Koulu-uupuneella lapsella on usein työuupuneet vanhemmat.

Mitä jos oma lapsi alkaa inhota ja vältellä koulunkäyntiä kuin ruttoa, arvosanat romahtavat, unirytmi muuttuu sekavaksi ja hänen asenteensa koulua kohtaan on ylimielisen välinpitämätön?

Joka kymmenes Suomen koululainen asennoituu koulunkäyntiin tähän tyyliin. Vasta viime vuosina on opittu ymmärtämään, että näitä oppilaita saattaa vaivata vakava koulu-uupumus.

Suomalaisnuoret pärjäävät hyvin kansainvälisissä koulumenestysvertailuissa. Se ei kuitenkaan kerro vielä mitään nuorten hyvinvoinnista.

Suomalaisnuoret ovat maailman stressi-tilastojen kärjessä heti kiinalaisnuorten jälkeen. Kouluviihtyvyys ja -tyytyväisyys on Suomessa Euroopan alhaisinta.

Jos kouluun liittyvä kova stressi jatkuu pitkään, lapsi voi sairastua koulu-uupumukseen aivan samoin kuin aikuiset työuupumukseen.

Uupunut lapsi menettää usein motivaationsa, alkaa kärsiä oppimisvaikeuksista ja saattaa näiden seurauksena masentua. Pojilla koulu-uupumus voi ilmetä ongelmakäyttäytymisenä.

Opetuksen seuraaminen on uupuneena hankalaa. Oppimismotivaatio laskee auttamatta, jos lapsi kokee, ettei hän pysty vastaamaan koulunkäynnin vaatimuksiin. Itsetunto laskee, kun lapsella on jatkuvasti tunne, ettei hän saa riittävästi aikaiseksi.

Voiko koulu-uupumusta ehkäistä?

Ihmisellä on kolme perustarvetta: tarve kuulua johonkin, tarve aikaansaamiseen ja tarve itsenäisyyteen. Jos murrosikäinen onnistuu näiden tarpeiden tyydyttämisessä, hänen riskinsä sairastua koulu-uupumukseen on alhainen. Tutkijoiden mukaan erityisesti itsenäisyyden puute ja liiallinen itseen suuntautuminen lisäävät koulu-uupumusta.

Huono kouluilmapiiri ja kiusaaminen ovat tunnollisesti suuria uupumisen riskitekijöitä.
– Koulu-uupumusta on eniten kouluissa, joissa esiintyy paljon keskinäisen tuen puutetta ja kilpailua. Uupumuksen kehittymiseen vaikuttavat myös kodin roolimallit.

- Koulu-uupuneilla on usein työuupuneet, kiireiset vanhemmat, professori Katariina Salmela-Aro Jyväskylän yliopistosta sanoo.

Kaverit suojaavat uupumukselta – ja tartuttavat sitä toisiinsa. Tutkija Noona Kiurun väitöskirjan mukaan samaan toveriryhmään kuuluvat nuoret muistuttavat toisiaan useiden koulusopeutumisen, koulutuspolkujen ja perhetaustan suhteen. Ongelmakäytös kasaantuu tiettyihin toveriryhmiin.

Kiurun väitöskirjan tulokset osoittavat, että toveriryhmien jäsenet vaikuttavat toisiinsa erityisesti koulu-uupumuksen suhteen peruskoulun viimeisellä lukukaudella.
Parhaiten lasta suojaa uupumiselta vanhemmilta saatu aika ja huomio sekä lämmin, kannustava
ja turvallinen kouluilmapiiri – vahva, välittävä ja kannatteleva tukiverkko.

Jos lapsi on uupunut…

  • Keskustele lapsen kanssa, mitkä seikat ovat johtaneet koulu-uupumukseen.
  • Ota yhteys opettajaan ja koulupsykologiin.
  • Mieti lapsen arkea. Miten sitä voisi keventää?
  • Tee läksyjä yhdessä lapsen kanssa ja kiinnitä huomiota hänen opiskelutekniikkaansa. Onko se tehoton vai liiankin tehokas?

Lue myös artikkelit: Mitä koululainen pelkää? ja Nuori ja kaverit

Lähteet: Professori Katariina Salmela-Aro, Jyväskylän yliopisto: Koulu-uupumus muuttuu siirtymässä peruskoulusta jatko-opintoihin. Katariina Salmela-Aro ja Petri Näätänen: Nuorten koulu-uupumusmittari BBI-10. Edita 2005. Noona Kiuru, Jyväskylän yliopisto: Nuorten toveriryhmien rooli kouluympäristössä 2007

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nuoret kaipaavat enemmän arkista puuhastelua yhdessä vanhempiensa kanssa, selviää tuoreesta kyselystä.

– On outoa, etteivät joidenkin luokkakavereiden vanhemmat tiedä, missä lapsi on. Ne voisivat yrittää tehdä joskus jotakin yhdessä, koska kyllä monet varmasti haluavat olla yhdessä vanhempien kanssa, vaikka esittäisivätkin jotain muuta, sanoo Peppi, 15, Meidän Perheen haastattelussa.

Sama tulos nousi esiin tuoreessa Elisan teettämässä kyselyssä, jossa selvitettiin 15–17-vuotiaiden suomalaisnuorten ajatuksia perheen ja ystävien välisestä vuorovaikutuksesta.

