Puutu ennakkoluuloisiin asenteisiin.

Mitä tehdä, kun teini alkaa ohimennen heitellä kotona rasistisia kommentteja? N-sana vilahtelee puheissa, ja ”mamut” esitetään syyllisiksi kaikkiin yhteiskunnan epäkohtiin. Kovat puheet maahanmuuttajista ja ulkomaalaistaustaisista sekä rasistinen nettikirjoittelu ovat nuorten keskuudessa varsin yleisiä.

Nuorella voi olla vankat mielipiteet, mutta faktat niiden takana voivat olla vähän sitä sun tätä – kuten tosin monilla aikuisillakin. Rasistisia sanavalintoja ja kommentteja ei kuitenkaan kannata päästää toisesta korvasta ulos, vaan niihin on hyvä puuttua.

Haasta nuoren heitot: mitä oikein tarkoitit? Pysäytä hänet perustelemaan: miksi ajattelet noin ja mistä tietosi ovat peräisin? Kenellä sinun mielestäsi on oikeus määritellä, ketkä kuuluvat suomalaiseen yhteiskuntaan ja ketkä eivät? Ketkä ovat ”oikeita” tai ”normaaleja” suomalaisia? Osoita nuorelle myös ero järjestelmän arvostelun ja yksittäisten ihmisten tai ihmisryhmien solvaamisen välillä.

Opeta lähdekritiikkiä. Netti on nuorille yhtä luonnollinen keskusteluympäristö kuin koulu tai harrastusporukka, ja sen merkitys on suuri. Verkossa omille mielipiteille saa helposti vastakaikua, mutta vaikkapa rasistisen yhteisön keskusteluista puuttuu usein kokonaan kriittinen ja rakentava vuoropuhelu. Keskustelufoorumeilta voi välittyä hyvin mustavalkoinen maailmankuva. Nuoren olisi hyvä tiedostaa tämä ja oppia suhtautumaan kriittisesti netin vihapuheeseen.

Opeta eläytymään toisen asemaan. Kehota nuorta miettimään, miltä tuntuisi joutua pakenemaan kotimaastaan vieraaseen ympäristöön. Tai mitä jos olisit vain syntynyt erinäköisenä kuin enemmistö ja tänne kuulumisesi kyseenalaistettaisiin? Miltä tuntuisi olla nimittelyn ja eristämisen kohteena? Joskus elokuvista tai kirjoista on tässä apua.

Rasismi satuttaa syvästi

Rasismi on monissa nuorten yhteisöissä ja ympäristöissä arkipäivää, ja sen kohteeksi joutuneelle lapselle ja nuorelle se on traumaattista. Stereotyyppiset käsitykset eri ihmisryhmistä loukkaavat, puhumattakaan vaikkapa avoimesta solvaamisesta kadulla.

Rasistisen nimittelyn, syrjimisen tai väkivallan kohteeksi joutuminen vaikuttaa laajasti hyvinvointiin. Rasismi tekee elämästä turvattoman, halventaa lapsen taustan ja kyseenalaistaa kuulumisen yhteiskuntaan.

Nämä kokemukset jäävät usein aikuisilta pimentoon. Lapsi saattaa jäädä kokemustensa kanssa yksin tai kokea suoranaista vähättelyä. Aikuisten – niin vanhempien, opettajien kuin muidenkin lasten ja nuorten kanssa toimivien – tehtävä on kuitenkin puuttua rasismiin kaikissa tilanteissa ja puhua siitä avoimesti. Näin viestitään lapsille ja nuorille, että se ei ole oikein ja siitä ei tarvitse selvitä yksin.

Lähteet: Punainen risti, Pelastakaa lapset

Lue lisää:
Punaisen ristin rasisminvastaiset Luovu ennakkoluuloistasi -sivut.

Pelastakaa Lasten rasisminvastaisessa No Racism -hankkeessa julkaistu R-sana-kirja auttaa lasten ja nuorten kanssa toimivia havaitsemaan rasismia lasten ja nuorten arjessa sekä toimimaan rasisminvastaisesti. Kirjan pääsee lukemaan verkosta täällä.

