Olen neljän kuukauden ikäisen tytön äiti, ja kohta on aika päättää, milloin palaan työelämään.

Kysymys:

Olen neljän kuukauden ikäisen tytön äiti, ja kohta on aika päättää, milloin palaan työelämään. Haluaisin olla kotona mahdollisimman pitkään, jopa siihen asti, että lapsi on 3–4-vuotias. Se olisi taloudellisesti mahdollista.

Toisaalta mieheni ei ole halukas ”elättämään” minua kovin pitkään. Yritän selittää, että kotiin jääminen on lapsen etu, mutta hän ei tätä ymmärrä. Hän on itse joutunut perhepäivähoitoon seitsemän kuukauden ikäisenä, ja appivanhempieni mielestä lapsi oppii itsenäiseksi nopeammin, kun menee aikaisin hoitoon.
Kaipaisin tukea mielipiteelleni. Uskon, että mieheni voisi muuttaa mieltään, jos tietäisi asiantuntijoiden suosittelevan kotiin jääntiä.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Astun miinakentälle, kun otan miehenä kantaa päivähoitoon. Kerran toimittaja vei minut kotiinsa lounaalle keskustelemaan aiheesta. Lehtiartikkelin sävy ja sisältö olivat suurin piirtein käydyn keskustelun mukaisia. ”Kainalojutussa” niskaani kaadettiin ilkeimmät koskaan saamani kommentit, joiden perusteena oli, että en voi lausua asiasta mitään, koska kukaan lapsistani ei koskaan ollut päivähoidossa.

Aiheeseen liittyy voimakkaita tunnelatauksia – aivan kuin äidin arvo mitattaisiin sillä, viekö hän lapsen päivähoitoon ja missä vaiheessa. Eihän se niin ole. Suomalainen päivähoito on kansainvälisillä mittareilla korkeatasoista, mutta se on kehitetty siksi, että naiset vapautuisivat työelämään eikä siksi, että lapset sitä välttämättä tarvitsisivat.

Päätös hoitoon viemisestä on monen tekijän summa. Yhtälössä on lapsi, vanhemmat, äidin ura, isän työtilanne ja perheen talous. Velkojen lyhennykset on maksettava. Jotkut tehtävät muuttuvat niin nopeasti, että paine työhön palaamiseen on suuri. Monet naiset kokevat olevansa parempia äitejä, kun viettävät osan päivästä aikuisten maailmassa.

Jos asioita katsotaan lapsen näkökulmasta, liian aikainen vieraaseen ympäristöön joutuminen kuormittaa ja stressaa keskushermostoa. Monet lapset joutuvat puolustamaan reviiriään päivähoidossa ilman että heillä olisi siihen valmiuksia. Jo päivähoidossa lapsi voi tulla kroonisesti kiusatuiksi. Hoitopaikkoja on moneen lähtöön. Jossakin on sopiva määrä lapsia, hyvät tilat ja motivoitunut henkilökunta, toisaalla ei.

Tärkeintä on miettiä, mitä oma lapsi missäkin vaiheessa sietää. Yhtä tärkeää on kuunnella omaa sydäntä. Lapsen varhaisella ”itsenäistymisellä” heitän vesilintua, sillä se ei ole itseisarvo eikä usein edes lapsen edun mukaista. Äidin kultana on hienoa kasvaa, jos molemmat osapuolet nauttivat yhdessäolosta. Soisin mielelläni tämän mahdollisuuden sinulle ja tyttärellesi.

Meidän Perhe 4/2011

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.