Esikoisesta voi tuntua, ettei häntä rakasteta enää tai että äiti on aina vauvan kanssa. Kuva: iStockphoto
Esikoisesta voi tuntua, ettei häntä rakasteta enää tai että äiti on aina vauvan kanssa. Kuva: iStockphoto

Mustasukkaisuus voi tulla esiin kiukutteluna vanhemmille tai kiukku voi kohdistua vauvaan.

Uusi vauva on suuri muutos perheelle ja esikoiselle, sanoo terveydenhoitaja Kirsti Tawast Helsingin Vuosaaren neuvolasta. Hänen mukaansa esikoisen oireet voivat ilmetä heti vauvan syntyessä tai joillakin lapsilla vasta myöhemmin.

Mustasukkaisuus on normaalia. Esikoinen nipistää tai lyö vauvaa ja haluaa, että se viedään takaisin sairaalaan. Hän taantuu: haluaa tuttia, on itkuisempi, haluaa paljon syliin ja tulee yöllä viereen. Erityisesti vauvan imetys on tilanne, jossa esikoinen voi etsiä vanhempien huomiota ja tehdä tuhmuuksia. Esikoisesta voi tuntua, ettei häntä rakasteta enää tai että äiti on aina vauvan kanssa.

Ennakoi esikoisen tunteita jo raskausaikana

Esikoista pitääkin valmistella vauvan tuloon jo raskausaikana. Kirsti Tawastin mukaan hyväksi havaittuja tapoja ovat uudesta tulokkaasta juttelu, esikoisen vauva-ajan muistelu ja vauvan hoidon pohtiminen. On tärkeää puhua rauhassa tunteista, esimerkiksi jännittääkö tai pelottaako esikoista vauvan tulo.

On tärkeää puhua rauhassa tunteista, esimerkiksi jännittääkö tai pelottaako esikoista vauvan tulo.

Äidin kasvavaa vatsaa voi silitellä ja suukotella ja tulokkaan sukupuolta voi arvuutella. Esikoinen voi eläytyä siihen, miten hänkin on ollut masuvauva, suojassa ja lämpimässä.

Tulevasta leikkikaverista ei kannata maalailla liian ruusuisia mielikuvia, vaan voi kertoa, että vauva itkee aluksi paljon ja pulauttelee ja että häntä pitää kantaa sylissä. Näin esikoinen säästyy pettymyksiltä.

Kun tulokkaasta luodaan varovasti myös hieman kielteisiä mielikuvia, esikoisen mustasukkaisuus lievittyy. Yleensä esikoinen osallistuu mielellään vauvan hoitoon. Hän voi pidellä vauvaa sylissään ja häntä kiitetään, kun hän toimii apulaisena. Hän voi myös hoitaa omaa vauvanukkeaan.

Nimeä tunteet ja lepertele

Tunteet on hyvä nimetä: vihainen, kiukkuinen, mustasukkainen. Pelkkä aiheeseen liittyvien kirjojen katselu ei Kirsti Tawastin mukaan tuo tunteita sanoiksi, vaan aikuisen pitää sanoittaa tunteet esikoiselle hänen puolestaan.
Esikoinen saa sanoa tunteensa, vaikka se kuulostaisi vanhemmasta pahalta tai uhkaavalta.

Tilanne helpottuu myös, kun lapsi saa kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa, tai kun hänelle leperrellään kuin vauvalle.

Sisaruksen syntymä ei ole esikoiselle pelkästään myönteinen tapahtuma, mutta jos aikuinen ottaa sen luonnollisena asiana, esikoinen aistii tämän ja paha mieli muutoksesta lievittyy nopeammin, Tawast toteaa.

Artikkelia muokattu 3.11.2017. Kuva vaihdettu.

Tärkeä aihe

Onko esikoinen mustasukkainen?

Kiitos tästä. Tärkeä aihe. Isosiskoni on erittäin mustasukkainen, vielä aikuisenakin. Äitini syytti itseään, ettei ollut valmistellut isosiskoni siihen, että olen tulossa. Itselleni se on ollut erittäin raskasta, olenkin monta kertaa ajatellut, että en ole itse pyytänyt tulla maailmaan. Emme ole isosiskon kanssa enää väleissä.
Lue kommentti

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.