Lapsi harvoin hyötyy siitä, että häntä nimitetään araksi, Janna Rantala muistuttaa.

Kysymys

Tyttäremme täyttää pian neljä vuotta. Olemme­ huolestuneita hänen arkuudestaan. Lapsi on koti­hoidossa, ja hän käy kerhossa kaksi kertaa viikossa. Kerho on sujunut hyvin, mutta uusissa tilanteissa ja suuremmissa ryhmissä hän jännittyy käytännössä toimintakyvyttömäksi. Esimerkiksi kerhoryhmän juhlissa hän ei ole suostunut menemään esiintymään eikä hän puhu vieraille ihmisille mitään.

Muuten hän on herkkä, impulsiivinen lapsi, erittäin empaattinen ja kehittynyt tunneälyltään. ­Onko meillä aihetta huoleen?

Huolestunut perhe

Janna vastaa

On vaikea sanoa, milloin lapsi on liian arka, meitä on niin monenlaisia ihmisiä. Lapsi harvoin hyötyy siitä, että häntä nimitetään "jännittäjäksi" tai "araksi". Jännitystä ei kannata myöskään selittää pois, vaan nostaa se hetkeksi keskipisteeseen. Mahdollisimman rento, rauhallinen ja kunnioittava kiinnostus auttaa lasta pohtimaan jännittämistä ikään kuin hänestä ­itsestään irrallisena asiana.

Aloitetaan teistä vanhemmista. Mikä teitä huolestuttaa tyttärenne arkuudessa? Mistä kaikesta­ pelkäätte sen kertovan? Mitä ajattelette muiden ihmisten ajattelevan aran lapsen vanhemmista? Mihin pelkäätte arkuuden johtavan, jos tilanne ei muutu?

Sitten tyttärenne ajatusten pariin. Mikä kaikki häntä jännittää näissä tilanteissa? Missä jännitys tuntuu, ehkä vatsassa, päässä, äänessä? Monilla lapsilla on jännitystä: minkälainen juuri hänen jännityksensä on? Sen voi piirtääkin. Minkä kokoinen jännitys on kulloinkin? Mikä on sopivan kokoinen jännitys (kaikki jännittävät joskus), mikä taas niin iso, että pitää ihan olla puhumatta muille? Mikä sitä suurentaa, mikä pienentää?

Mitä hän arvelee: häipyykö jännitys jossain vaiheessa omille teilleen vai jääkö se aina hänen vieraakseen?

Sukulaisetkin voi ottaa apuun. Ehkä joku isovanhemmista muistaa, miten vanhemmat ovat jännittäneet ja sen kanssa pärjänneet. Jännittäminenkin on tärkeä taito! Jos huolenne ei vähene, voitte jatkaa aiheesta neuvolapsykologin kanssa.

Meidän Perhe 3/2015

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Lähetä kysymyksesi meidanperhe.kysely@sanoma.com otsikolla "Janna vastaa".

Lisää Jannan vastauksia

Miksi 4-vuotias kohtelee isäänsä kuin ilmaa?

Miten tuen lasta sairaalassa?

Onko kaksivuotiaan jokapäiväinen kiukuttelu normaalia?

Vierailija

Milloin lapsi on liian arka? Janna vastaa

Tästähän on ollut lehdissäkin juttua, että Suomessa siedetään arkuutta ja ujoutta helpommin kuin monessa muussa maassa ja usein koetaan, että kyse on luonteenpiirteestä jota ei tarvitse muuttaa. Esim. Jenkeissä kulttuuri on ihan toisenlainen ja siellä ujot viedään melkeinpä lääkärille saamaan hoitoa. En sano, että jälkimmäinen ääripää olisi hyvä tietenkään, mutta kyllä kannustaisin vanhempia huomaamaan ajoissa lapsensa ujouden ja työstämään asiaa. Nykyaikana sosiaaliset taidot ovat todella...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin lapsi on liian arka? Janna vastaa

Meidänkin tyttömme on vähän samanlainen kuin aloittajalla, tosin kotona ei yhtään hiljainen tai arka ja olen ajatellut, että se on vain luonteenpiirre ja menee ohi kun lapsi pääsee sisälle asioihin. Kuten meneekin. Mutta hän arastelee kaikkea uutta aluksi hyvinkin pitkään. Toisin kuin itse koskaan tai veljensä. Tyttö on tullut miehen sukuun ja siellä eräällä sukulaisella on samanoloinen lapsi, joten olen ajatellut, että se on geeneissä. Ja he ainakin ovat tasapainoisia ja hyviä vanhempia. Kai...
Lue kommentti
Kuva: Heli Blåfield

Äitiä huolestuttaa, koska teinitytär on välillä hyvin uhmakas, empatiakyvytön ja itsekeskeinen. Onko lapsi voinut periä narsistisen käytöshäiriön isältään?

”Olemme uusperhe, johon kuuluu 13-vuotias tyttäreni ja mieheni, jolla ei ole omia lapsia. Tytön isä ei ole arjessamme mukana. Erosimme exän rikollisen elämäntavan takia, kun tytär oli kuusivuotias. Tytär pitää nykyisestä miehestäni, ja pitkään perhedynamiikka toimikin hyvin.

Nyt, tytön lähestyessä murrosikää, hänen käytöksensä on alkanut huolestuttaa minua. Tytär on välillä hyvin uhmakas, empatiakyvytön ja itsekeskeinen. Hän on jäänyt muutaman kerran kiinni valehtelusta, mitä etenkään mieheni ei siedä lainkaan. Tyttö sai uuden puhelimen sillä ehdolla, että hoitaa kotityöt pyytämättä, mutta silti ne unohtuvat jatkuvasti. Joka asiasta on sanottava jatkuvasti, ja kaikenlaiset rangaistukset ovat tehottomia.

Hän ei halua, että häntä määräillään, mutta rajattomuus tuntuu hänestä välinpitämättömyydeltä. Jos emme vaadi mitään, mitään ei tapahdu. Jos vaadimme, hän paiskoo ovia ja kiukkuaa. Näytämme hänelle kiintymyksemme, mutta häneltä ei tule juurikaan positiivista palautetta. Hän ei kysele kuulumisia muilta. Ollessani kipeä häntä kiinnostaa vointini sijaan se, heitänkö hänet treeneihin.

Tuollainen kylmäkiskoisuus, valehtelu ja sopimuksien rikkominen tuo mieleen hänen isänsä, jolla diagnosoitiin psykopaattinen ja narsistinen käytöshäiriö. Onko isän rikollinen mieli voinut periytyä? Onko tämä mielestäsi normaalia murkkuikäisen käytöstä?”

Huolestunut äiti

Janna vastaa:

”Kiitos koskettavasta kirjeestä! Hätä rakkaasta lapsesta, teini-iän kuohut, isän diagnoosien varjo – melkoinen paketti mietittäväksi koko perheelle.

Oman navan tuijotus on aivan iänmukaista käytöstä, samoin mielipiteen vaihtelu ja epävarmuus rajojen tarpeesta.

Ensinnäkin: Tyttäresi käytös ei kuulosta psykopaattiselta tai tunnekylmältä. Hän osoittaa mieltään ja näyttää selvästi, kun ei pidä asioista. Julmuutta vaikkapa eläimiä tai ikätovereita kohtaan ei esiinny. Oman navan tuijotus on aivan iänmukaista käytöstä, samoin mielipiteen vaihtelu ja epävarmuus rajojen tarpeesta. Harva teini tekee kotitöitä pelkällä kehotuksella. Valehtelu oman nahan pelastamiseksi on sekin normaalia.

