iStockphoto
iStockphoto

ADHD-piirteitä omaavan lapsen kasvatus on haastavaa. Näin autat lasta parhaiten!

ADHD-piirteitä omaavat lapset vaistoavat useimmiten muita ihmisiä herkemmin tunneilmapiirin ja stressin. He ovat hyvin herkkiä huomaamaan, pitääkö aikuinen heistä aidosti, pelkääkö joku tai torjutaanko heidät. Heillä on usein hyvin intuitiiviset, vaistonvaraiset aivot.

Kohtele arvostavasti

Jos arvostat lasta ja näet hänen kaikki hyvät piirteensä, hän vaistoaa sen – ja arvostaa takaisin. Usein käy niin, että lapsi rauhoittuu arvostavan aikuisen seurassa.

Puhu hiljaa ja selkeästi

ADHD-piirteitä omaavan lapsen kasvatus on monin verroin tavallista vanhemmuutta haastavampaa. Vaikka arki on tulvillaan vastoinkäymisiä, huutaminen ja stressaaminen eivät auta. Tarkkavaisuusongelmaisen on vaikea ymmärtää huudettua viestiä. Siksi on järkevää puhua hiljempaa ja selkeästi, joskus jopa kuiskaten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ongelmana heikko toiminnan ohjaus

Arjen suurin ongelma on yleensä lapsen oman toiminnan ohjauksen heikkous. Hänen etuotsalohkonsa ei useinkaan kykene ikätason mukaiseen järjestelmällisyyteen ja arkisten asioiden, kuten kouluun lähdön, suunnitteluun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Myös työmuisti pätkii, koska tarkkavaisuuden heikkouden vuoksi lapsen on vaikea siirtää saatuja ohjeita ja tietoja aivojen työmuistista säilömuistiin – ellei hän ole valtavan innostunut ja kiinnostunut käsillä olevasta asiasta.

Motivoituneena muisti toimii loistavasti. ADHD-lapsi saattaa muistaa valtavat määrät nippelitietoa autoista, dinosauruksista tai aivan mistä tahansa, mikä häntä kiinnostaa.

Tee arjen askareista kaavoja

Lapsi tarvitsee paljon tukea, ohjausta ja valmennusta oman toiminnan ohjaukseen. Arjen askareet, kuten hampaiden pesu, kannattaa pilkkoa ja sanoittaa yksinkertaisiksi kaavoiksi: näin pestään hampaat, kohta kohdalta.

ADHD-aivoilla on taipumusta jumittua tiukasti yhteen puuhaan, esimerkiksi netissä surffailuun tai tv:n katseluun. Jumittuneisiin aivoihin ei tehoa puhe vaan ripeä irrottaminen: tv ja tietokone naps kiinni, vaikkapa käsien taputus aivojen herättelyksi ja lapsen ohjaaminen määrätietoisesti muihin puuhiin.

Lähde: Mervi Juusola: Loistavat, erilaiset aivot. Meidän Perhe 11/2012.

Teresa

Itse olen aikuinen ADD, epävirallinen diagnoosi tehty erityisopettajaopintojen aikana.  Paljon helpotusta on tullut iän myötä, mutta lapsena oli elämä painajaista, aina tiesi että oli unohtanut jotain tai oli väärässä paikassa.  Koulu meni jotenkuten, sen järjestys oli kivaakin, mutta läksyjen aloittaminen oli ylivoimaista ja usein myöhästelin,kun matkan varrella ilmeni jotain kiinnostavaa.  Kotiin ei ollut koskaan kiirettä, ei mihinkään muuallekaan, kunhan ajelehdin ja vaeltelin.  Olennaisinta oli huonouden tunne ja tappion maku suussa koko ajan.  Minua harkittiin tosissaan apukouluunkin.  Erityisopettajana sitten ymmärsin kaltaisiani lapsia helposti ja koin onnistumista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos lapsenne käy silmittömästi päälle, oli ADHD tai ei, niin hänen paikkansa ei ole muiden ihmisten joukossa, vaan laitoksessa. Tai ainakin jonkun sellaisen kasvattajan luona, joka osaa kasvattaa hänet eroon aggressiivisuudesta, oli pettymys kuinka suuri tahansa.

Nimenomaan ADHD-lapsille pitää erityisen paljon terottaa toisten ihmisten kunnioittamista ja loukkaamattomuuttta. ADHD ei anna lupaa olla aggressiivinen - ei edes 5-vuotiaalle.
T:ammattikasvattaja, jonka omalla lapsella huolestuttavasti noita piirteitä - silti lapsi tietää ihan tasan tarkkaan, ettei isin tai äitin tai edes pikkuveljen päälle käydä, vaika kuinka suututtaisi. Joskus menee kuppi ns. yli, mutta siitä rangaistaan johdonmukaisesti(enkä tarkoita nyt mitään vitsalla pieksemistä, vaan kasvatuksellista rankaisemista)
 

Epäilenpä, että olet ammattikasvattaja. Ainakaan yliopiston puolelta... Ei ADHD-lapsen aggressiivisuus ole kasvatuskysymys. Kyseessä on neurologinen häiriö/epätasapaino. Samoin ADHD-lääkkeet ovat ehkä huumeita normaaliaivoille (toisen kirjoittajan mainitsema asia), mutta oikein toimiessaan saavat ADHD-ihmisen aivot tasapainoon. Jos on ollut tekemisissä ADHD-lapsien kanssa, niin tietää ja ymmärtää kyllä miksi lääkitys on erityisen tärkeää ja miten lapsen aggressiivisuus ei ole kasvatuskysymys. Osa lapsista tarvitsee ihan laitoshoitoa, jos neurologinen ongelma on niin vakava, mutta suurimmalla osalla aggressiivisuus lievenee iän myötä ja on muutenkin osittain hallittavissa (ennakointi, oma joustavuus yms.). 

Jos oma lapsesi on oppinut ihan kasvatuksen kautta, ettei voi olla aggressivinen ja kontrolloi itsensä hyvin, niin tuskinpa on kyse ADHD-piirteistä. ADHD-lapsen neurologista ongelmaa ei voi ratkaista rankaisemalla tai johdonmukaisella kasvatuksella...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla