Juuri silloin, kun nuori on kaikkein rasittavin ja huolimattomin jääräpää, aivoissa tapahtuu jotain suurta ja korvaamatonta.

Murrosiässä käynnistyy aivojen korkeimman osan, etuotsalohkon rakennustyö. Alempien aivojen osien rakenteelliset ratkaisut on "lyöty lukkoon" jo ennen kymmenen vuoden ikää, mutta aivojen etuotsalohko on vielä murrosiän alussa varsin sotkuinen remonttityömaa.

- Etuotsalohko on aivojen viimeinen palikka, joka pitää saada paikoilleen. Alue säätelee päätöksentekoa, oman toiminnan ohjausta, itsensä motivoimista sekä moraalisten näkemysten muodostamista, kertoo aivotutkija, kognitiotieteen dosentti Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.

Koulussa keskiverroksi tai hankalaksi tapaukseksi leimattu lapsi saattaa alkaa loistaa teini-iässä.

Murrosikäinen treenaa korkeamman tason aivoprosesseja. Pikkuhiljaa hän oppii valitsemaan, mihin hän keskittyy ja minne hän suuntaa motivaationsa. Usein lapsen lahjakkuus ja vahvuudet alkavat näkyä aiempaa selkeämmin murrosiässä. Tämä johtuu pitkälti etuotsalohkon kehittymisestä.

- Koulussa keskiverroksi tai hankalaksi tapaukseksi leimattu lapsi saattaa alkaa loistaa teini-iässä jollain tietyllä osaamisen ja luovuuden alueella. Monesti lapsen luovuus ilmenee koulussa ärsyttävänä itsepäisyytenä ja normeihin sopeutumattomuutena, Huotilainen toteaa.

Virheet treenaavat aivoja

Murrosiässä harjoitellaan tavallaan samoja asioita kuin uhmaiässä ja välillä harjoittelu voi mennä överiksi.

Murrosikäinen taistelee itsenäisyytensä puolesta, mutta hänen on usein vaikea erottaa, minkä asioiden puolesta on tarpeen taistella täysillä ja missä asioissa on järkevää tyytyä aikuisten tahtoon.

- Murrosikä on itsenäisyyden harjoittelua. Kaikkien asioiden harjoitteluun kuuluu olennaisena osana virheiden tekeminen. Virheet treenaavat tehokkaasti aivojen rakenteita, Huotilainen sanoo.

Vanhempien pitää olla murrosikäiselle trampoliini, josta voi ponnistaa itsenäisyyteen.

Murrosikäisen käyttäytyminen on usein harkitsematonta. Kun hän kokee nahoissaan impulsiivisuuden seuraukset, rakentavammat ja aikuismaisemmat käyttäytymismallit alkavat automatisoitua aivoissa. 

- Vanhempien pitää olla murrosikäiselle trampoliini, josta voi ponnistaa itsenäisyyteen. Trampoliini ei saa olla liian pehmeä, muuten sitä vasten ei voi hyppiä. Vanhemman pitäisi tyytyä olemaan murrosikäisen silmissä tyhmä ja jästipää. Jos kotona ei saa kapinoida, kapinointi siirtyy kodin ulkopuolelle ja siinä on riskinsä, Huotilainen pohtii.

- Kun lapsi on murrosikäinen, vanhemman kehitystehtävä on siirtää lasta kauemmas itsestään ja päästä hänet hiljalleen irti lapsen roolista. Vanhemman täytyy hyväksyä uusi roolinsa aikuisena, joka katsoo vähän kauempaa oman lapsensa yrityksiä ja erehdyksiä.

Aivot tarvitsevat rasvaa ja unta 

Murrosikäisen aivot tarvitsevat paljon hyvää kasvirasvaa, jotta hermosolut saavat ympärilleen riittävästi rasvaeristettä eli myeliiniä. 

- Valitettavasti monille iskee 'sipsi ja pepsi' -vaihe päälle tässä iässä. Se on huono juttu, sillä murrosikäisen aivot tarvitsevat hyvää ravintoa eikä sitä voi korvata myöhemmän iän terveellisellä syömisellä. Laadukkaat rasvat edistävät etuotsalohkon kehitystä ja oppimisprosesseja.

