iStockphoto
iStockphoto

Hyvä opiskelutekniikka on arvokas taito.

Yläkoululaiselta odotetaan itsenäistä opiskelua, tietovyöryjen hallintaa ja kypsempiä koevastauksia. Hyvä opiskelutekniikka on kullan arvoinen taito.

1. Vahvista motivaatiota ja rentoa oppimista

Ilo ja keskittynyt rentous vahvistavat oppimista. Lapselle voi opettaa taidon ladata energiaa ja kyvyn virittäytyä mielekkäisiin päämääriin sekä sen, miten ponnistuksesta palaudutaan.

Päämääriä syntyy keskustelemalla ja yhdessä suunnittelemalla. Ponnistuksesta palautumisen taito vahvistuu perheen arjessa. Koepänttäyksen päätteeksi lasta kannattaa kehottaa tekemään jotain rentouttavaa: pyöräilemään, pelaamaan jalkapalloa, löhöämään tai nukkumaan. Tiedot tallentuvat parhaiten muistiin rentoutuneessa olotilassa.

Murrosikäinen ei halua opetella asioita, joista hän ei pidä ja joille ei hänen mielestään ole mitään käyttöä. Hän välttelee asioita,joissa pelkää epäonnistuvansa. Joskus nuori tekee kaiken mahdollisen ja mahdottoman, ettei hänen tarvitsisi opiskella mitään.

Ihmissuhteetkin vaikuttavat merkittävästi oppimiseen. Motivaation tielle saattaa kasaantua stressin ja vastenmielisyyden vuori, jos lapsi ei pidä opettajasta, luokan ilmapiiri on huono, häntä kiusataan tai kotona on ongelmia.

Lapsi pystyy oppimaan, kun hänellä on niin kotona kuin koulussakin tunne, että hänestä pidetään ja hänen taitoihinsa uskotaan. Lapsi tekee parhaiten ne asiat, joista hän tietää saavansa myönteistä palautetta.

2. Suojele itseluottamusta

Itseensä luottava lapsi oppii paremmin. Itseluottamusta voi vahvistaa etsimällä ja korostamalla taitoja, joissa lapsi on hyvä. Myös onnistumisen kokemusten muisteleminen ruokkii itsetuntoa.

Painota lapselle, ettei kaikessa tarvitse olla hyvä. Jos lapsi epäonnistuu esimerkiksi kokeissa, miettikää yhdessä, mikä meni pieleen ja mitä olisi voinut tehdä toisin.

Opeta lasta myöntämään omat virheensä. Vika ei ole liian vaikeissa koekysymyksissä eikä opettajassa. Eivätkä virheet ole maailmanloppu.

Seuraavaan kokeeseen kannattaa opiskella paremmin. Muista antaa lapselle tunnustusta onnistumisista – ihan pienistäkin edistysaskeleista.

3. Opeta strategia ja treenaa muistia

Oppimisessa on keskeisintä, että lapsi muodostaa asioista kokonaisuuksia. Kun hän muistaa esimerkiksi kokeessa yhdenkin lauseen tietystä asiasta, kokonaisuus pulpahtaa helposti pintaan hänen muististaan.

Monet koulut kieltävät oppikirjojen alleviivaamisen, koska kirjat kierrätetään. Tämä on ymmärrettävää, mutta harmillista lapsen opiskelutekniikan kannalta. Tehokkaaseen opiskeluun kuuluu, että kirjoihin pitäisi saada tehdä omia alleviivauksia ja marginaalimerkintöjä.

Puuduttavaa pänttäämistä ja kireää opiskeluilmapiiriä kannattaa välttää. Opiskelun ei pitäisi olla passiivista vastaanottamista, vaan lapsen oman tiedon rakentamista: uuden tiedon liittämistä aikaisemmin opittuun.

Lasta voi opettaa tekemään läksyistä ja koealueista tiivistelmiä, joissa muodostetaan selkeä kokonaisuus opiskeltavan asian keskeisimmistä tiedoista. Informaatiotulvan hallitseminen ja olennaisen erottaminen epäolennaisesta ovat hyvän opiskelun ydintaitoja. Kannusta lasta miettimään itsenäisesti, mitä opiskeltavasta sisällöstä kannattaa painaa erityisen hyvin muistiin.

Lapsi itse tai vanhempi voi kirjoittaa opiskeltavasta asiasta esimerkiksi viisi kysymystä, joihin vastaamalla lapsi voi varmistaa muistavansa ja osaavansa olennaisimmat tiedot ja käsitteet. Käykää yhdessä läpi vaikeat kohdat, jotka ovat jääneet lapselle epäselviksi. Pyrkikää yhdessä siihen, ettei lapsi pelkästään tiedä, vaan myös ymmärtää asioita.

4. Kehitä keskittymiskykyä

Keskittymiskyky on tehokkaan oppimisen kantava pilari. Televisio syö keskittymiskykyä, siksi sen pitäisi olla kiinni opiskelun aikana.

Kannattaa myös miettiä, onko kavereiden läsnäolo läksyjen teon aikana hyvä vai huono juttu. Siitä voi olla hyötyä, jos kaverukset opiskelevat yhdessä. Vieressä odotteleva ystävä sen sijaan häiritsee keskittymiskykyä ja luo kiirehtimisen tarvetta.

Riittävä uni ja hyvä ravinto ovat keskittymiskyvyn elinehdot. Miellyttävä ja selkeä opiskeluympäristö parantaa keskittymistä. Opiskelupisteessä pitäisi olla rauhaa ja riittävästi raikasta ilmaa, joka antaa happea aivoille.

5. Harjoita hyvää koevastausta

Yläkoulussa ei enää saa täysiä pisteitä koetehtävistä, jos vastaa kömpelösti muutamalla irtonaisella lauseella tai asian vierestä. Neuvo lasta lukemaan koekysymys kiirehtimättä ja vastaamaan tarkalleen siihen, mitä kysytään. Ranskalaisilla viivoilla tehdyt listat eivät yleensä kelpaa yläkoulussa koevastaukseksi, vaikka asiat olisivatkin oikein.

Opeta lasta kiinnittämään huomiota siihen, pyydetäänkö koetehtävässä kuvailemaan, kertomaan, arvioimaan, analysoimaan, pohtimaan, vertaamaan vai tulkitsemaan.

Kuvailu ja kertominen ovat tietyn kokonaisuuden esittämistä yhtenäisenä tarinana. Arvioinnissa, analyysissa ja pohdinnassa lapsi voi esittää myös omia mielipiteitään ja sitä jopa odotetaan. Vertailussa pyydetään kertomaan kahden eri asian keskeiset erot. Tulkinnassa lapsi kertoo omin sanoin, miten hän ymmärtää asian.

6. Kannusta pohtimaan ja hahmottamaan maailmaa

Innosta lasta pohtimaan, miten opiskelun kohteena olevaa tietoa voi soveltaa käytännössä. Kannusta miettimään oppitunneilla käsiteltyjä asioita myös jälkeenpäin.

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä tärkeämpää on hallita pohdinta- ja ongelmanratkaisutaitoja. Peruskoulun jälkeisissä pääsykokeissa tulevat yleensä valituksi ne nuoret, jotka osaavat pohtia ja hahmottaa maailmaa kokonaisvaltaisesti.

Pohdinta ja ongelmanratkaisu eivät ole tärkeitä taitoja vain pääsykokeissa, vaan koko elämässä. Ne kehittävät sosiaalista älykkyyttä ja elämänhallintaa.

Asiantuntijana psykologi Reijo A. Kauppila. Lähteenä Kauppilan teos Opi ja opeta tehokkaasti, PS-Kustannus 2004.

Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä, miettii psykologi Leea Mattila.  Kuva: Niki Strbian.

Lapsettomuudesta kärsivä kaipaa tukea, ei neuvoja.

Lapsitoiveeseen kiteytyy usein oman itsen jatkuvuus ja elämän merkitykselliseksi kokeminen. Kun lasta ei ala kuulua, mieleen puskee nöyryytys, pettymys, häpeä, ahdinko ja syyllisyys. Lapsiperheiden kohtaaminen saattaa herättää kateutta, parisuhde kuormittuu surusta, ja hedelmättömyyshoidosta johtuva taloudellinen paine kuristaa.

Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Sosiaalinen tuki on ratkaisevan tärkeää kriisin keskellä. Lapsettomuutta kommentoivalta kaivataan sensitiivisyyttä. Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Toisinaan hedelmöityshoidoilla raskaaksi tullut synnyttää biologisesti toisen soluista kasvaneen lapsen. Lapsettomuuden voi katkaista myös adoptio- tai sijaislapsi. Vanhemmuus on onneksi ensisijaisesti sosiaalinen ja tunnesuhde. Silti jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä.  

Seuraavat huomautukset kannattaa jättää väliin, kun keskustelet lapsettoman kanssa:

1.”Mun kaverin naapuri on kanssa ollut hoidoissa, ja se on tooosi rankkaa. Tiedän, seurasin sivusta. Että teille on tulossa kyllä rankkaa.” 

Lapsettomuushoitoihin hakeutuva ei todellakaan halua kuulla manailuja siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. Hän osaa tiedostaa asian itsekin. Myötätuntoinen katse tai halaus toimii paremmin.

2. “Mun kummin kaima yritti kanssa lasta, mutta sitten ne lakkas stressaamasta ja kävi lomalla, ja nyt niillä on luomulapsi.”

Ihmeitä sattuu ja stressi on varmasti vihollinen, mutta sitä ei kuitenkaan saa kytkettyä pois päältä vipua vääntämällä. Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

3. “Ai haluutte lapsen? Ota meidän lapsi viikonlopuksi, niin katsotaan sitten, haluatko enää lasta.”

Tämä on todellinen oksennus lapsettoman niskaan. Kamalinta ja mitätöivintä, mitä voi sanoa. Sensuroi vitsi omasta valikoimastasi.

4. “Hankkikaa koira!”

Karvaiset lemmikit ovat monelle äärimmäisen rakkaita, mutta lasta toivovalle ne eivät voi korvata ihmisen paikkaa.

5. "Jos sä oot raskaana?" 

Tämä saattaa olla kaikkein ärsyttävin heitto naiselle, kun hänellä on pahoinvointia tai päänsärkyä. Kommentin kuuleminen voi tehdä surulliseksi tai todella vihaiseksi. Oireet ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuukautisoireita. Kuukautisten alkaminen muistuttaa lapsetonta hänen hartaiten toivomansa asian epäonnistumisesta – ja sitten joku vielä heittää sen vitsiksi. 

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Vierailija

5 asiaa, joita ei kannata sanoa lapsettomuudesta kärsivälle

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti: Itsellä lähipiirissä useampia 40 kymppisiä pareja jotka pitkään yhdessä olleet ja ikinä ei ole edes tullut mieleen kysyä tai puuttua heidän lapsettomuuteensa. Itse kertovat jos sille tarvetta, sillä miten se meille edes kuuluu kysellä. Olin 27v ensimmäisen lapsen syntyessä ja kyllä monta kertaa pahoitin mieleni lapsi kyselystä ja toisen lapsen tein 10v myöhemmin ja siinäkin välissä niitä ikäviä sai kuulla. Ja nyt lapset aikuisia ja naapurin ihminen vielä...
Lue kommentti