Yli puolet nuorista haluaisi tehdä enemmän asioita yhdessä vanhempiensa kanssa. Kaikkein toivotuinta oli tavallinen arkinen yhdessäolo, kuten juttelu, pelailu ja muu yhdessä tekeminen. Toisena nuorten toivelistalla olivat yhteiset harrastukset ja liikunta, ja kolmantena yhteiset ruokailuhetket vanhempien kanssa.

Kyselyyn vastanneista yli puolet ei jutellut vanhempiensa kanssa päivittäin kuin korkeintaan kymmenen minuuttia. Joka viides ei jutellut pidempään edes viikottain.

– Yhteistä aikaa ei voi korvata millään, sanoo sosiaalipsykologi ja Mitä minä teen tämän teinin kanssa -kirjan kirjoittaja Janne Viljamaa.

– Lapsi voi testata rajojaan vain turvallista aikuista vasten, joka on fyysisesti paikalla, kysyy ja kuuntelee. Aikuinen on peili, josta epävarma teini näkee itseänsä, Jos peili on aina pois, teini ei saa palautetta.

Ei kannata lukkiutua ajattelemaan, että teini-iässä vain kaverit ovat tärkeitä. Vanhemmat ovat myös.

Myös kyselyn perusteella vaikuttaa, että vanhempien kanssa vietetty aika lisää nuorten kokemaa onnellisuutta. Mitä enemmän nuoret kertoivat viettävänsä vanhempiensa kanssa aikaa ja mitä enemmän he kokivat saavansa perheeltään tukea, sitä onnellisemmiksi he arvioivat itsensä.

Ei siis kannata lukkiutua ajattelemaan, että teini-iässä vain kaverit ovat tärkeitä. Vanhemmat ovat myös.

– Suosittelen teinien vanhemmille pitkopedagogiikkaa: kun leivotaan yhdessä, kädet taikinassa voi samalla jutella kaikenlaista. Vastaavia hyviä jutteluhetkiä ovat yhteiset automatkat tai vaikka kävelylenkit, Janne Viljamaa sanoo.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Miten puhua internetistä sukupolvelle, joka tulee kehittämään sitä tulevaisuudessa?

– Internet ei ole vielä valmis. Seuraava sukupolvi, se jota me juuri nyt kasvatamme, tulee kehittämään sitä valtavasti. On siis merkityksellistä, miten he ajattelevat internetistä ja miten me puhumme heille siitä – onko se innostava vai pelottava kehityskohde, sanoo lastenkirjailija ja ohjelmoija Linda Liukas.

Teknologian arkipäiväistäminen on suomalaisen yhteiskunnan tavoite. Viime syksynä suomalaisen opetussuunnitelmaan yhdeksi viralliseksi tavoitteeksi alakoulun alimmille luokille lisättiin ohjelmointi. Se tarkoittaa, että lapsi oppii antamaan tarkkoja käskyjä tai purkamaan koodin osiin. Opetussuunnitelmassa ei tähdätä siihen, että jokaisesta suomalaislapsesta tulisi ohjelmoija, vaan että oppilailla olisi ymmärrys siitä, mitä ohjelmointi tarkoittaa. 

Lindan pelko on, että opetussuunnitelman ”pakon” myötä hänelle tärkeä asia latistuu helposti pakkoruotsin kaltaiseksi kysymykseksi, joka tahkotaan rimaa hipoen läpi. Liukas peräänkuuluttaa, että tavoitteena tulisi olla, että jokainen lapsi saisi merkityksellisen kokemuksen ohjelmoinnista.

– Lapselle tulisi opettaa, että ongelmia voi ratkaista monilla eri tavoin – matemaattisesti mallintamalla, kitaran soitolla, värikynillä tai sitten vaikka ohjelmoinnilla, Liukas innostuu.

Merkityksellisyys muodostuu Lindan mukaan siitä, että teknologia olisi tulevaisuudessa osa yleissivistystä, ei enää kapean joukon osaamisala.

Hello Ruby -kirjojensa avulla Liukas haluaa tasoittaa tietä ymmärrykselle, että tietokone on vain väline ymmärtää maailmaa – kun ymmärrät teknologiaa, voit ymmärtää sen sisältämiä isompia tiedon maailmoja.

Miksi internetistä puhutaan pahaa?

Diginatiiveille verkon olemassaolo on itsestäänselvyys. Kukaan ei kysy, mikä on internet, ja vain harva ymmärtää ykkösiä ja nollia älylaitteiden takana. Linda Liukas sai kimmokkeen kirjoittaa kolmannen Ruby-kirjansa, kun tuttu poika esitti ratkaisevan kysymyksen: onko internet joku paikka?

Kun Linda yritti vastata pojan kysymykseen, hän penkoi läpi monenlaisia materiaaleja ja huomasi, että vanhemmille ja lapsille suunnattu materiaali oli ongelmalähtöistä, jopa pelottelevaa. Se, miten internetistä puhutaan, on tärkeää.

– Omaa elämääni internet on auttanut valtavasti. Uraani ei olisi ilman internetiä ja sen mahdollistamia tilaisuuksia. Siksi pelotteleva ja negatiivinen asenne tuntuu hullulta. Lapsillehan tulisi kertoa niistä mahdollisuuksista, joita internet meille antaa!

Liukas kehottaa vanhempia sukeltamaan yhdessä lapsensa kanssa tutkimaan internetiä. Netti ei ole vain pelejä tai sovelluksia, vaan tutkimusmatka mihin tahansa aiheeseen tai asiaan, joka lasta kiinnostaa.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.