Seksuaalisuudesta pitää puhua lapsen kanssa, mutta miten ja missä iässä?

Seksuaalisuudesta pitää puhua lapsen kanssa, mutta miten ja missä iässä?

Tutustu Väestöliiton käyttämään seksuaalisuuden yhdeksään portaaseen ja siihen, millaista tukea vanhempi voi lapselle kullakin askelmalla antaa!

1. Kerro pienelle kosijalle, että hänkin on rakas (ikä: 2 - 6)

Ensimmäinen seksuaalisen kehityksen vaihe on vanhempaan rakastuminen. Oma äiti tai isä on monelle alle kouluikäiselle suurin rakkaus, ja lapsi voi ihastua voimakkaasti omaa sukupuolta olevaan vanhempaankin. On tärkeää, tervettä ja normaalia rakastua omaan vanhempaansa ja pitää tätä haaveidensa kohteena.

Kerro rakastavasi myös hirveästi lasta! Halaus päälle, eikä rakastunut enempää kaipaakaan. Lapsi on hyväksikäytölle alttiissa iässä, ja aikuisen vastuulla on, ettei lapsi koe minkäänlaista seksuaalista kontaktia aikuiseen.

Pidä rajat selvinä ja kerro lapselle, että perhe perustetaan jonkin aika omanikäisen kanssa. Tästä syntyy ensimmäinen rakkaussuru, josta selviäminen avaa uusia ovia.

2. Tue lapsen ihastusta (ikä: 6 - 12)

Toisella portaalla moni lapsi rakastuu idoliin. Rakkaus perustuu mielikuvitus- ja haavemaailmaan ja on siksi todella turvallista. Rakkaus voi olla pelkästään fanittamista tai se voi olla palavaa rakastumista. Ihastua voi joko samaa tai eri sukupuolta edustavaan idoliin.

Osoita ihastumisen tunteen olevan hyväksyttävää. Kerro, että idolikin pitäisi varmasti lapsesta.
Tässä vaiheessa lapsi oppii tärkeitä asioita tykkäämisestä. Hän tutkii omia tunteitaan, unelmiaan ja niistä nauttimista – ehkä rakastuu rakastumiseenkin. Onnistunut kaukorakkauden kokemus avaa ovia tuleville rakkauksille.

Voi olla, että et pidä idolia hyvänä roolimallina lapsellesi. Varo kuitenkin leimaamasta itse ihastuksen tunnetta kielteiseksi. Pidä myös yllä lapsen todellisuudentajua: millaista olisi elämä, jos julkkis kävisi meillä?

Yleensä idoli itse tuottaa pettymyksen lapselle, joko elämäntavoillaan tai sillä, ettei suhde hänen kanssaan toteudu. Idolirakkautta ei yleensä halua, eikä pidäkään tavata oikeasti henkilökohtaisella tasolla.

3. Lapsi on salaisesti ihastunut – kerro omat muistosi! (ikä: 8 - 13)

Nyt lapsen ihastuksen kohteena on joku ikätoveri läheltä, mutta tunne on niin outo ja uusi, että sitä pitää tutkia pitkään omassa rauhassa. Jos tunne paljastuu, se voi jopa lopahtaa.

Ihastus näin lähellä olevaan ihmiseen hämmentää lasta. Lapsi alkaa miettiä, ketkä voisivat olla kiinnostuneita vastaavasti hänestä itsestään. Välitä lapselle tieto, että ihastuminen on sinusta normaalia ja ihanaa. Voit muistella ääneen, millaisia salaisia ihastuksen kohteita itselläsi oli.

Älä puhu kielteisesti homoseksuaalisuudesta, jottei lapsi saa käsitystä, että rakastumisen tunne olisi väärin. Tulevasta seksuaalisesta suuntautumisesta ihastus ei vielä kerro.

4. Ole luotettava, kun lapsi kertoo ihastuksesta (ikä: 9 - 14)

Seksuaalisen kehityksen neljännellä portaalla luotetut ystävät - tai vanhemmat - ovat tärkeässä asemassa. Ikinä ennen lapsi ei ole jakanut näin isoa asiaa kenenkään kanssa: olen ihastunut Häneen. Idoliin ihastuminen saattoi olla ystävän kanssa yhteinen juttu, mutta nyt on kyseessä ihan oma valinta. Mitähän ystävä tai äiti tästä rakkauteni kohteesta ajattelee?

Tuntemisellekin tarvitaan tukea, ja toisten avulla lapsi testaa, kuka on hyvä ihastuksen kohde. Palaute antaa lapselle myös uskoa, että itsestä olisi kumppaniksi. Jos salaisuuden kuulija viestii, että ihastus varmaan pitää sinusta myös, itsetunto kasvaa. Jos hän pitää ihastuksen kohdetta huonona valintana, ihastus voi lopahtaa.
Ajattele, että saat jakaa näin iloisen asian. Rakastuminenhan on mahtavaa. Oma lahjasi lapselle on, että voit tukea hänen ajatustaan itsestään kumppanina.

