Juuri silloin, kun nuori on kaikkein rasittavin ja huolimattomin jääräpää, aivoissa tapahtuu jotain suurta ja korvaamatonta.

Murrosiässä käynnistyy aivojen korkeimman osan, etuotsalohkon rakennustyö. Alempien aivojen osien rakenteelliset ratkaisut on "lyöty lukkoon" jo ennen kymmenen vuoden ikää, mutta aivojen etuotsalohko on vielä murrosiän alussa varsin sotkuinen remonttityömaa.

– Etuotsalohko on aivojen viimeinen palikka, joka pitää saada paikoilleen. Alue säätelee päätöksentekoa, oman toiminnan ohjausta, itsensä motivoimista sekä moraalisten näkemysten muodostamista, kertoo aivotutkija, kognitiotieteen dosentti Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.

Koulussa keskiverroksi tai hankalaksi tapaukseksi leimattu lapsi saattaa alkaa loistaa teini-iässä.

Murrosikäinen treenaa korkeamman tason aivoprosesseja. Pikkuhiljaa hän oppii valitsemaan, mihin hän keskittyy ja minne hän suuntaa motivaationsa. Usein lapsen lahjakkuus ja vahvuudet alkavat näkyä aiempaa selkeämmin murrosiässä. Tämä johtuu pitkälti etuotsalohkon kehittymisestä.

– Koulussa keskiverroksi tai hankalaksi tapaukseksi leimattu lapsi saattaa alkaa loistaa teini-iässä jollain tietyllä osaamisen ja luovuuden alueella. Monesti lapsen luovuus ilmenee koulussa ärsyttävänä itsepäisyytenä ja normeihin sopeutumattomuutena, Huotilainen toteaa.

Virheet treenaavat aivoja

Murrosiässä harjoitellaan tavallaan samoja asioita kuin uhmaiässä ja välillä harjoittelu voi mennä överiksi.

Murrosikäinen taistelee itsenäisyytensä puolesta, mutta hänen on usein vaikea erottaa, minkä asioiden puolesta on tarpeen taistella täysillä ja missä asioissa on järkevää tyytyä aikuisten tahtoon.

– Murrosikä on itsenäisyyden harjoittelua. Kaikkien asioiden harjoitteluun kuuluu olennaisena osana virheiden tekeminen. Virheet treenaavat tehokkaasti aivojen rakenteita, Huotilainen sanoo.

Vanhempien pitää olla murrosikäiselle trampoliini, josta voi ponnistaa itsenäisyyteen.

Murrosikäisen käyttäytyminen on usein harkitsematonta. Kun hän kokee nahoissaan impulsiivisuuden seuraukset, rakentavammat ja aikuismaisemmat käyttäytymismallit alkavat automatisoitua aivoissa. 

– Vanhempien pitää olla murrosikäiselle trampoliini, josta voi ponnistaa itsenäisyyteen. Trampoliini ei saa olla liian pehmeä, muuten sitä vasten ei voi hyppiä. Vanhemman pitäisi tyytyä olemaan murrosikäisen silmissä tyhmä ja jästipää. Jos kotona ei saa kapinoida, kapinointi siirtyy kodin ulkopuolelle ja siinä on riskinsä, Huotilainen pohtii.

– Kun lapsi on murrosikäinen, vanhemman kehitystehtävä on siirtää lasta kauemmas itsestään ja päästä hänet hiljalleen irti lapsen roolista. Vanhemman täytyy hyväksyä uusi roolinsa aikuisena, joka katsoo vähän kauempaa oman lapsensa yrityksiä ja erehdyksiä.

Aivot tarvitsevat rasvaa ja unta 

Murrosikäisen aivot tarvitsevat paljon hyvää kasvirasvaa, jotta hermosolut saavat ympärilleen riittävästi rasvaeristettä eli myeliiniä. 

– Valitettavasti monille iskee 'sipsi ja pepsi' -vaihe päälle tässä iässä. Se on huono juttu, sillä murrosikäisen aivot tarvitsevat hyvää ravintoa eikä sitä voi korvata myöhemmän iän terveellisellä syömisellä. Laadukkaat rasvat edistävät etuotsalohkon kehitystä ja oppimisprosesseja.