 

Vierailija

Näin puhut nuoren kanssa rasismista

Voi herranjumala mitä tekstiä ylläovelalta. Ihmiset todellakin ovat yksilöitä, et voi sanoa että "Olen rasisti koska minulle kävi näin ja näin" Jos olisit yhtään viisaampi, ymmärtäisit että ihmiset todellakin ovat yksilöitä. Itse olen monikulttuurisesta perheestä, ja tyttäreni on monikulttuurinen. Toivottavasti et opeta lapsillesi ahdasmielistä ajattelutapaasi. Huoh.
Lue kommentti
Vierailija

Näin puhut nuoren kanssa rasismista

samaa mieltä edellisen kanssa. rasismi ei todellakaan ole pelkkä länsimainen ongelma. mut sitten tuohon itse rasismiin. itse olen huomannut itsessäni että olen muuttunut kolmen neljän vuoden aikana todella rasistiseksi. viisi vuotta sitten ulkomaalaistaustainen miesjoukko (6 miestä) raiskasi ja pahoinpiteli yhden parhaista ystävistäni. neljä vuotta sitten kaverini hakkasi henkihieveriin ulkomaalaisjoukko (4 miestä). he hyökkäsivät takaapäin eikä kaverini sanonut heille sanaakaan. tai ei siis...
Lue kommentti
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä, miettii psykologi Leea Mattila.  Kuva: Niki Strbian.

Lapsettomuudesta kärsivä kaipaa tukea, ei neuvoja.

Lapsitoiveeseen kiteytyy usein oman itsen jatkuvuus ja elämän merkitykselliseksi kokeminen. Kun lasta ei ala kuulua, mieleen puskee nöyryytys, pettymys, häpeä, ahdinko ja syyllisyys. Lapsiperheiden kohtaaminen saattaa herättää kateutta, parisuhde kuormittuu surusta, ja hedelmättömyyshoidosta johtuva taloudellinen paine kuristaa.

Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Sosiaalinen tuki on ratkaisevan tärkeää kriisin keskellä. Lapsettomuutta kommentoivalta kaivataan sensitiivisyyttä. Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Toisinaan hedelmöityshoidoilla raskaaksi tullut synnyttää biologisesti toisen soluista kasvaneen lapsen. Lapsettomuuden voi katkaista myös adoptio- tai sijaislapsi. Vanhemmuus on onneksi ensisijaisesti sosiaalinen ja tunnesuhde. Silti jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä.  

Seuraavat huomautukset kannattaa jättää väliin, kun keskustelet lapsettoman kanssa:

1.”Mun kaverin naapuri on kanssa ollut hoidoissa, ja se on tooosi rankkaa. Tiedän, seurasin sivusta. Että teille on tulossa kyllä rankkaa.” 

Lapsettomuushoitoihin hakeutuva ei todellakaan halua kuulla manailuja siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. Hän osaa tiedostaa asian itsekin. Myötätuntoinen katse tai halaus toimii paremmin.

2. “Mun kummin kaima yritti kanssa lasta, mutta sitten ne lakkas stressaamasta ja kävi lomalla, ja nyt niillä on luomulapsi.”

Ihmeitä sattuu ja stressi on varmasti vihollinen, mutta sitä ei kuitenkaan saa kytkettyä pois päältä vipua vääntämällä. Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

3. “Ai haluutte lapsen? Ota meidän lapsi viikonlopuksi, niin katsotaan sitten, haluatko enää lasta.”

Tämä on todellinen oksennus lapsettoman niskaan. Kamalinta ja mitätöivintä, mitä voi sanoa. Sensuroi vitsi omasta valikoimastasi.

4. “Hankkikaa koira!”

Karvaiset lemmikit ovat monelle äärimmäisen rakkaita, mutta lasta toivovalle ne eivät voi korvata ihmisen paikkaa.

5. "Jos sä oot raskaana?" 

Tämä saattaa olla kaikkein ärsyttävin heitto naiselle, kun hänellä on pahoinvointia tai päänsärkyä. Kommentin kuuleminen voi tehdä surulliseksi tai todella vihaiseksi. Oireet ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuukautisoireita. Kuukautisten alkaminen muistuttaa lapsetonta hänen hartaiten toivomansa asian epäonnistumisesta – ja sitten joku vielä heittää sen vitsiksi. 

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Vierailija

5 asiaa, joita ei kannata sanoa lapsettomuudesta kärsivälle

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti: Itsellä lähipiirissä useampia 40 kymppisiä pareja jotka pitkään yhdessä olleet ja ikinä ei ole edes tullut mieleen kysyä tai puuttua heidän lapsettomuuteensa. Itse kertovat jos sille tarvetta, sillä miten se meille edes kuuluu kysellä. Olin 27v ensimmäisen lapsen syntyessä ja kyllä monta kertaa pahoitin mieleni lapsi kyselystä ja toisen lapsen tein 10v myöhemmin ja siinäkin välissä niitä ikäviä sai kuulla. Ja nyt lapset aikuisia ja naapurin ihminen vielä...
Lue kommentti