Toimi näin, kun leikki-ikäinen pompottaa öisin.

"Äitiiii, peittoooo!" Vai sittenkin pissahätä, jano vai vain juttuseuraa vailla? Miksi leikki-ikäinen tuntuu keksimällä keksivän tarpeita, joihin aikuisen pitäisi vastata öisin? Ja miten päästä tavasta eroon?

Miksi lapsi vaatii yöpalvelua?

Painajaiset ja pelot kuuluvat leikki-ikäisen kehitykseen, ja kehittyvä mielikuvitus voi tehdä hämärässä tepposet. Vaikka lapsi ei heräisikään varsinaisesti itkuun tai pahaan uneen, yöllä herääminen voi tuntua pelottavalta: silloin lapsi tarvitsee aikuisen kertomaan, että hän on turvassa. Öisen heräilyn taustalla voivat olla myös kasvukivut, joita voi tarvittaessa lievittää hieronnalla, lämpimällä kääreellä tai lapselle sopivalla särkylääkkeellä.

Lapsi voi kaivata myös seuraa ja huomiota. Tärkeää on miettiä, milloin on kyseessä oikea tarve: Joskus harvoin jano voi todella yllättää yöllä, mutta lähtökohtaisesti juominen ei kuulu öihin. Alakouluikäistäkin voi vielä pelottaa käydä yöllä vessassa yksin, mutta jatkuvasti toistuessaan vessahätä voi olla vain keino saada aikuisen seuraa.

Minkä ikäisen voi olettaa nukkuvan yöt rauhassa?

Periaatteena voi pitää, että jo leikki-ikäinen nukkuu yöt ilman heräilyä. Lapsi on hyvä totuttaa heti yöimetysten päättyessä siihen, että öisin ei ole tarjolla seuraa tai palvelua: yöllä ei syödä, ei juoda, ei leikitä eikä jutella.

Miten toimia, kun lapsi herättää yöllä?

Jos lapsi selkeästi pelkää, vanhemman tehtävä on osoittaa, että pelko on turha. Lapsen säikähdykseen ei kuitenkaan kannata mennä mukaan eikä turhaan sylitellä ja surkutella lasta, se voi vain vahvistaa hädän tunnetta. Pelon syytä voidaan tarvittaessa pohtia yhdessä aamulla, yöllä sitä on turha puida.

Jos lapsi on vain seuraa vailla, lapselle voi jämäkästi ilmoittaa, että yöllä nukutaan. Jos seurauksena on kiukkukohtaus, aikuinen voi jäädä hetkeksi sängyn viereen, kunnes lapsi rauhoittuu.

Miten turhasta yöpalvelusta voi päästä eroon?

Yritä vastata lapsen seuran- ja hellyydentarpeeseen päivän aikana. Erityisesti alkuillasta voi olla hyvä tankata läsnäoloa ja jutella mielessä olevat asiat. Jos jännittävä ohjelma tai kirja palaa uniin, se on selkeä merkki siitä, että tarina on lapselle liian pelottava.

Nukkumaan mennessä on hyvä, että lapsi nukahtaa omaan sänkyynsä ja osaa rauhoittua sinne itse, eikä lasta kanneta vaikka sohvalta sänkyyn. Kun peitto on kertaalleen asetettu ja hyvät yöt toivotettu, pompottamiseen ei pidä lähteä mukaan.

Jos lapsi pyrkii toistuvasti yöllä aikuisen viereen ja häiritsee vanhemman unta, karkulainen pitäisi pyrkiä palauttamaan takaisin omaan sänkyyn. Poikkeustilanteissa voi toimia niin, että aikuinen siirtyy patjalle lapsen huoneeseen: silloinkin lapsi tottuu siihen, että hänen paikkansa on omassa sängyssä.

Päiväsaikaan lapselle voi selittää, miksi nukkuminen on tärkeää kaikille ja kertoa, millainen olo väsyneenä tulee. Lapsenkin pitää ymmärtää, että yöllä kaikki nukkuvat.

Asiantuntijana terveystieteiden maisteri ja suunnittelija Mari Inkinen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

Vierailija

Miksi lapsi vaatii palvelua yöllä?

OIkein oli kivoja hellanlettas-ohjeita. Mutta näissäkään ohjeissa ei koskaan kerrota, että ENTÄS jos lapsi kaikesta huolimatta kirkuu, huutaa ja raivoaa, herättää koko kerrostalon, paukuttaa seiniä ja juoksee ympäri kämppää kun pitäisi mennä omaan sänkyyn. Ei auta patjat lattialla, iltasadut, säännölliset rutiinit. Kun viereen on päästävä, niin viereen on päästävä. Siinä ei auta lahjontalakut tai mitkään, kun lapsella on TAHTO! Jos joku antaisi oikeasti toimivan ohjeen, olisin ikionnellinen...
Lue kommentti
Vierailija

Miksi lapsi vaatii palvelua yöllä?

no jo on julmaa.lapsi on lapsi yölläkin ,eikä ole varustettu aikuisen aivoilla.lapsi tarvitsee rakkautta juuri silloin kun hänestä tuntuu.,vain se tekee lapsesta onnellisen ja silloin lapsi nukkuu yönsä hyvin.elikkä kun lapsen mieli on rauhallinen ja hyvä nukkumaan mennessä, uni on lapsen mielestäkin tervetullut. lapsi vaistoaa vanhempien taistelumielen iltaa kohti,ja alkaa pelkäämään sänkyyn menoa.koska siitä on aina tullut riita-asia.
Lue kommentti

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.