Rasvan tärkeyttä kuvaavat esimerkiksi eläinkokeet, joissa rotille ei annettu ravinnon mukana rasvaa lainkaan tai ainoastaan eläinrasvaa. Nämä rotat eivät päässeet eteenpäin labyrinteissa, ja niiden aivot olivat selvästi pienemmät.

Kehittyvät aivot tarvitsevat myös paljon unta ja säännöllisen vuorokausirytmin. Nukkumisrutiinit ja ruokavalio ovat usein murrosiässä vaakalaudalla, sillä monet murrosikäiset käyttävät juuri ruokaa ja valvomista kapinoinnin välineinä: "Mä en ole mikään pikkulapsi, mä en mene näin aikaisin nukkumaan ja mä syön, mitä mä itse haluan ja silloin, kun mä haluan."

Sekä rauhallinen keskustelu että nalkuttaminen tekevät hyvää murrosikäisen aivoille.

Jos murrosikäinen nukkuu riittävästi, mutta on silti unelias, nuokkuu pulpetissa ja nukkuu puolille päivin, kyse on todennäköisesti etuotsalohkon kehittymiseen liittyvästä lisääntyneestä unentarpeesta sekä motivaation puutteesta.

Huotilaisen mielestä sekä rauhallinen keskustelu että nalkuttaminen tekevät hyvää murrosikäisen aivoille.

– Sopimuksista kiinni pitämisestä kannattaa jankuttaa, se on kehittyvän vastuuntunnon sparraamista, hän toteaa.

Murrosikäinen etsii omaa moraalia

Alakouluikäinen lapsi saattaa olla tunnetaidoissaan jo lähellä aikuisen tasoa, mutta murrosiän kohdalla on tutkimusten mukaan kuoppa, tunteiden tunnistamisen taantumavaihe.

Murrosikäinen saattaa olla yllättävän kömpelö nopeissa reagointitilanteissa, joissa pitäisi tunnistaa kasvoja ja ilmeitä tai muistaa ihmisten nimiä.

Nuoret muun muassa saattavat sekoittaa pelästyneet kasvonilmeet vihaisiin ja kärsimättömiin. Tämä vaikuttaa osittain siihen, miksi murrosikäisillä on usein vaikeuksia vuorovaikutustilanteissa.

Kun nuori kyseenalaistaa sääntöjä, vanhemmat voivat olla ylpeitä.

Vastavuoroisuus ja yhteisöllisyys kehittyvät varhaislapsuudesta saakka, mutta yksilön isommat moraaliset kannaotot alkavat muotoutua murrosiässä. Murrosikäinen ei enää suostu nielemään sääntöjä. Hän prosessoi niitä ja muovaa ne omikseen.

– Kyseenalaistamisessa on kyse korkeamman tason aivotoiminnasta. Kun nuori kyseenalaistaa sääntöjä, vanhemmat voivat olla ylpeitä, sillä se on merkki aivotoiminnan kypsymisestä, Minna Huotilainen toteaa.

Muokattu 10.11.2017 otsikkoa sekä ingressiä.

Kasvava hammas on herkimmillään, sillä sen pinta ei ole vielä täysin kovettunut. Näillä kuudella vinkillä puhkeavat hampaat pysyvät kunnossa.

Rautahampaat alkavat puhjeta, kun lapsi on alle kouluikäinen, ja niillä tulisi pureskella jopa seuraavat sata vuotta. Juuri tämä päiväkodin lopulta yläkoulun alkuun saakka kestävä vaihduntavaihe on hampaiden reikiintymisen kannalta kriittisintä aikaa.

Kun yli puolella kahdesti päivässä harjaavista aikuisistakin on suussa näkyvää plakkia, on lapselle lähes mahdoton tehtävä saada epätasainen hammasrivistönsä puhdistettua itse. Siksi aikuisen apu on tarpeen.

