Hankalat tunteet eivät häviä käskemällä.

"Toivoisin, että olisin kuollut. Kukaan ei välitä minusta. Tapan itseni, jos laitatte minut toiseen päiväkotiin. Tapan sinut, jos viet pois pleikkarini."

Vanhempi kavahtaa. Testaako lapsi vain sanojen tehoa vai tarkoittaako hän totta? Arkipäiväinen vastoinkäyminen koulussa tai kotona voi saada pienen eskarilaisen itkun tai raivon partaalle. Miten pitäisi suhtautua, jos mielensä pahoittanut tai kiukkuinen lapsi puhuu kuolemasta tai uhkaa vahingoittaa itseään?

Puheet on otettava vakavasti, toteaa psykoterapautti Anne Peltonen. Kuolemasta ja itsemurhasta puhuminen voi olla lapsen keino ilmaista äärimmäisiä vihan, surun tai pelon tunteitaan. Lapsella ei ehkä ole muita sanoja kertoa, että asia on hänelle tärkeä tai että hän on todella peloissaan.

Arkipäiväistyneitä sanoja

Kun eskari-ikäinen puhuu kuolemasta tai itsemurhasta, vanhemman kannattaisi aluksi tarkistaa, tietääkö lapsi sanojen merkityksen. Jos kukaan lapsen lähipiiristä ei ole kuollut, käsite voi olla hänelle outo ja sanojen käyttö sen mukaista.

Silloin aikuinen voi yrittää selittää asiaa lapsentasoisesti: Kuolema on peruuttamatonta. Kun joku kuolee, hän ei enää koskaan tule takaisin. Muut ihmiset tulevat äärettömän surullisiksi. Kuolema ja itsemurha ovat vakavia asioita, eivät mitään vitsin aiheita.

Toisaalta tietokonepelien ja taisteluihin keskittyvien animaatiosarjojen maailmassa kasvaneille lapsille ”kuolema” ja ”tappaa” voivat olla sanoja, joiden merkitys on päässyt hämärtymään. Paljon käytetyt termit ovat lapsen maailmassa arkipäiväistyneet. Hän ehkä kuvittelee, että niitä voi käyttää ihan tavallisissa riitatilanteissa.

– Aina lapsi ei mieti kuoleman ja tappamisen merkitystä. Ne tuntuvat hienoilta sanoilta, kun isoveli tai -siskokin käyttää niitä. Usein vanhemmat kyllä osaavat tulkita omaa lastaan ja aavistavat, milloin lapsi testaa muualta oppimiaan sanoja.

Mieti omaakin puhetyyliäsi

Hurjat puheet voivat olla myös lapsen keino saada huomiota. Niillä hän ainakin saa vanhemmat havahtumaan.

Joskus kuolema- ja tappamispuheet ovat yritys käyttää valtaa. Lapsethan omaksuvat vanhempiensa vaikuttamiskeinot. Jos uhkailu ja kiristys ovat tärkeimmät kasvatusmetodit, lapsi kokeilee samoja keinoja. Aikuisenkin kannattaa siis miettiä puhetyyliään.

Jos lapsi ymmärtää sanat, asiaa on hyvä selvitellä tarkemmin.

”Sanoitko niin, koska halusit kertoa olevasi surullinen, vihainen tai peloissasi? Tarkoititko säikytellä minua? Enkö muuten huomaa sinua tarpeeksi? Vai haluaisitko hypätä sillalta alas, vaikka tietäisit kuolevasi”, vanhempi voi rauhallisesti arvuutella.

Lasta voi pyytää kuvaamaan pahaa oloaan asteikolla nollasta kymmeneen: nolla tarkoittaa, että haluaisi kuolla, kymmenen sitä, että elämä on ihanaa.

Itsetuhoinen lapsi tarvitsee apua

– Joskus pienenkin lapsen puheet itsensä vahingoittamisesta ja kuolemasta ovat äärimmäisen pahan olon ja itsetuhoisuuden ilmaus, Peltonen sanoo.

