Puutu ennakkoluuloisiin asenteisiin.

Mitä tehdä, kun teini alkaa ohimennen heitellä kotona rasistisia kommentteja? N-sana vilahtelee puheissa, ja ”mamut” esitetään syyllisiksi kaikkiin yhteiskunnan epäkohtiin. Kovat puheet maahanmuuttajista ja ulkomaalaistaustaisista sekä rasistinen nettikirjoittelu ovat nuorten keskuudessa varsin yleisiä.

Nuorella voi olla vankat mielipiteet, mutta faktat niiden takana voivat olla vähän sitä sun tätä – kuten tosin monilla aikuisillakin. Rasistisia sanavalintoja ja kommentteja ei kuitenkaan kannata päästää toisesta korvasta ulos, vaan niihin on hyvä puuttua.

Haasta nuoren heitot: mitä oikein tarkoitit? Pysäytä hänet perustelemaan: miksi ajattelet noin ja mistä tietosi ovat peräisin? Kenellä sinun mielestäsi on oikeus määritellä, ketkä kuuluvat suomalaiseen yhteiskuntaan ja ketkä eivät? Ketkä ovat ”oikeita” tai ”normaaleja” suomalaisia? Osoita nuorelle myös ero järjestelmän arvostelun ja yksittäisten ihmisten tai ihmisryhmien solvaamisen välillä.

Opeta lähdekritiikkiä. Netti on nuorille yhtä luonnollinen keskusteluympäristö kuin koulu tai harrastusporukka, ja sen merkitys on suuri. Verkossa omille mielipiteille saa helposti vastakaikua, mutta vaikkapa rasistisen yhteisön keskusteluista puuttuu usein kokonaan kriittinen ja rakentava vuoropuhelu. Keskustelufoorumeilta voi välittyä hyvin mustavalkoinen maailmankuva. Nuoren olisi hyvä tiedostaa tämä ja oppia suhtautumaan kriittisesti netin vihapuheeseen.

Opeta eläytymään toisen asemaan. Kehota nuorta miettimään, miltä tuntuisi joutua pakenemaan kotimaastaan vieraaseen ympäristöön. Tai mitä jos olisit vain syntynyt erinäköisenä kuin enemmistö ja tänne kuulumisesi kyseenalaistettaisiin? Miltä tuntuisi olla nimittelyn ja eristämisen kohteena? Joskus elokuvista tai kirjoista on tässä apua.

Rasismi satuttaa syvästi

Rasismi on monissa nuorten yhteisöissä ja ympäristöissä arkipäivää, ja sen kohteeksi joutuneelle lapselle ja nuorelle se on traumaattista. Stereotyyppiset käsitykset eri ihmisryhmistä loukkaavat, puhumattakaan vaikkapa avoimesta solvaamisesta kadulla.

Rasistisen nimittelyn, syrjimisen tai väkivallan kohteeksi joutuminen vaikuttaa laajasti hyvinvointiin. Rasismi tekee elämästä turvattoman, halventaa lapsen taustan ja kyseenalaistaa kuulumisen yhteiskuntaan.

Nämä kokemukset jäävät usein aikuisilta pimentoon. Lapsi saattaa jäädä kokemustensa kanssa yksin tai kokea suoranaista vähättelyä. Aikuisten – niin vanhempien, opettajien kuin muidenkin lasten ja nuorten kanssa toimivien – tehtävä on kuitenkin puuttua rasismiin kaikissa tilanteissa ja puhua siitä avoimesti. Näin viestitään lapsille ja nuorille, että se ei ole oikein ja siitä ei tarvitse selvitä yksin.

Lähteet: Punainen risti, Pelastakaa lapset

Lue lisää:
Punaisen ristin rasisminvastaiset Luovu ennakkoluuloistasi -sivut.

Pelastakaa Lasten rasisminvastaisessa No Racism -hankkeessa julkaistu R-sana-kirja auttaa lasten ja nuorten kanssa toimivia havaitsemaan rasismia lasten ja nuorten arjessa sekä toimimaan rasisminvastaisesti. Kirjan pääsee lukemaan verkosta täällä.

 

Vierailija

Näin puhut nuoren kanssa rasismista

Voi herranjumala mitä tekstiä ylläovelalta. Ihmiset todellakin ovat yksilöitä, et voi sanoa että "Olen rasisti koska minulle kävi näin ja näin" Jos olisit yhtään viisaampi, ymmärtäisit että ihmiset todellakin ovat yksilöitä. Itse olen monikulttuurisesta perheestä, ja tyttäreni on monikulttuurinen. Toivottavasti et opeta lapsillesi ahdasmielistä ajattelutapaasi. Huoh.
Lue kommentti
Vierailija

Näin puhut nuoren kanssa rasismista

samaa mieltä edellisen kanssa. rasismi ei todellakaan ole pelkkä länsimainen ongelma. mut sitten tuohon itse rasismiin. itse olen huomannut itsessäni että olen muuttunut kolmen neljän vuoden aikana todella rasistiseksi. viisi vuotta sitten ulkomaalaistaustainen miesjoukko (6 miestä) raiskasi ja pahoinpiteli yhden parhaista ystävistäni. neljä vuotta sitten kaverini hakkasi henkihieveriin ulkomaalaisjoukko (4 miestä). he hyökkäsivät takaapäin eikä kaverini sanonut heille sanaakaan. tai ei siis...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.