Ota talteen yhdeksän vinkkiä, niin pärjäät paremmin.

Murrosikäisen käytös on ailahtelevaa ja vanhemmuus haastaa. Ota talteen yhdeksän vinkkiä murrosikäisen vanhemmille.

  1. ” Normaalia” murrosikää ei ole olemassakaan. Jokainen murrosikäinen tekee, kokee ja ajattelee eri tavalla ja kehittyy omaan tahtiinsa. Helpottaisiko murkun ymmärtämistä tieto siitä, että lapsella on usein samanlainen kasvurytmi kuin vanhemmallaankin? Tai se, että kaikki nuoret tuntevat hetkittäin itsensä kummallisiksi, aivan erilaisiksi kuin kaikki muut.
  2. Murkulla on oikeus olla yliampuva, keskeneräinen ja epävarma ja tuntea ajoittain olevansa vanhempiaan parempi. Usein murkku vihaa ja rakastaa vanhempiaan vuoronperään. Hän ottaa etäisyyttä vanhemmistaan ja tulee kohta syliin. Sehän juuri on itsenäisyyttä ja irrottautumista. Miten muuten hän saisi revittyä itsensä irti maailman tärkeimmistä ihmisistä?
    Aina nuori ei halua, voi tai uskalla hypätä murrosiän kuohuihin, vaan yrittää hallita ahdistustaan kontrolloimalla liikaa esimerkiksi syömisiään, koulutyötään, ulkonäköään, vanhempiaan tai puhtauttaan. Joskus nuorelle kehittyy esimerkiksi pakko-oireinen syömis-, ahdistus-tai paniikkihäiriö. Näihin kannattaa hakea nopeasti apua.
  3. Hiiltymättä ei äksyilyä tarvitse kuunnella. Omaa arvostustaan ja itsetuntoaan saakin puolustaa. Vanhemman kuuluu olla itseään arvostavan aikuisen mallina ja tarjota vastusta: Vihaa vain, mutta silti minä rakastan sinua niin että seinät notkuvat. Murkku tarvitsee turvallisia rajoja ja erityistä suojelua.
  4. Nuori elää omaa murrosikäänsä eikä hänen tehtävänään ole kannatella vanhempiaan. Omat voimanlähteensä olisi löydettävä muualta. Myös murkun vanhemman kannattaa huolehtia siitä, että hän saa tarpeeksi unta, syö terveellisesti ja ehtii liikkua riittävästi. Toivottavasti vanhemmalla on myös kumppani, hyvä ystävä tai toisen murrosikäisen vanhempi, jonka kanssa hän voi tuulettaa tunteitaan. Hyvää vanhemmuutta on sekin, että aikuinen hoitaa ja arvostaa mielenterveyttään niin, että pärjää ja jaksaa nuoren kanssa.
  5. Kenenkään ei tarvitse suorittaa “täydellistä” lapsuutta ja nuoruutta. On epänormaalia, jos lapsesta tai nuoresta ei ole koskaan mitään huolta. Meistä jokaisella on omat erityishaasteemme, vaikeutemme ja kasvunpaikkamme. Apua ja tukea niihin on tietenkin löydettävä: Sitä voi löytyä omasta tai kaverin perheestä tai esimerkiksi erityisterapiasta. Vanhemman kannattaisi vakuuttaa lapselleen, että yksilölliset ominaisuudet ihmisessä ovat voimavara ja rikkaus.
  6. Mieheksi ja naiseksi kasvamista kannattaa markkinoida positiivisina asioina. Nuoren yksityisyyttä täytyy tietenkin kunnioittaa: Kehityksen virstanpylväistä ei tehdä numeroa, jos nuori ei itse sitä halua. Vanhemman ja koko perheen kommenteilla on suuri merkitys siihen, millainen kuva kehostaan lapselle muodostuu. Lapsen pitäisi saada kokea, että hänen kehonsa on täysin riittävä ja keskeneräisenä upea.
  7. Joskus tuntuu siltä, että nykyisten aikuisten sukupolvi on kehittänyt seksuaalisuudesta, kauniista ja luonnollisesta asiasta, hämmentävän sopan. Mediassa seksi esitetään usein pelkkänä pelleilynä, jonka tarkoituksena on myynnin edistäminen. Varhaisnuori löytää netistä pornon, joka viestii että seksi on pelkkää toimintaa ja jaettavissa kaikkien kanssa.
    Aikuisen pitäisi pystyä kertomaan nuorelle, että seksissä ihminen on myös kokonaan paljas ja avoin, kehoineen ja tunteineen, ja siten hyvin haavoittuva. Siksi seksiin ei pidä heittäytyä huonoin perustein. Temppuja ja tekniikoita tärkeämpää on tuntea kumppani ja itsensä.
  8. Murkkukin kaipaa vielä paijailua, silittämistä ja hellittelyä. Hiero hartioita tai jalkoja, taputa olkapäälle, läimäytä selkään tai ota pojan kanssa pieni painimatsi. Mutta kunnioita sitäkin, jos nuori sanoo: Minuun ei saa koskea. Tuo ei tunnu kivalta. Halipula johtaa helposti liian varhaisiin seksikokeiluihin: Nuori lähtee etsimään läheisyyttä sängyn kautta.
  9. Millaisen mallin alkoholinkäytöstä vanhemmat nuorelleen antavat? Onko elämässä muutakin iloa ja nautintoa kuin lasi viiniä? Onko paha olo niin pelottava asia, ettei sitä voi kestää ilman alkoholia? Toivon mukaan kotona ehditään myös pöllötellä, köllötellä ja ihmetellä omaa ihanaa oloa ilman jatkuvaa suorittamista. Ei kai vanhempien aikuinen elämä ole pelkkää puurtamista, ryppyotsaista huolehtimista ja ikäviä velvollisuuksia? Kuka sellaiseen aikuisuuteen edes haluaisi kasvaa?

Juttua varten on haastateltu lastenpsykiatri Raisa Cacciatorea, joka toimii asiantuntijalääkärinä Väestöliitossa.

Lähteenä myös: Raisa Cacciatore: Huomenna pannaan pussauskoppiin. WSOY 2007.

 

Vierailija

Murkku vie hermot

No huhhuijaa sinulle vaan. Jotkut haluavatkin äidin mukaan. Kaikki eivät ole samanlaisia ihmisiä, kun sinun murkkusi. Kaikki ovat ainutlaatuisia! Ja se on meidän oma asiamme, jos haluamme puhua meidän omien murkkujen ongelmista(esim. kuukautisista ja niiden kivuista jne.) Anteeksi vain, mut mä ainakin oon just täyttänyt 34, joten en oo mikään kahdeksankymppinen mummo! Äiskä: Joo munkin murrosikäinen käyttää jo rintsikoita, koska hänelläkin on hyvin kehittyneet rinnat. Ei hänkään halua minua...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.