Pelkääminen ei ole vaarallista eikä häpeällistä, vaan pikemminkin merkki tehokkaista hoksottimista. Kuva: iStockphoto.
Pelkääminen ei ole vaarallista eikä häpeällistä, vaan pikemminkin merkki tehokkaista hoksottimista. Kuva: iStockphoto.

Lapsen pelot on syytä ottaa vakavasti. Miten koululaisen pelkoja kannattaa käsitellä?

Alakoulun viimeisillä luokilla on tyypillistä, että aikuisten outo maailma alkaa pelottaa. Lapsi alkaa seurata mediaa ja ymmärtää paljolti, mitä uutisissa sanotaan.

Lasten pelkoja tutkineen Tiina Kirmasen mukaan pelkojen kohteet ovat pojilla ja tytöillä hyvin samanlaisia. Pelot ja niiden hallintakeinot ovat myös hyvin samanlaisia maalais- ja kaupunkilaislapsilla. Suurimmat pelkojen alkulähteet ovat oma mielikuvitus ja aikuisille suunnatut tv-ohjelmat.

Temperamentilla ja älykkyydellä on havaittu olevan vaikutusta pelkojen vahvuuteen. Herkät ja älykkäät lapset tiedostavat vaarojen mahdollisuudet vahvemmin kuin muut.

Lohtu ja läheisyys auttavat

Lapsen pelot eivät ole merkki siitä, että hänen elämänsä olisi välttämättä turvatonta.

Pelon tunne herää, kun aivot tulkitsevat aistien välittämän tiedon uhaksi. Lapset, joilla on herkät aistit tai paljon tietoa maailman menosta, pelkäävät muita useammin.

Kaikkein erikoisimpiakaan pelkoja ei pitäisi vähätellä.

Vanhempien on tärkeää huomata ja ymmärtää, mitä lapsi pelkää. Kaikkein erikoisimpiakaan pelkoja ei pitäisi vähätellä. Pelon hetkellä tärkeintä on aikuisen antama turva ja läheisyys. Lapselle kannattaa kertoa, että kaikki ihmiset pelkäävät jotain, myös aikuiset.

Pelkääminen ei ole vaarallista eikä häpeällistä, vaan pikemminkin merkki tehokkaista hoksottimista.

Selkeät arkirutiinit, ohjeet ja säännöt vahvistavat lapsen turvallisuuden tunnetta. Anna lapsen itsenäistyä pienin askelin. Älä jätä häntä yksin tilanteisiin, jotka hän kokee pelottaviksi. Lasta on hyvä suojata liialliselta mediavyöryltä, erityisesti järkyttäviltä kuvilta ja ääniefekteiltä.

Lasta on hyvä suojata liialliselta mediavyöryltä, erityisesti järkyttäviltä kuvilta ja ääniefekteiltä.

Omaa uutisten seuraamista kannattaa siirtää myöhäisempään iltaan ja hiljentää television ääntä, kun lapsi on jo nukkumassa. Niin kurjaa kuin se onkin, nykyisin lapsille täytyy antaa turvaohjeet paitsi tulipalon, myös pedofiilien, varkaiden ja koulukiusaajien kohtaamiseen. Kun toimintaohjeet antaa oma vanhempi rauhallisesti ja dramatisoimatta, lapsen turvallisuuden tunne ei järky, vaan vahvistuu.

Kohtaa lapsen pelko

  • Juttele lapsen kanssa hänen peloistaan. Tee pelkäämisestä luonnollinen itsestäänselvyys.
  • Kerro, että kaikki pelkäävät jotain, myös aikuiset.
  • Keskity kuuntelemaan, kun lapsi kertoo pelostaan. Vältä pelon vähättelyä tai mitätöintiä.
  • Vastaa lapsen kysymyksiin asiallisesti ja rehellisesti. Anna oikeaa tietoa.
  • Lapsen ei pitäisi jäädä yksin pelkonsa kanssa, vaan hän tarvitsee aikuisen keskustelutukea sen käsittelyyn.
  • Yritä olla ahdistumatta ja hermostumatta lapsen pelkojen vuoksi.
  • Ole valmis pohtimaan lapsen kanssa myös ahdistavia asioita, kuten kuolemaa ja väkivaltaa.
  • Anna lapsen leikkiä vapaasti onnettomuuksia, kuolemaa ja muita pelottavia asioita. Leikki on lapsen tapa käsitellä pelkoja.
  • Jos lapsi alkaa kantaa huolta aikuisten jaksamisesta ja hyvinvoinnista, painota hänelle, että aikuiset jaksavat kyllä kantaa vastuun elämästään. Lapsella on oikeus keskittyä omaan lapsen elämäänsä.

Turvallisuuden tunnetta vahvistavat

  • arjen ennustettavuus
  • selkeät säännöt ja rajat
  • lapsen ja aikuisten välinen luottamus
  • fyysinen ja emotionaalinen turva
  • lapsen yksilöllisyyden huomioiminen
  • lapsen saama kunnioitus ja myötätunto

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.