iStockphoto
iStockphoto

Hyvä opiskelutekniikka on arvokas taito.

Yläkoululaiselta odotetaan itsenäistä opiskelua, tietovyöryjen hallintaa ja kypsempiä koevastauksia. Hyvä opiskelutekniikka on kullan arvoinen taito.

1. Vahvista motivaatiota ja rentoa oppimista

Ilo ja keskittynyt rentous vahvistavat oppimista. Lapselle voi opettaa taidon ladata energiaa ja kyvyn virittäytyä mielekkäisiin päämääriin sekä sen, miten ponnistuksesta palaudutaan.

Päämääriä syntyy keskustelemalla ja yhdessä suunnittelemalla. Ponnistuksesta palautumisen taito vahvistuu perheen arjessa. Koepänttäyksen päätteeksi lasta kannattaa kehottaa tekemään jotain rentouttavaa: pyöräilemään, pelaamaan jalkapalloa, löhöämään tai nukkumaan. Tiedot tallentuvat parhaiten muistiin rentoutuneessa olotilassa.

Murrosikäinen ei halua opetella asioita, joista hän ei pidä ja joille ei hänen mielestään ole mitään käyttöä. Hän välttelee asioita,joissa pelkää epäonnistuvansa. Joskus nuori tekee kaiken mahdollisen ja mahdottoman, ettei hänen tarvitsisi opiskella mitään.

Ihmissuhteetkin vaikuttavat merkittävästi oppimiseen. Motivaation tielle saattaa kasaantua stressin ja vastenmielisyyden vuori, jos lapsi ei pidä opettajasta, luokan ilmapiiri on huono, häntä kiusataan tai kotona on ongelmia.

Lapsi pystyy oppimaan, kun hänellä on niin kotona kuin koulussakin tunne, että hänestä pidetään ja hänen taitoihinsa uskotaan. Lapsi tekee parhaiten ne asiat, joista hän tietää saavansa myönteistä palautetta.

2. Suojele itseluottamusta

Itseensä luottava lapsi oppii paremmin. Itseluottamusta voi vahvistaa etsimällä ja korostamalla taitoja, joissa lapsi on hyvä. Myös onnistumisen kokemusten muisteleminen ruokkii itsetuntoa.

Painota lapselle, ettei kaikessa tarvitse olla hyvä. Jos lapsi epäonnistuu esimerkiksi kokeissa, miettikää yhdessä, mikä meni pieleen ja mitä olisi voinut tehdä toisin.

Opeta lasta myöntämään omat virheensä. Vika ei ole liian vaikeissa koekysymyksissä eikä opettajassa. Eivätkä virheet ole maailmanloppu.

Seuraavaan kokeeseen kannattaa opiskella paremmin. Muista antaa lapselle tunnustusta onnistumisista – ihan pienistäkin edistysaskeleista.

3. Opeta strategia ja treenaa muistia

Oppimisessa on keskeisintä, että lapsi muodostaa asioista kokonaisuuksia. Kun hän muistaa esimerkiksi kokeessa yhdenkin lauseen tietystä asiasta, kokonaisuus pulpahtaa helposti pintaan hänen muististaan.

Monet koulut kieltävät oppikirjojen alleviivaamisen, koska kirjat kierrätetään. Tämä on ymmärrettävää, mutta harmillista lapsen opiskelutekniikan kannalta. Tehokkaaseen opiskeluun kuuluu, että kirjoihin pitäisi saada tehdä omia alleviivauksia ja marginaalimerkintöjä.

Puuduttavaa pänttäämistä ja kireää opiskeluilmapiiriä kannattaa välttää. Opiskelun ei pitäisi olla passiivista vastaanottamista, vaan lapsen oman tiedon rakentamista: uuden tiedon liittämistä aikaisemmin opittuun.