1. Kasvava hammas on herkimmillään

Puhkeavat pysyvät hampaat ovat erityisen alttiita reikiintymiselle niin kauan, kunnes ne ovat täysin puhjenneet. Alttius reikiintymiselle johtuu siitä, että hampaan pinta ei ole puhjetessaan vielä täysin kovettunut. Puhdistaminen taas on vaikeampaa siksi, että puhkeava hammas on eri korkeudella kuin viereiset hampaat.

Hammas voi reikiintyä, jos sen pinnalle muodostuvaa plakkia saa kerääntyä häiritsemättä, eli jos hampaita ei harjata säännöllisesti tai harja ei ulotu kaikkialle. Napostelu ja tiheästi toistuva sokerin käyttö lisäävät riskiä hampaiden reikiintymiseen.

2. Tarkkana takahampaiden kanssa

Varsinkin viimeisten maitohampaiden taakse puhkeavat poskihampaat reikiintyvät puhjetessaan helposti, sillä niihin kerääntyy herkästi plakkia ja niiden puhdistaminen on haastavaa. Jos ikenet ovat arat, voi se johtaa siihen, että lapsi alkaa vältellä hampaiden huolellista harjausta. 

3. Reikiintymisen voi pysäyttää

Hampaan reikiintyminen voidaan alkuvaiheessa pysäyttää, jos hammas saadaan puhdistettua huolellisesti kahdesti päivässä ja ruokailutottumukset paranevat. Reikiintymisen edetessä hammas täytyy paikata. Se on kuitenkin oireiden hoitoa, eikä poista reikiintymisen syitä. Lisäksi paikka-aineet eivät kestä ikuisesti, joten kerran paikattu hammas voi tarvita vaativampia uusintahoitoja. Siksi reikiintymisen ehkäisy onkin paras tapa pitää hampaat terveinä.

4. Harjaa kahdesti päivässä

Hampaiden huolellinen harjaus fluorihamastahnalla kahdesti päivässä on tehokkain ja edullisin tapa ennaltaehkäistä suusairauksia, mutta tämä toteutuu vain noin puolella lapsista. Sähköhammasharjalla hampaat puhdistuvat tehokkaammin ja helpommin kuin tavallisella harjalla. Hammasvälit on hyvä puhdistaa viimeistään yläkouluiästä lähtien joka päivä.  Putsaus käy hammaslangalla, -lankaimella tai pehmeällä silikonitikulla.

5. Ateriarytmi säännölliseksi

Hampaat kestävät 5–6 happohyökkäystä päivittäin. Säännölliset ruoka-ajat, monipuolinen ruokavalio ja vesi janojuomana suojaavat hampaita reikiintymiseltä. Ksylitolin säännöllinen käyttö ruokailujen jälkeen vähentää reikiintymistä erityisesti ennen pysyvien hampaiden puhkeamista ja puhkeamisen aikaan. Sen sijaan tiheä sokerin käyttö, kuten päivittäinen karkin ja sokeroitujen juomien nauttiminen, altistaa hampaat reikiintymiselle

6. Muista tarkistusharjaus

Hampaiden huolellinen puhdistus vaatii tarkkoja motorisia taitoja, minkä vuoksi lapsi tarvitsee harjauksessa aikuisen apua. Koululaisen hampaiden puhdistusta tulee valvoa aina yläkouluikään saakka. Usein lapsi tarvitsee muistutuksen harjauksesta, kurkkauksen suuhun sekä tarkistusharjauksen. Lasten hampaidenharjaustottumuksiin vaikuttaa erityisesti vanhempien esimerkki.

Muista nämä

  • Puhkeavat hampaat reikiintyvät herkästi – yhden hampaan puhkeaminen voi kestää yli vuoden.
  • Hampaiden harjaus kahdesti päivässä fluorihammastahnalla estää tehokkaimmin reikiintymistä. Yli 6-vuotiaille oikea fluorin määrä tahnassa on 1450 ppm.
  • Säännölliset ruoka-ajat, napostelun välttäminen ja ksylitolin säännöllinen käyttö suojaavat reikiintymiseltä (ksylitolia vähintään 5 g päivässä.)
  • Lapsi tarvitsee vanhemman apua ja valvontaa hampaiden hoidon onnistumisessa. Samalla vanhemman on hyvä varmistaa, että omatkin hampaat harjataan suositusten mukaisesti.
  • Lasten hampaiden reikiintyminen on Suomessa yleinen ongelma. Vuonna 2003 5-vuotiailla oli keskimäärin 0,9 reikiintynyttä hammasta, 17-vuotiailla jo neljä.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan säännöllisestä muskariharrastuksesta on hurjasti hyötyä lapsen kielelliselle kehitykselle.

