pelkästään fanittamista tai se voi olla palavaa rakastumista. Ihastua voi joko samaa tai eri sukupuolta edustavaan idoliin.

Osoita ihastumisen tunteen olevan hyväksyttävää. Kerro, että idolikin pitäisi varmasti lapsesta.
Tässä vaiheessa lapsi oppii tärkeitä asioita tykkäämisestä. Hän tutkii omia tunteitaan, unelmiaan ja niistä nauttimista – ehkä rakastuu rakastumiseenkin. Onnistunut kaukorakkauden kokemus avaa ovia tuleville rakkauksille.

Voi olla, että et pidä idolia hyvänä roolimallina lapsellesi. Varo kuitenkin leimaamasta itse ihastuksen tunnetta kielteiseksi. Pidä myös yllä lapsen todellisuudentajua: millaista olisi elämä, jos julkkis kävisi meillä?

Yleensä idoli itse tuottaa pettymyksen lapselle, joko elämäntavoillaan tai sillä, ettei suhde hänen kanssaan toteudu. Idolirakkautta ei yleensä halua, eikä pidäkään tavata oikeasti henkilökohtaisella tasolla.

3. Lapsi on salaisesti ihastunut – kerro omat muistosi! (ikä: 8 - 13)

Nyt lapsen ihastuksen kohteena on joku ikätoveri läheltä, mutta tunne on niin outo ja uusi, että sitä pitää tutkia pitkään omassa rauhassa. Jos tunne paljastuu, se voi jopa lopahtaa.

Ihastus näin lähellä olevaan ihmiseen hämmentää lasta. Lapsi alkaa miettiä, ketkä voisivat olla kiinnostuneita vastaavasti hänestä itsestään. Välitä lapselle tieto, että ihastuminen on sinusta normaalia ja ihanaa. Voit muistella ääneen, millaisia salaisia ihastuksen kohteita itselläsi oli.

Älä puhu kielteisesti homoseksuaalisuudesta, jottei lapsi saa käsitystä, että rakastumisen tunne olisi väärin. Tulevasta seksuaalisesta suuntautumisesta ihastus ei vielä kerro.

4. Ole luotettava, kun lapsi kertoo ihastuksesta (ikä: 9 - 14)

Seksuaalisen kehityksen neljännellä portaalla luotetut ystävät - tai vanhemmat - ovat tärkeässä asemassa. Ikinä ennen lapsi ei ole jakanut näin isoa asiaa kenenkään kanssa: olen ihastunut Häneen. Idoliin ihastuminen saattoi olla ystävän kanssa yhteinen juttu, mutta nyt on kyseessä ihan oma valinta. Mitähän ystävä tai äiti tästä rakkauteni kohteesta ajattelee?

Tuntemisellekin tarvitaan tukea, ja toisten avulla lapsi testaa, kuka on hyvä ihastuksen kohde. Palaute antaa lapselle myös uskoa, että itsestä olisi kumppaniksi. Jos salaisuuden kuulija viestii, että ihastus varmaan pitää sinusta myös, itsetunto kasvaa. Jos hän pitää ihastuksen kohdetta huonona valintana, ihastus voi lopahtaa.
Ajattele, että saat jakaa näin iloisen asian. Rakastuminenhan on mahtavaa. Oma lahjasi lapselle on, että voit tukea hänen ajatustaan itsestään kumppanina.

Joskus lapsi esittää rohkeampaa kuin on ja kehittelee seurustelutarinan. Silloin tarkoitus on pohjimmiltaan testata, näkeekö kaveri tai vanhempi minussa mahdollisen seurustelukumppanin. Lapsi peilaa toisten reaktioista itseään, kun rohkeus ei vielä riittäisi oikeasti seurusteluun. Näitä juttuja saa epäillä. Silti ihastumisen ja rakastumisen tunne on hyväksyttävä.

5. Vahvista lasta, joka uskaltaa jo ilmaista tykkäämisensä (ikä: 10-15)

 Lapsi on kiivennyt niin pitkälle, että uskaltaa kertoa ihastuksestaan sen kohteelle. Lapsi etsii tapoja välittää viesti tunteistaan ja käy jo mielessään läpi erilaisia ihastumisen kohteensa reaktioita. Huima askel voi ajoittua samaan syssyyn rajujen fyysisten muutosten kanssa.

Riski tulla naurunalaiseksi on suuri. Tässä vaiheessa onkin hyvä keskustella lapsen kanssa siitä, että joidenkin toisten kateus tai ymmärtämättömyys ei mitätöi omia tunteita. Pettymyksen tunteistakin voi keskustella etukäteen. Kerro, että uusia ihastuksia tulee.

6. Muistuta rajoista, kun käsi hakee kättä (ikä: 12-13)

Lapsi on ilmaissut tykkäämisensä ja uskaltaa ehkä koskea. Sanoja tärkeämpää onkin joillekin kädestä pitäminen. Tällä portaalla lapsi kertoo seukkaamisesta ehkä kotonakin. Silloin voit jutella hänelle ystävyyden säännöistä ja kertoa lapselle omista rajoista. On lapsen oma asia, mihin häntä saa koskea ja miten. Kerro, että jokaisella meistä on omat seksuaalisuuden portaat, joita pitkin on lupa edetä omassa tahdissa.

Voi olla, että lapsi löytää tällä portaalla itsetyydytyksen.

Kannusta lasta pitämään kiinni ystävyyssuhteista. Lapsi voi kokea irrallisuuden tunteen hyvin synkkänä, kun ensimmäinen seurustelusuhde loppuu.

7. Suuteluharjoituksia, mutta missä? (ikä: 14 - 18)

Suun tuottamaan nautintoon vihkiytyminen toisen kanssa on iso askel omassa kehityksessä. Jos seurustelukumppani on löytynyt, moni harjoitteleekin suutelua tuntikausia kerrallaan.

Missä suutelu on sopivaa? Entä millainen suutelu? Jutelkaa toisten huomioimisesta. Kenenkään ei tarvitse joutua todistamaan kiihottavaa tai seksuaalista tapahtumaa.

Olette varmaan aiemmin jo jutelleet lapsen kanssa, ettei mitään sellaista pidä tehdä, mikä ei tunnu kivalta. Jos ei ole myönteisiä tunteita, suutelukin tuntuu varmaan ikävältä. Olisi tärkeää, että lapsella olisi voimaa osata silloin lopettaa kokeilu.

8. Mikä tuntuu molemmista hyvältä (ikä: 15 - 20)

Nyt nuori harjoittelee itsehillintää ja rohkeutta. Tutustutaan toisen kehoon hyväillen ja suudellen, ilman vaatteitakin. Jokainen kehittyy omaa tahtiaan, ja tässä vaiheessa seurustelukumppanien välinen kehitysero on tärkeää ottaa molempien huomioon.

On ihanne, että nuori ymmärtää vastuunsa alemmalla portaalla olevasta seurustelukumppanistaan. Siinä auttaa, kun tuntee seksuaalisuuden portaat. Toisen valmiudet voivat herätä viikoissa - tai vuosissa.

9. Vanhemmaksi valmis lapseni (ikä: 16 - 25)

Tässä vaiheessa nuorta ei pelota eikä epäilytä, vaan on selkeä varmuus siitä mitä haluaa ja mitä kumppani haluaa. Nuori kantaa vastuun siitä, että kyseessä on oma vanhemmuus ja omien vanhempien isovanhemmuus. Jos siis ei vielä koe olevansa valmis siihen, on osattava ehkäistä raskaus.

Rohkaistumisen portaan tehtävänä on uskaltautua itse tekemään omat valinnat, päätökset ja kantamaan vastuu omasta elämästään. Vanhempien suojaa ei enää tarvita, sillä omat siivet kantavat jo.

Lähteet ja lisätietoa:

Raisa Cacciatore ja Erja Korteniemi-Poikela: Portaita pitkin. Lapsen ja nuoren seksuaalinen kehittyminen, WSOY.
Raisa Cacciatore: Huomenna pannaan pussauskoppiin. Eväitä tyttönä ja poikana kasvamisen haasteisiin syntymästä murrosikään, WSOY.

Teksti: Merja Aakko, Meidän Perhe
Kuvat: iStockphoto

Lue myös: Murrosikä & seksuaalisuus ja Kondomit kylppäriin vai ei?

Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä, miettii psykologi Leea Mattila.  Kuva: Niki Strbian.

Lapsettomuudesta kärsivä kaipaa tukea, ei neuvoja.

Lapsitoiveeseen kiteytyy usein oman itsen jatkuvuus ja elämän merkitykselliseksi kokeminen. Kun lasta ei ala kuulua, mieleen puskee nöyryytys, pettymys, häpeä, ahdinko ja syyllisyys. Lapsiperheiden kohtaaminen saattaa herättää kateutta, parisuhde kuormittuu surusta, ja hedelmättömyyshoidosta johtuva taloudellinen paine kuristaa.

Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Sosiaalinen tuki on ratkaisevan tärkeää kriisin keskellä. Lapsettomuutta kommentoivalta kaivataan sensitiivisyyttä. Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Toisinaan hedelmöityshoidoilla raskaaksi tullut synnyttää biologisesti toisen soluista kasvaneen lapsen. Lapsettomuuden voi katkaista myös adoptio- tai sijaislapsi. Vanhemmuus on onneksi ensisijaisesti sosiaalinen ja tunnesuhde. Silti jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä.  

Seuraavat huomautukset kannattaa jättää väliin, kun keskustelet lapsettoman kanssa:

1.”Mun kaverin naapuri on kanssa ollut hoidoissa, ja se on tooosi rankkaa. Tiedän, seurasin sivusta. Että teille on tulossa kyllä rankkaa.” 

Lapsettomuushoitoihin hakeutuva ei todellakaan halua kuulla manailuja siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. Hän osaa tiedostaa asian itsekin. Myötätuntoinen katse tai halaus toimii paremmin.

2. “Mun kummin kaima yritti kanssa lasta, mutta sitten ne lakkas stressaamasta ja kävi lomalla, ja nyt niillä on luomulapsi.”

Ihmeitä sattuu ja stressi on varmasti vihollinen, mutta sitä ei kuitenkaan saa kytkettyä pois päältä vipua vääntämällä. Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

3. “Ai haluutte lapsen? Ota meidän lapsi viikonlopuksi, niin katsotaan sitten, haluatko enää lasta.”

Tämä on todellinen oksennus lapsettoman niskaan. Kamalinta ja mitätöivintä, mitä voi sanoa. Sensuroi vitsi omasta valikoimastasi.

4. “Hankkikaa koira!”

Karvaiset lemmikit ovat monelle äärimmäisen rakkaita, mutta lasta toivovalle ne eivät voi korvata ihmisen paikkaa.

5. "Jos sä oot raskaana?" 

Tämä saattaa olla kaikkein ärsyttävin heitto naiselle, kun hänellä on pahoinvointia tai päänsärkyä. Kommentin kuuleminen voi tehdä surulliseksi tai todella vihaiseksi. Oireet ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuukautisoireita. Kuukautisten alkaminen muistuttaa lapsetonta hänen hartaiten toivomansa asian epäonnistumisesta – ja sitten joku vielä heittää sen vitsiksi. 

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Vierailija

5 asiaa, joita ei kannata sanoa lapsettomuudesta kärsivälle

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti: Itsellä lähipiirissä useampia 40 kymppisiä pareja jotka pitkään yhdessä olleet ja ikinä ei ole edes tullut mieleen kysyä tai puuttua heidän lapsettomuuteensa. Itse kertovat jos sille tarvetta, sillä miten se meille edes kuuluu kysellä. Olin 27v ensimmäisen lapsen syntyessä ja kyllä monta kertaa pahoitin mieleni lapsi kyselystä ja toisen lapsen tein 10v myöhemmin ja siinäkin välissä niitä ikäviä sai kuulla. Ja nyt lapset aikuisia ja naapurin ihminen vielä...
Lue kommentti