Aikuisen kannattaa tehdä selväksi, että hän ottaa asian hoitaakseen ja auttaa lasta: ”Jos oikeasti haluaisit kuolla, sinulla on varmasti todella paha olo. Meidän täytyy yhdessä miettiä, mitä sille voisi tehdä.”

Eskari-ikäisillä lapsilla itsetuhoinen käytös voi näkyä puheiden lisäksi tapaturma-alttiutena. Lapsi teloo jatkuvasti itseään ja hänelle sattuu usein pieniä onnettomuuksia. Toiset yrittävät vahingoittaa itseään puremalla tai hakkaamalla päätään seinään. Joskus lapsen masennus voi näkyä väkivaltaisena käytöksenä muita kohtaan.

Jos lapsella on toistuvasti itsetuhoisia ajatuksia ja vanhemmat ovat siitä huolissaan, kannattaa hakea apua.

Hyväksy kaikki tunteet

Vanhemmat eivät saisi vähätellä lapsen tunteita. Ne ovat mitä ovat, ja niille on annettava tilaa. Eihän aikuinenkaan pidä omien tunteidensa mitätöinnistä. Lapselle on kuitenkin tehtävä selväksi teon ja tunteen välinen ero: halu vahingoittaa itseään tai muita ei saa johtaa tekoon.

Puhumalla asiasta tai osoittamalla muuten välittämistä vanhempi viestittää lapselle, että tämä on hyväksytty kaikkine tunteineen ja aikuinen kyllä kestää ne. Näin vanhempi auttaa lasta sanoittamaan tunteitaan.

Asian käsittely ei saisi entisestään lisätä lapsen ahdistusta. Joskus hätääntynyt vanhempi saattaa kieltää lasta koskaan puhumasta itsensä vahingoittamisesta, tappamisesta tai kuolemasta. Silloin hän antaa lapselle viestin, ettei noin pahaa tunnetta saisi olla olemassakaan eikä aikuinenkaan sitä kestä.

– Hankalat tunteet eivät kuitenkaan häviä käskemällä. Seuraavalla kerralla lapsi ehkä pitää ne sisällään.

Usein on parempi jutella tunnekuohun laannuttua. Vaikkapa näin: "Sanot haluavasi kuolla, koska sinulle tuli riitaa kaverin kanssa ja olet siitä todella surullinen. Sinusta saakin tuntua pahalta, siinä ei ole mitään väärää. Tunteeseen ei onneksi voi kuolla. Aika yleensä auttaa. Illalla tuntuu jo varmasti paremmalta. Hyville kavereillekin tulee joskus riitoja, mutta nekin voidaan sopia.”

”Olet nyt todella vihainen minulle, koska joudun takavarikoimaan pleikkarin. Asia saakin harmittaa sinua – eihän se muuten olisi rangaistus. Silti et voi käydä minuun käsiksi tai vahingoittaa itseäsi. Saat pleikkarin takaisin kahden päivän kuluttua.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia vauva.fissä. Kuva: Miikka Pirinen

#metoo-kampanja on herättänyt vanhempien ahdistavat lapsuus- ja nuoruusmuistot. Mitä voimme tehdä, jotta omat lapsemme eivät joudu kohtaamaan samaa.

Kampanjan tarkoituksena on tehdä näkyväksi seksuaalisen häirinnän laajuus; se koskettaa lähes jokaista naista, ja myös useita miehiä.

Reidelle bussimatkan ajaksi laskeutuva käsi, hississä kohdattu itsensäpaljastaja, rasvaista vartalon kommentointia, kourimista tungoksessa, raiskausyrityksiä, uhkailuja, hyväksikäyttöä... Hastagilla #metoo jaetut kokemukset herättävät paitsi omat ikävät muistot, saavat vanhemman miettimään, kuinka suojella omaa lasta seksuaaliselta häirinnältä ja väkivallalta.