Ymmärrän silti huoltasi. Persoonallisuushäiriöiden syntyä ei tunneta tarkkaan. Periytyvyyttä on todennäköisesti jonkin verran, mutta myös kasvuympäristö vaikuttaa paljon. Nuorelle ei tehdä persoonallisuushäiriödiagnoosia, koska kasvu on vielä kesken. Sen sijaan tutkitaan, miten nuoren mieli on rakentunut ja miten läheiset ihmissuhteet voivat olla avuksi hyvän kasvun polulla.

Aikuisen rakkaus hankalaankin nuoreen ja kyky pohtia omaa osuuttaan tämän elämässä ovat suuri voimavara, joka kannattaa ottaa käyttöön. Voisittekin pohtia, mitä hyvää oikeastaan haluatte tyttärelle antaa tiukkuudella ja rangaistuksilla? Miltä toivotte niiden suojaavan lasta? Tajuaako tytär hyvät tarkoituksenne?

Jäin myös miettimään, millaisena tytär muistaa isänsä. Olisiko isässä kaikesta huolimatta jotakin mukavaa, jota tytär saattaisi kaipauksella muistella?

Suosittelen, että hakeudutte perheneuvolaan, nuorisoasemalle tai muuhun nuorten mielenterveyspalveluun. Jos lapsella epäillään psyykkisen kehityksen häiriötä, voidaan asiaa tutkia. Jos kasvatustavan muutos auttaisi, saatte siihen apua. Perheen on tärkeä saada vastauksia näin suuriin kysymyksiin.”

Meidän Perhe 12/2017

Onnea satavuotias Suomi! Ja onnea suomalaiset – asiat ovat täällä melkoisen hyvin.

1. Suomi on maailman lukutaitoisin maa

Tämä selviää yhdysvaltalaisen Connecticutin yliopiston tutkimuksesta. Tutkimuksessa mitattiin muun muassa sitä, millaiset mahdollisuudet jokaisessa maassa on lukea, esimerkiksi kirjastojen ja sanomalehtien saatavuuden kannalta. 

2. Suomen peruskoulutus on maailman parasta

Maailman talousfoorumin tutkimuksessa verrattiin eri maiden kilpailukykyä ja talouskasvua erilaisten asteikkojen avulla. Yksi vertailukohteista oli peruskoulutus, ja Suomi sai tästä maailman parhaat pisteet.

3. Suomi on maailman turvallisin maa

136 maata käsittävä maailman talousfoorumin matkailuaiheinen tutkimus vertaili muun muassa eri maiden matkustusturvallisuutta. Ja kyllä, Suomi sai täydet pisteet!

4. Suomessa syödään Euroopan puhtainta ruokaa

Euroopan elintarvikeviraston tutkimuksessa selvisi, että suomalaisessa ruuassa on vähiten jäänteitä ihmiselle vaarallisista aineista.

5. Suomalaisilla on eniten henkilökohtaista vapautta

Tämä selviää maailman sosiaalisen kehityksen indeksistä, jossa Suomi oli ykkönen muun muassa erilaisten uskontojen hyväksymisessä ja ilmaisunvapaudessa. 

6. Äitiyskuolleisuus on Suomessa alhaisin koko maailmassa

Katso vaikka WHO:n uudesta tutkimuksesta.

7. Isien ja poikien väliset suhteet Euroopan parhaita

Maailman terveysjärjestö on myös selvittänyt vuoden 2016 koululaistutkimuksessaan, että kaikista 42 vertailuun osallistuneesta maasta isät ja pojat ovat Suomessa läheisimpiä. Tutkimuksen mukaan teinipoikien on helppu puhua omista asioistaan myös isälle.

8. Suomi on maailman toiseksi paras maa olla tyttö

Kansainvälisen Pelastakaa lapset -järjestön tekemässä tutkimuksessa mitattiin tyttöjen mahdollisuuksia eri maissa. Tutkimus selvitti muun muassa tytöille järjestettyä seksuaali- ja terveysneuvontaa sekä lapsiavioliittojen määrää. Suomen tytöillä oli maailman toiseksi parhaat oltavat, heti naapurimme Ruotsin jälkeen.