4-vuotias lapsenlapseni sanoi, että...

Kysymys:

4-vuotias lapsenlapseni sanoi, että ”elämä ei ole kivaa, minä haluan kuolla”. Poika heittelee toisia leluilla kasvoihin, pyörittelee päätään ja silmiään, hakkaa kasvojaan ja pippeliään suuttuessaan. Hän on eroperheestä ja vuorotellen vanhempien luona. Isä on pahoinpidellyt lasta. Äiti käy terapiassa ja hänellä on ollut useita miessuhteita. Olen epäillyt lapsen hyväksikäyttöä, koska lapsi on riisunut ja rakastellut nukkea, hänellä on syömisongelmia ja vatsakipuja ja asioita, joista ei saa puhua.

Olen tehnyt lastensuojeluilmoituksen, eivätkä vanhemmat anna minun tavata lasta. Olen ollut lapsen tuki ja turva. Eikö lapsella ole oikeutta tavata ihmistä, joka on hänelle tärkeä ja jonka syliin hän on voinut käpertyä pakoon pahaa maailmaa? Miten lapsen oikeuksien sopimusta tulkitaan? Kuunteleeko kukaan lasta? Onko lapsella mahdollisuus selviytyä?

Vastaus:

Esität kipeitä ja vaikeita kysymyksiä. Niin se on: silloin, kun vanhemmat estävät lapsen ja isovanhemman yhteydenpidon, laki on voimaton, eikä lapsen oikeuksien sopimuksestakaan ole apua.

Kuvaat hälyttäviä oireita. Poika ei hallitse itseään lainkaan ja yrittää vahingoittaa itseään. Tuonikäinen lapsi ei riisu ja ”rakastele” nukkea, ellei hän ole kokenut tai nähnyt jotakin ikäkaudelleen sopimatonta. Kuolemantoiveet kertovat syvästä epätoivosta.

Ymmärrän, että kirjoitus on vain yksi kuvaus tilanteesta, ja vanhemmat ja ehkä sosiaalityöntekijätkin saattaisivat antaa toisen kuvan. Vaikuttaa kuitenkin käsittämättömältä, ettei tilanteeseen ole puututtu pontevammin. Poika tarvitsee viipymättä lastensuojelun ja lasten mielenterveyden ammattilaisten arviota mahdollisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, hoidon laiminlyönneistä ja psyykkisestä tilasta. Ei kai auta kuin olla uudelleen yhteydessä lastensuojelun sosiaalityöntekijöihin ja vedota tarvittaessa johtavaan sosiaalityöntekijään.

Meidän Perhe 8/2010

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.