Joskus lapsi esittää rohkeampaa kuin on ja kehittelee seurustelutarinan. Silloin tarkoitus on pohjimmiltaan testata, näkeekö kaveri tai vanhempi minussa mahdollisen seurustelukumppanin. Lapsi peilaa toisten reaktioista itseään, kun rohkeus ei vielä riittäisi oikeasti seurusteluun. Näitä juttuja saa epäillä. Silti ihastumisen ja rakastumisen tunne on hyväksyttävä.

5. Vahvista lasta, joka uskaltaa jo ilmaista tykkäämisensä (ikä: 10-15)

 Lapsi on kiivennyt niin pitkälle, että uskaltaa kertoa ihastuksestaan sen kohteelle. Lapsi etsii tapoja välittää viesti tunteistaan ja käy jo mielessään läpi erilaisia ihastumisen kohteensa reaktioita. Huima askel voi ajoittua samaan syssyyn rajujen fyysisten muutosten kanssa.

Riski tulla naurunalaiseksi on suuri. Tässä vaiheessa onkin hyvä keskustella lapsen kanssa siitä, että joidenkin toisten kateus tai ymmärtämättömyys ei mitätöi omia tunteita. Pettymyksen tunteistakin voi keskustella etukäteen. Kerro, että uusia ihastuksia tulee.

6. Muistuta rajoista, kun käsi hakee kättä (ikä: 12-13)

Lapsi on ilmaissut tykkäämisensä ja uskaltaa ehkä koskea. Sanoja tärkeämpää onkin joillekin kädestä pitäminen. Tällä portaalla lapsi kertoo seukkaamisesta ehkä kotonakin. Silloin voit jutella hänelle ystävyyden säännöistä ja kertoa lapselle omista rajoista. On lapsen oma asia, mihin häntä saa koskea ja miten. Kerro, että jokaisella meistä on omat seksuaalisuuden portaat, joita pitkin on lupa edetä omassa tahdissa.

Voi olla, että lapsi löytää tällä portaalla itsetyydytyksen.

Kannusta lasta pitämään kiinni ystävyyssuhteista. Lapsi voi kokea irrallisuuden tunteen hyvin synkkänä, kun ensimmäinen seurustelusuhde loppuu.

7. Suuteluharjoituksia, mutta missä? (ikä: 14 - 18)

Suun tuottamaan nautintoon vihkiytyminen toisen kanssa on iso askel omassa kehityksessä. Jos seurustelukumppani on löytynyt, moni harjoitteleekin suutelua tuntikausia kerrallaan.

Missä suutelu on sopivaa? Entä millainen suutelu? Jutelkaa toisten huomioimisesta. Kenenkään ei tarvitse joutua todistamaan kiihottavaa tai seksuaalista tapahtumaa.

Olette varmaan aiemmin jo jutelleet lapsen kanssa, ettei mitään sellaista pidä tehdä, mikä ei tunnu kivalta. Jos ei ole myönteisiä tunteita, suutelukin tuntuu varmaan ikävältä. Olisi tärkeää, että lapsella olisi voimaa osata silloin lopettaa kokeilu.

8. Mikä tuntuu molemmista hyvältä (ikä: 15 - 20)

Nyt nuori harjoittelee itsehillintää ja rohkeutta. Tutustutaan toisen kehoon hyväillen ja suudellen, ilman vaatteitakin. Jokainen kehittyy omaa tahtiaan, ja tässä vaiheessa seurustelukumppanien välinen kehitysero on tärkeää ottaa molempien huomioon.

On ihanne, että nuori ymmärtää vastuunsa alemmalla portaalla olevasta seurustelukumppanistaan. Siinä auttaa, kun tuntee seksuaalisuuden portaat. Toisen valmiudet voivat herätä viikoissa - tai vuosissa.

9. Vanhemmaksi valmis lapseni (ikä: 16 - 25)

Tässä vaiheessa nuorta ei pelota eikä epäilytä, vaan on selkeä varmuus siitä mitä haluaa ja mitä kumppani haluaa. Nuori kantaa vastuun siitä, että kyseessä on oma vanhemmuus ja omien vanhempien isovanhemmuus. Jos siis ei vielä koe olevansa valmis siihen, on osattava ehkäistä raskaus.

Rohkaistumisen portaan tehtävänä on uskaltautua itse tekemään omat valinnat, päätökset ja kantamaan vastuu omasta elämästään. Vanhempien suojaa ei enää tarvita, sillä omat siivet kantavat jo.

Lähteet ja lisätietoa:

Raisa Cacciatore ja Erja Korteniemi-Poikela: Portaita pitkin. Lapsen ja nuoren seksuaalinen kehittyminen, WSOY.
Raisa Cacciatore: Huomenna pannaan pussauskoppiin. Eväitä tyttönä ja poikana kasvamisen haasteisiin syntymästä murrosikään, WSOY.

Teksti: Merja Aakko, Meidän Perhe
Kuvat: iStockphoto

Lue myös: Murrosikä & seksuaalisuus ja Kondomit kylppäriin vai ei?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.