Rasvan tärkeyttä kuvaavat esimerkiksi eläinkokeet, joissa rotille ei annettu ravinnon mukana rasvaa lainkaan tai ainoastaan eläinrasvaa. Nämä rotat eivät päässeet eteenpäin labyrinteissa, ja niiden aivot olivat selvästi pienemmät.

Kehittyvät aivot tarvitsevat myös paljon unta ja säännöllisen vuorokausirytmin. Nukkumisrutiinit ja ruokavalio ovat usein murrosiässä vaakalaudalla, sillä monet murrosikäiset käyttävät juuri ruokaa ja valvomista kapinoinnin välineinä: "Mä en ole mikään pikkulapsi, mä en mene näin aikaisin nukkumaan ja mä syön, mitä mä itse haluan ja silloin, kun mä haluan."

Sekä rauhallinen keskustelu että nalkuttaminen tekevät hyvää murrosikäisen aivoille.

Jos murrosikäinen nukkuu riittävästi, mutta on silti unelias, nuokkuu pulpetissa ja nukkuu puolille päivin, kyse on todennäköisesti etuotsalohkon kehittymiseen liittyvästä lisääntyneestä unentarpeesta sekä motivaation puutteesta.

Huotilaisen mielestä sekä rauhallinen keskustelu että nalkuttaminen tekevät hyvää murrosikäisen aivoille.

- Sopimuksista kiinni pitämisestä kannattaa jankuttaa, se on kehittyvän vastuuntunnon sparraamista, hän toteaa.

Murrosikäinen etsii omaa moraalia

Alakouluikäinen lapsi saattaa olla tunnetaidoissaan jo lähellä aikuisen tasoa, mutta murrosiän kohdalla on tutkimusten mukaan kuoppa, tunteiden tunnistamisen taantumavaihe.

Murrosikäinen saattaa olla yllättävän kömpelö nopeissa reagointitilanteissa, joissa pitäisi tunnistaa kasvoja ja ilmeitä tai muistaa ihmisten nimiä.

Nuoret muun muassa saattavat sekoittaa pelästyneet kasvonilmeet vihaisiin ja kärsimättömiin. Tämä vaikuttaa osittain siihen, miksi murrosikäisillä on usein vaikeuksia vuorovaikutustilanteissa.

Kun nuori kyseenalaistaa sääntöjä, vanhemmat voivat olla ylpeitä.

Vastavuoroisuus ja yhteisöllisyys kehittyvät varhaislapsuudesta saakka, mutta yksilön isommat moraaliset kannaotot alkavat muotoutua murrosiässä. Murrosikäinen ei enää suostu nielemään sääntöjä. Hän prosessoi niitä ja muovaa ne omikseen.

- Kyseenalaistamisessa on kyse korkeamman tason aivotoiminnasta. Kun nuori kyseenalaistaa sääntöjä, vanhemmat voivat olla ylpeitä, sillä se on merkki aivotoiminnan kypsymisestä, Minna Huotilainen toteaa.

Muokattu 10.11.2017 otsikkoa sekä ingressiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vatsakivut ovat lapsilla tavallisia, eikä niihin aina löydy syytä. Kipu ei kuitenkaan ole mielikuvitusta.

Lapsi valittaa vatsakipua. Mitkä ovat sen tavallisimmat syyt?

Toistuvia vatsakipuja on noin 10–15 prosentilla lapsista. Kivun taustalta voi löytyä elimellinen sairaus, mutta noin puolella erityistä syytä ei löydy tutkimustenkaan jälkeen.

Toistuvien vatsakipujen syitä voivat olla ovat ummetus, keliakia, laktoosi-intoleranssi ja pienemmillä lapsilla myös ruoka-allergiat. Myös tulehduksellinen suolistosairaus on mahdollinen, mutta yleensä vasta yli kymmenvuotiailla. Teini-ikäisellä voi oireilla ärtyvä paksusuolioireyhtymä.

