Ota talteen yhdeksän vinkkiä, niin pärjäät paremmin.

Murrosikäisen käytös on ailahtelevaa ja vanhemmuus haastaa. Ota talteen yhdeksän vinkkiä murrosikäisen vanhemmille.

  1. ” Normaalia” murrosikää ei ole olemassakaan. Jokainen murrosikäinen tekee, kokee ja ajattelee eri tavalla ja kehittyy omaan tahtiinsa. Helpottaisiko murkun ymmärtämistä tieto siitä, että lapsella on usein samanlainen kasvurytmi kuin vanhemmallaankin? Tai se, että kaikki nuoret tuntevat hetkittäin itsensä kummallisiksi, aivan erilaisiksi kuin kaikki muut.
  2. Murkulla on oikeus olla yliampuva, keskeneräinen ja epävarma ja tuntea ajoittain olevansa vanhempiaan parempi. Usein murkku vihaa ja rakastaa vanhempiaan vuoronperään. Hän ottaa etäisyyttä vanhemmistaan ja tulee kohta syliin. Sehän juuri on itsenäisyyttä ja irrottautumista. Miten muuten hän saisi revittyä itsensä irti maailman tärkeimmistä ihmisistä?
    Aina nuori ei halua, voi tai uskalla hypätä murrosiän kuohuihin, vaan yrittää hallita ahdistustaan kontrolloimalla liikaa esimerkiksi syömisiään, koulutyötään, ulkonäköään, vanhempiaan tai puhtauttaan. Joskus nuorelle kehittyy esimerkiksi pakko-oireinen syömis-, ahdistus-tai paniikkihäiriö. Näihin kannattaa hakea nopeasti apua.
  3. Hiiltymättä ei äksyilyä tarvitse kuunnella. Omaa arvostustaan ja itsetuntoaan saakin puolustaa. Vanhemman kuuluu olla itseään arvostavan aikuisen mallina ja tarjota vastusta: Vihaa vain, mutta silti minä rakastan sinua niin että seinät notkuvat. Murkku tarvitsee turvallisia rajoja ja erityistä suojelua.
  4. Nuori elää omaa murrosikäänsä eikä hänen tehtävänään ole kannatella vanhempiaan. Omat voimanlähteensä olisi löydettävä muualta. Myös murkun vanhemman kannattaa huolehtia siitä, että hän saa tarpeeksi unta, syö terveellisesti ja ehtii liikkua riittävästi. Toivottavasti vanhemmalla on myös kumppani, hyvä ystävä tai toisen murrosikäisen vanhempi, jonka kanssa hän voi tuulettaa tunteitaan. Hyvää vanhemmuutta on sekin, että aikuinen hoitaa ja arvostaa mielenterveyttään niin, että pärjää ja jaksaa nuoren kanssa.
  5. Kenenkään ei tarvitse suorittaa “täydellistä” lapsuutta ja nuoruutta. On epänormaalia, jos lapsesta tai nuoresta ei ole koskaan mitään huolta. Meistä jokaisella on omat erityishaasteemme, vaikeutemme ja kasvunpaikkamme. Apua ja tukea niihin on tietenkin löydettävä: Sitä voi löytyä omasta tai kaverin perheestä tai esimerkiksi erityisterapiasta. Vanhemman kannattaisi vakuuttaa lapselleen, että yksilölliset ominaisuudet ihmisessä ovat voimavara ja rikkaus.
  6. Mieheksi ja naiseksi kasvamista kannattaa markkinoida positiivisina asioina. Nuoren yksityisyyttä täytyy tietenkin kunnioittaa: Kehityksen virstanpylväistä ei tehdä numeroa, jos nuori ei itse sitä halua. Vanhemman ja koko perheen kommenteilla on suuri merkitys siihen, millainen kuva kehostaan lapselle muodostuu. Lapsen pitäisi saada kokea, että hänen kehonsa on täysin riittävä ja keskeneräisenä upea.
  7. Joskus tuntuu siltä, että nykyisten aikuisten sukupolvi on kehittänyt seksuaalisuudesta, kauniista ja luonnollisesta asiasta, hämmentävän sopan. Mediassa seksi esitetään usein pelkkänä pelleilynä, jonka tarkoituksena on myynnin edistäminen. Varhaisnuori löytää netistä pornon, joka viestii että seksi on pelkkää toimintaa ja jaettavissa kaikkien kanssa.
    Aikuisen pitäisi pystyä kertomaan nuorelle, että seksissä ihminen on myös kokonaan paljas ja avoin, kehoineen ja tunteineen, ja siten hyvin haavoittuva. Siksi seksiin ei pidä heittäytyä huonoin perustein. Temppuja ja tekniikoita tärkeämpää on tuntea kumppani ja itsensä.
  8. Murkkukin kaipaa vielä paijailua, silittämistä ja hellittelyä. Hiero hartioita tai jalkoja, taputa olkapäälle, läimäytä selkään tai ota pojan kanssa pieni painimatsi. Mutta kunnioita sitäkin, jos nuori sanoo: Minuun ei saa koskea. Tuo ei tunnu kivalta. Halipula johtaa helposti liian varhaisiin seksikokeiluihin: Nuori lähtee etsimään läheisyyttä sängyn kautta.
  9. Millaisen mallin alkoholinkäytöstä vanhemmat nuorelleen antavat? Onko elämässä muutakin iloa ja nautintoa kuin lasi viiniä? Onko paha olo niin pelottava asia, ettei sitä voi kestää ilman alkoholia? Toivon mukaan kotona ehditään myös pöllötellä, köllötellä ja ihmetellä omaa ihanaa oloa ilman jatkuvaa suorittamista. Ei kai vanhempien aikuinen elämä ole pelkkää puurtamista, ryppyotsaista huolehtimista ja ikäviä velvollisuuksia? Kuka sellaiseen aikuisuuteen edes haluaisi kasvaa?

Juttua varten on haastateltu lastenpsykiatri Raisa Cacciatorea, joka toimii asiantuntijalääkärinä Väestöliitossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lähteenä myös: Raisa Cacciatore: Huomenna pannaan pussauskoppiin. WSOY 2007.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Vierailija

No huhhuijaa sinulle vaan. Jotkut haluavatkin äidin mukaan. Kaikki eivät ole samanlaisia ihmisiä, kun sinun murkkusi. Kaikki ovat ainutlaatuisia! Ja se on meidän oma asiamme, jos haluamme puhua meidän omien murkkujen ongelmista(esim. kuukautisista ja niiden kivuista jne.) Anteeksi vain, mut mä ainakin oon just täyttänyt 34, joten en oo mikään kahdeksankymppinen mummo! Äiskä: Joo munkin murrosikäinen käyttää jo rintsikoita, koska hänelläkin on hyvin kehittyneet rinnat. Ei hänkään halua minua mukaan ritsikka ostoksille ja sen ymmärrän myös minä. Kuukautiset alkoivat noin puoli vuotta sitten ja hän on myös 13.v.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla