iStockphoto
iStockphoto

Mummola tai leiri ovat suosituimmat hoitopaikat kesällä. Moni pikkukoululainenkin viettää silti ainakin osan päivästä ilman aikuisen valvontaa.

Joka neljäs 7–9-vuotias viettää ainakin osan kesälomastaan ilman aikuisen valvontaa, selvisi Meidän Perheen kesälomakyselystä. Kun mukaan lasketaan myös vanhemmat lapset, ilman aikuista lomailee jo lähes puolet.

Koko lomaansa näin viettää kuitenkin harva: moni käy lisäksi mummolassa tai leireillä, ja osan perään katsovat isommat sisarukset.

Koululaisen kahden ja puolen kuukauden mittainen kesäloma pistää monille perheille aikamoisen haasteen: vastanneista yli 80 kertoo, että koululaisen lomassa on ainakin jokin jakso, jonka aikana kaikki perheen aikuiset ovat töissä. Eikä yhtälön ratkaiseminen suju aina uhrauksitta:

"Olen irtisanoutunut vakituisesta työpaikasta --, jotta voin pätkätyöläisenä paremmin olla kesät pidempään kotona", kertoo yksi vastaajista.

7 prosenttia vastanneista aikuisista työskentelee koko kesän, ja yli 40 prosentilla lomaa on enintään kuukausi. Kahden vanhemman perheessä lomissa vuorottelu auttaa, mutta hintana on se, että koko perheenä yhteistä loma-aikaa ei ole.

Näin kuluu koululaisten kesä

Koululaisten kesälomaviikot ja -päivät ovat yhdistelmä erilaisia hoito- ja leirijärjestelyjä. Kun kysyimme, kuka hoitaa lasta loma-aikoina, kun aikuiset ovat töissä, selvisi, että koululaisista lomailee...

48 % ilman aikuisen valvontaa

"Ei loma ole mikään hotelli. Luokkakaverit ovat myös lomalla, hän käy muutaman kanssa välillä leikkimässä, ja illalla minä olen taas kotona", yksi vastaaja kirjoittaa.

"Onneksi on leikkipuisto ja siellä ruokailu. Vanhempi yrittää olla mahd. paljon etätyössä", kertoo toinen.

46 % isovanhempien kanssa. Parhaimmillaan kaikki voittavat: jos mummoa ja vaaria ei ehdi arkena tavata kovin paljon, ovat kesällä yhdessä vietetyt viikot tärkeitä sekä isovanhemmille että lapsille. Se toki edellyttää, että isovanhempi on hyvässä kunnossa ja lähtee hommaan omasta tahdostaan. Osa vanhemmista kokee syyllisyyttä siitä, että joutuu pyytämään apua isovanhemmilta.

"Yhtenä kesänä mummi oli hoitamassa ja se oli kaikin puoli aivan hirevää. Työrauhasta ei tietoakaan, kun kaikki soittelivat vuoronperään itkemään toisistaan", yksi vastaajista kertoo.

27 % leirillä. Onneksi on leirejä – mutta auts, miten kalliita! Ja osa kestää vain muutaman tunnin päivittäin. Kaikki koululaiset eivät myöskään viihdy leireillä:

"Lapsi ei jaksa kouluvuoden jälkeen heti leirejä tai kerhoja. Hänkin kaipaa lomaa ja rauhaa."

"Valitettavasti ne ovat hinnaltaan huimaavia. Itseltäni menee esim. koko loma-ajan palkka tällaisten järjestämiseen. -- Valinnanvaraa ei todellakaan jää paljon siihen, onko leiri sitten sellainen aiheeltaan, mistä lapsi tosiaan pitäisi."

27 % ystävillä, muun sukulaisen tai isosisaruksen kanssa.

"Keskustelut aloitetaan jo maaliskuussa ja sitten soitellaan pitkin kevättä sukulaisia läpi kuka on milloinkin lomalla", kertoo yksi vastaaja.

3 % palkatun lastenhoitajan kanssa. Heissä on vastaajien mukaan vain yksi vika: hinta.
"Meillä on aina ollut joku nuori palkattuna lastenhoitajaksi: nuori saa kesätyön ja lapset kivan hoitajan."

Miten koululainen lomailee, kun aikuiset ovat töissä -kysely toteutettiin Meidän Perheen nettisivuilla toukokuussa. Vastaajia oli 128.

Vierailija

Moni koululainen lomailee ilman aikuista

kyllä minusta on hyvä jos paikalla on aikuinen paikalla kun lapsi on kotona. Ei sitä tarvitse lapsen perässä juosta mutta hyvä että on aikuinen saatavilla. Lapselle on toki hyvä antaa pikkuhiljaa enemmän vastuuta ja voi sitä omaa reviiriään laajentaa hiljalleen. 80-luvulla kuljettiin aikalailla kavereiden kanssa kesät keskenämme. Tosin äiti tuli aina ruokatunniksi kotiin laittamaan meille ruuan ja aina oli jonkun vanhempi paikalla kuitenkin. Kaiken lisäksi asuttiin maaseudulla missä vapaa-ajan...
Lue kommentti
Vierailija

Moni koululainen lomailee ilman aikuista

Itse olin 80-luvun alussa alle kouluikäisenä yksin aamut kotona ja kävelin itse iltapäivätarhaan. Tiesin lähteä kun Mikki hiiren olemmat kädet olivat ylhäällä. Matkaakin taisi olla reilusti yli kilometri. Kouluaikana olin aina yksin kotona kesät jos en ollut maalla. Onhan ajat tietysti muuttuneet mutta kyllä mielestäni nykyajan lapset lellitään ja hoivataan piloille jo aikaisessa vaiheessa.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä, miettii psykologi Leea Mattila.  Kuva: Niki Strbian.

Lapsettomuudesta kärsivä kaipaa tukea, ei neuvoja.

Lapsitoiveeseen kiteytyy usein oman itsen jatkuvuus ja elämän merkitykselliseksi kokeminen. Kun lasta ei ala kuulua, mieleen puskee nöyryytys, pettymys, häpeä, ahdinko ja syyllisyys. Lapsiperheiden kohtaaminen saattaa herättää kateutta, parisuhde kuormittuu surusta, ja hedelmättömyyshoidosta johtuva taloudellinen paine kuristaa.

Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Sosiaalinen tuki on ratkaisevan tärkeää kriisin keskellä. Lapsettomuutta kommentoivalta kaivataan sensitiivisyyttä. Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Toisinaan hedelmöityshoidoilla raskaaksi tullut synnyttää biologisesti toisen soluista kasvaneen lapsen. Lapsettomuuden voi katkaista myös adoptio- tai sijaislapsi. Vanhemmuus on onneksi ensisijaisesti sosiaalinen ja tunnesuhde. Silti jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä.  

Seuraavat huomautukset kannattaa jättää väliin, kun keskustelet lapsettoman kanssa:

1.”Mun kaverin naapuri on kanssa ollut hoidoissa, ja se on tooosi rankkaa. Tiedän, seurasin sivusta. Että teille on tulossa kyllä rankkaa.” 

Lapsettomuushoitoihin hakeutuva ei todellakaan halua kuulla manailuja siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. Hän osaa tiedostaa asian itsekin. Myötätuntoinen katse tai halaus toimii paremmin.

2. “Mun kummin kaima yritti kanssa lasta, mutta sitten ne lakkas stressaamasta ja kävi lomalla, ja nyt niillä on luomulapsi.”

Ihmeitä sattuu ja stressi on varmasti vihollinen, mutta sitä ei kuitenkaan saa kytkettyä pois päältä vipua vääntämällä. Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

3. “Ai haluutte lapsen? Ota meidän lapsi viikonlopuksi, niin katsotaan sitten, haluatko enää lasta.”

Tämä on todellinen oksennus lapsettoman niskaan. Kamalinta ja mitätöivintä, mitä voi sanoa. Sensuroi vitsi omasta valikoimastasi.

4. “Hankkikaa koira!”

Karvaiset lemmikit ovat monelle äärimmäisen rakkaita, mutta lasta toivovalle ne eivät voi korvata ihmisen paikkaa.

5. "Jos sä oot raskaana?" 

Tämä saattaa olla kaikkein ärsyttävin heitto naiselle, kun hänellä on pahoinvointia tai päänsärkyä. Kommentin kuuleminen voi tehdä surulliseksi tai todella vihaiseksi. Oireet ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuukautisoireita. Kuukautisten alkaminen muistuttaa lapsetonta hänen hartaiten toivomansa asian epäonnistumisesta – ja sitten joku vielä heittää sen vitsiksi. 

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Vierailija

5 asiaa, joita ei kannata sanoa lapsettomuudesta kärsivälle

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti: Itsellä lähipiirissä useampia 40 kymppisiä pareja jotka pitkään yhdessä olleet ja ikinä ei ole edes tullut mieleen kysyä tai puuttua heidän lapsettomuuteensa. Itse kertovat jos sille tarvetta, sillä miten se meille edes kuuluu kysellä. Olin 27v ensimmäisen lapsen syntyessä ja kyllä monta kertaa pahoitin mieleni lapsi kyselystä ja toisen lapsen tein 10v myöhemmin ja siinäkin välissä niitä ikäviä sai kuulla. Ja nyt lapset aikuisia ja naapurin ihminen vielä...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.