Toistuvan vatsakivun syynä voi olla myös rakenteellinen pulma virtsateissä tai munuaisissa, mutta se on hyvin harvinaista.

Akuutti, äkillinen vatsakipu voi liittyä yksinkertaisesti alkavaan vatsatautiin tai flunssaan. Myös tulehdus vatsan alueella aiheuttaa äkillistä kipua. Jos kipuun liittyy kuumetta, kyse voi olla esimerkiksi umpilisäkkeen tulehduksesta tai virtsatieinfektiosta.

Vatsakivulle ei löydy selitystä. Onko lapsi keksinyt koko jutun?

Ei lapsi ole sitä keksinyt. Kipukokemus on todellinen. Jos elimellistä syytä ei löydy, taustalla voi olla lapsen stressi. Hän saattaa jännittää esimerkiksi koulua tai päiväkotipäivää. Jännitys voi laukaista kipua.

Kipu voi olla myös muualla kuin vatsassa. Pieni lapsi ei välttämättä osaa ilmaista, missä tuntemus oikeasti on. Kyse saattaa siis olla esimerkiksi jalkakivuista, vaikka lapsi puhuisikin vatsastaan.

Akuutissakin vatsakivussa kivun syy voi olla muualla kuin vatsassa. Kuumeiselta lapselta, joka kertoo vatsakivustaan, voi löytyä keuhkokuume.

Milloin vatsakivun takia kannattaa käydä lääkärissä?

Jos vatsakipuja on toistuvasti ja ne huolettavat lasta ja perhettä, kannattaa käydä lääkärissä. Samoin lääkäriin tulee lähteä, jos lapsen paino putoaa, kasvu taantuu, hänellä on toistuvaa oksentelua tai nielemisvaikeuksia tai jos ulosteessa on verta. Hälytysmerkki on myös se, jos kipu on niin voimakasta, että se herättää lapsen yöllä.

Lääkärissä tutkitaan, löytyykö kipuun jotakin elimellistä syytä. Siellä käydään läpi myös kivun taustoja: kuinka usein vatsa on kipeä ja millaisissa tilanteissa. Liittyykö kipu ruokailuun? Miten usein lapsi ulostaa, onko hänellä ummetusta ja onko ulosteessa verta? Lääkärissä puhutaan myös siitä, millaista lapsen elämä on ja onko hän joutunut olemaan poissa koulusta tai päiväkodista kivun vuoksi.

Jos lapsen ulosteessa on verta, syynä voi olla esim. bakteeri tai tulehduksellinen suolistosairaus. Veri voi kuitenkin olla myös viaton oire, joka liittyy esimerkiksi ummetukseen: kova ulostemassa raapii limakalvoa.

Mitä pitäisi ajatella, jos syytä kipuun ei löydy?

Tieto sinällään on huojentava. Jos kipuun ei löydy elimellistä syytä, voi tilannetta jäädä rauhassa seuraamaan. Samalla on syytä miettiä, onko lapsen elämässä jokin stressitekijä tai jotakin muuta erityistä, johon vatsakipu liittyy. Voiko siihen vaikuttaa?

Tilanne on yleensä hyvä, jos vatsakipu ei häiritse lapsen arkea, vaan hän jatkaa leikkejään siitä huolimatta. Aina syytä kipuun ei löydy: laboratoriokokeissa kaikki voi olla normaalisti, ja perheen elämässäkin kaikki asiat voivat olla kunnossa.

Asiantuntija lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri Merja Nermes, TYKS/lasten ja nuorten klinikka sekä Terveystalo Pulssi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

”Ihan kamala ajatus”, miettii teinitytön isä. Miten tukea nuorta ensimmäisissä seurustelusuhteissa?

”Poika sopi netissä treffit tytön kanssa, mutta tyttö ei tullut paikalle. Äidinkin sydämestä riipaisi”, kertoo 15-vuotiaan pojan äiti.

”Yritin puhua saunassa naiseksi kasvamisesta, mutta se oli kuulemma hirveän noloa. Lopulta varasin ajan ehkäisyneuvontaan”, sanoo 14-vuotiaan tytön äiti...