Muskariin osallistuminen kehittää pienten lasten sanavarastoa ja kykyä erotella äänteitä toisistaan. Tämä selvisi tutkimuksesta, jossa Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön tutkijat testasivat viikoittaisen, päivähoidon osana järjestettävän musiikkileikkikoulutoiminnan vaikutuksia 5–6-vuotiaiden kielenkehitykseen. Musiikkileikkikouluun osallistuneita verrattiin lapsiin, jotka osallistuivat päivähoidon aikana tanssitunneille ja lapsiin, joille ei järjestetty päivähoidossa erillistä harrastustoimintaa.

– Tulokset osoittavat, että vuosia jatkuvalla leikillisellä musiikkitoiminnalla on positiivisia vaikutuksia alle kouluikäisten kielenkehitykseen, sanoo tohtorikoulutettava Tanja Linnavalli Kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä.

Kielellinen kehittyneisyys auttaa lapsia koulunkäynnissä ja myöhemmässä elämässä. On jopa viitteitä siitä, että lukivaikeuksista kärsivät lapset ovat hyötyneet viikoittaisesta ohjatusta musiikkitoiminnasta.

– Siksi suosittelemme säännöllisten, ammattilaisten vetämien musiikkituntien sisällyttämistä varhaiskasvatukseen päiväkodeissa ja niiden saavutettavuuden lisäämistä kotihoidossa oleville lapsille. Eli aina ei tarvita intensiivistä ja kallista musiikkiopistossa juoksemista, joka ei kaikille lapsille edes sovi.

”Olisi tietenkin ideaalia, jos  yhteiskunta kustantaisi tällaisen palvelun kaikille.”

Säännöllinen musiikkiharrastus ei kuitenkaan ole tällä hetkellä kaikkien lasten saatavilla. Linnavalli pohtii, että monesti musiikkiharrastus on vain korkeastikoulutettujen perheiden ja pitkäjänteisten lasten hommaa.

– Olisi tietenkin ideaalia, jos  yhteiskunta kustantaisi tällaisen palvelun kaikille, mutta tämä vaatii tietysti  poliittisia päätöksiä. Jo nyt esimerkiksi Espoossa ne perheet, jotka ovat päivähoidon nollamaksuluokassa, eivät maksa muskarista mitään. Suurin osa vanhemmista joutuu kuitenkin maksamaan päiväkodin muskarin itse, mikä jättää monia lapsia harrastuksen ulkopuolelle.

Yksi vaihtoehto Linnavallin mukaan olisi kouluttaa lastentarhan opettajia lisää musisoinnissa:

– Muskariopettajat ovat opiskelleet alaansa noin viisi vuotta, joten pakostakin heidän taidoillaan on jotain merkitystä. Analysoin tutkimuksessani myös päiväkotien omaa musiikkitarjontaa, mutta sillä ei ollut vaikutusta lasten kielellisiin taitoihin.

Päiväkotien omalla musiikkitarjonnalla ei ollut vaikutusta lasten kielellisiin taitoihin.

Linnavallin mukaan tämä ei tietenkään tarkoita, että vain musiikin ammattilaiset kelpaavat vetämään musiikkituokioita lasten kanssa. Kaikki yhteismusisointi on hyväksi lapsille, vaikka se ei olisikaan kielellisen kehittymisen kannalta yhtä tehokasta. 

– Muskaria voi oikein hyvä pitää myös kotona, vaikka sosiaalinen ryhmätoiminta lisää epäilemättä musisoinnin hauskuutta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.