Opeta lasta ilmaisemaan omat rajansa

Seksuaalinen häirintä on aina ennen kaikkea toisen rajojen rikkomista, erityistason seksuaaliterapeutti (NASC) Marja Kihlström painottaa. Lapsen voi opettaa tunnistamaan omat rajansa. Se helpottaa lapsen kynnystä myös myöhemmin erottaa hyvä ja huono kosketus.

– Edes pientä lasta ei saisi koskaan pakottaa halaamaan tai istumaan sylissä, jos hän ei sellaista halua. Ei, vaikka  esimerkiksi isovanhemmat vaatisivat tai pahoittaisivat mielensä, Kihlström sanoo.

Lapsen on tärkeää itse oppia säätelemään, milloin ja kenen koskettamaksi haluaa tulla. Lapsesta voi tuntua ikävältä jokin niinkin arkinen kuin vieraan aikuisen käsi hartioilla.

– Lapsella voi olla erilaiset fyysiset rajat kuin itsellämme, ja lapsia on kuunneltava erityisen tarkkaan. Jos lapsi ei halua tulla kosketetuksi, hänen toivettaan tulee kunnioittaa, vaikka oma ajatus ei olisi missään mielessä seksuaalisesti virittynyt.

"Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa."

Lapselle pitää opettaa, että kosketukseen on oltava aina lupa. Ja jotta lapsi oppii myös itse kunnioittamaan toisten ihmisten rajoja, hänelle täytyy opettaa, että sääntö koskee myös häntä itseään. Vaikka olisi kuinka rakastunut päiväkotikaveriin ja haluaisi pussata tai halata, toisen rajoja ei saa ylittää ilman lupaa.

Lapsen kanssa voi puhua siitä, millainen kosketus tuntuu hyvältä ja millainen ei. Silloin lapsi oppii säätelemään, millaista kosketusta haluaa, milloin suostuu kosketukseen vain miellyttääkseen muita ja miten hallita sitä, mitä itse haluaa.

Auta tunnistamaan hyvä ja huono kosketus

Seksuaalikasvatus on yhtä tärkeää tytöille ja pojille, Marja Kihlström muistuttaa.

– Fakta on, että myös pojat kohtaavat seksuaalista häirintää. Se aiheuttaa, jos mahdollista, vielä enemmän häpeää, sillä yleinen oletus on, ettei sellaista tapahdu.

Seksuaalikasvatuksen voi aloittaa jo vauvana. Se käyaika lailla luonnostaan, kun vauvaa pidetään hellästi sylissä ja häntä kosketetaan rakastavasti. Taaperoa voi jo opettaa nimeämään eri ruuminosia. Tärkeää on, että perheessä ei ole kiellettyjä sanoja tai kysymyksiä liittyen seksuaalisuuteen tai vaikkapa sukupuolielimiin.

– Pimppi on pimppi eikä etupeppu. Ja siitä voi puhua yhtä arkisesti kuin kainalosta tai vatsasta. Jos kehonosiin liittyy vanhemmalla häpeää tai estoja, hän välittää ne hyvin helposti lapselle äänensävyissä tai puhumattomuutena, ja lapsi oppii, että omassa vartalossa on paikkoja, jotka ovat hävettäviä, toisarvoisia.

Hieman isommalle lapselle voi opettaa uikkarisäännön: Uimapuvun rajaavat alueet ovat lapsen omia alueita, joihin muut eivät saa koskea, lukuun ottamatta vanhempia tai muita aikusia hoivatarkoituksessa.

Harjoitelkaa avunpyytämistä

Kun lapsi alkaa liikkua yksin, pitää seksuaalisen häirinnän käsitettä avata hieman enemmän. Lapsen kanssa voi jutella myös siitä, mitä tehdä, jos joku lähestyy tavalla, joka ei itsestä tunnu hyvältä.

– Harjoitelkaa ein sanomista ja avunpyytämistä. Jos lapsi sanoo kovaan ääneen ”tuo ei tunnu kivalta”, sen pitäisi herättää myös ympärillä olevat aikuiset. Lapsen kanssa voi myös sopia, että aikuinen soittaa heti saatuaan tietynlaisen tekstiviestin.

"Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan."

Lapselle voi puhua myös lamaantumisen tunteesta. Jos joku ylittää omat rajat yllättäen tai hyvin röyhkeästi, aikuinenkin voi lamaantua niin, ettei pystykään toimimaan tai sanomaan mitään. Lapsen on hyvä ymmärtää, että lamaantuminen ei tarkoita, että hän olisi suostunut tekoihin, antanut häirikölle luvan. Lamaantumiseen tunteeseenkin voi harjoitella keinoja selviytyä, kuten vaikka napakka ein huutaminen tai edellä mainittu tekstiviesti vanhemmalle.

Rakasta, arvosta, ota vakavasti

Aikuinen ei saisi koskaan väheksyä tai sivuuttaa, jos lapsi kertoo kokeneensa epämiellyttävän kohtaamisen – ei, vaikka kyseessä olisi perheen tuttu aikuinen.

– Se saattaa olla vanhemmalta vain yksi ”no, älä nyt, sehän on sinun oma setäsi” -kommentti, joka sulkee lapsen suun vuosiksi eteenpäin ja saa lapsen ajattelemaan, että hän toimi tilanteessa jotenkin väärin, häirintä olikin hänen syytään.

Aikuisilta unohtuu, että seksuaalinen häirintä on paljon muutakin kuin käsi housuissa tai rinnan puristus. Se voi olla ohi menevä läpsäytys takapuolelle, härskejä puheita, tai vaikka esiteini-ikäisten kömpelö kopelointiyritys luokkakaveria kohtaan. Vaikka tapahtunut ei aikuisesta tuntuisi vakavalta, lapsen tunne täytyy ottaa vakavasti ja siihen on puututtava.

"Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja."

Vaikka me vanhemmat tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta seksuaaliselta häirinnältä ja kasvattaaksemme lapsistamme aikuisia, jotka osaisivat kunnioittaa toisen rajoja, me emme aina voi vaikuttaa siihen, minkälaista seksuaalikasvatusta lapsemme saavat muualta. Lapsen käsitykseen omista ja toisten rajoista vaikuttavat aina myös päivähoito, koulu, ystävät ja vaikkapa ystävien vanhemmat.

– Paras lääke seksuaalikasvatuksen rinnalla seksuaalista häirintää vastaan on, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja arvostettu.

Rakkaudessa kylpevä ihminen todennäköisesti arvostaa myös muiden rajoja. Kelpaamattomuuden ja rakkaudettomuuden tunne häivyttää lapsen kykyä tunnistaa omat rajansa ja kunniottaa muiden rajoja. Silloin lapsi saattaa etsiä hyväksyntää väärilläkin tavoilla ja alistuu helpommin häirinnälle.

Puhu muru
Seuraa 
Liittynyt9.10.2015

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Olet aivan oikeassa MeToo, että uikkarisäännön lisäksi olisi hyvä puhua kaikenlaisesta koskemattomuudesta liittyen halaamiseen, suuteluun, käden laittoon reidelle, pyllylle, rinnalle. Asiat olisi tärkeää osaa selittää ikätasoon sopivalla tavalla ja vastata lapsen kysymyksiin. Nuo ohjeesi, ettei kaikille tarvitse olla kohtelias, ja karkuun lähtemisestä, vanhemmille ja /tai poliisille soitosta myöskin. Lapselle ja nuorelle on tärkeää painottaa uudelleen ja uudelleen, että kerrothan vanhemmille,...
Lue kommentti
MeToo

Miten voit suojella lastasi seksuaaliselta häirinnältä – asiantuntija neuvoo

Uikkarisääntö muuten hyvä, muttei valmista kohtaamaan aikuista, joka äkkiä tunkee limaisen kielensä esiteinin suuhun. Kertokaa siis myös, että pussailuunkin pitää olla aina lupa. Ja ettei kaikille tarvitse olla kohtelias. Ja että jos vähänkin epäilyttää, äkkiä mäkeen, soitto aikuisille ja yhteys poliisiin.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.