Lasta voi opettaa tekemään läksyistä ja koealueista tiivistelmiä, joissa muodostetaan selkeä kokonaisuus opiskeltavan asian keskeisimmistä tiedoista. Informaatiotulvan hallitseminen ja olennaisen erottaminen epäolennaisesta ovat hyvän opiskelun ydintaitoja. Kannusta lasta miettimään itsenäisesti, mitä opiskeltavasta sisällöstä kannattaa painaa erityisen hyvin muistiin.

Lapsi itse tai vanhempi voi kirjoittaa opiskeltavasta asiasta esimerkiksi viisi kysymystä, joihin vastaamalla lapsi voi varmistaa muistavansa ja osaavansa olennaisimmat tiedot ja käsitteet. Käykää yhdessä läpi vaikeat kohdat, jotka ovat jääneet lapselle epäselviksi. Pyrkikää yhdessä siihen, ettei lapsi pelkästään tiedä, vaan myös ymmärtää asioita.

4. Kehitä keskittymiskykyä

Keskittymiskyky on tehokkaan oppimisen kantava pilari. Televisio syö keskittymiskykyä, siksi sen pitäisi olla kiinni opiskelun aikana.

Kannattaa myös miettiä, onko kavereiden läsnäolo läksyjen teon aikana hyvä vai huono juttu. Siitä voi olla hyötyä, jos kaverukset opiskelevat yhdessä. Vieressä odotteleva ystävä sen sijaan häiritsee keskittymiskykyä ja luo kiirehtimisen tarvetta.

Riittävä uni ja hyvä ravinto ovat keskittymiskyvyn elinehdot. Miellyttävä ja selkeä opiskeluympäristö parantaa keskittymistä. Opiskelupisteessä pitäisi olla rauhaa ja riittävästi raikasta ilmaa, joka antaa happea aivoille.

5. Harjoita hyvää koevastausta

Yläkoulussa ei enää saa täysiä pisteitä koetehtävistä, jos vastaa kömpelösti muutamalla irtonaisella lauseella tai asian vierestä. Neuvo lasta lukemaan koekysymys kiirehtimättä ja vastaamaan tarkalleen siihen, mitä kysytään. Ranskalaisilla viivoilla tehdyt listat eivät yleensä kelpaa yläkoulussa koevastaukseksi, vaikka asiat olisivatkin oikein.

Opeta lasta kiinnittämään huomiota siihen, pyydetäänkö koetehtävässä kuvailemaan, kertomaan, arvioimaan, analysoimaan, pohtimaan, vertaamaan vai tulkitsemaan.

Kuvailu ja kertominen ovat tietyn kokonaisuuden esittämistä yhtenäisenä tarinana. Arvioinnissa, analyysissa ja pohdinnassa lapsi voi esittää myös omia mielipiteitään ja sitä jopa odotetaan. Vertailussa pyydetään kertomaan kahden eri asian keskeiset erot. Tulkinnassa lapsi kertoo omin sanoin, miten hän ymmärtää asian.

6. Kannusta pohtimaan ja hahmottamaan maailmaa

Innosta lasta pohtimaan, miten opiskelun kohteena olevaa tietoa voi soveltaa käytännössä. Kannusta miettimään oppitunneilla käsiteltyjä asioita myös jälkeenpäin.

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä tärkeämpää on hallita pohdinta- ja ongelmanratkaisutaitoja. Peruskoulun jälkeisissä pääsykokeissa tulevat yleensä valituksi ne nuoret, jotka osaavat pohtia ja hahmottaa maailmaa kokonaisvaltaisesti.

Pohdinta ja ongelmanratkaisu eivät ole tärkeitä taitoja vain pääsykokeissa, vaan koko elämässä. Ne kehittävät sosiaalista älykkyyttä ja elämänhallintaa.

Asiantuntijana psykologi Reijo A. Kauppila. Lähteenä Kauppilan teos Opi ja opeta tehokkaasti, PS-Kustannus 2004.

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.