Huolellisuutta kannattaa harjoitella, jankkaamalla.

Mikä neuvoksi, jos lapsen tavarat ovat aina kadoksissa?

Unohtuuko lapsen avain ja kännykkä usein kotiin? Pitikö lapselle ostaa tänäkin vuonna uusi sadeasu, kun entinen hävisi jonnekin? Huomautellaanko koulussa usein lapsen unohduksista?

- Asiat sujuvat  helpommin, jos lapsi on kotona oppinut siihen, että kaikki tavarat laitetaan käytön jälkeen omille paikoilleen: Lelut kerätään lattialta ja likaiset vaatteet kiikutetaan pyykkikoriin, toteaa erityisopettaja Pauliina Valta.

Aikuisten antamalla mallilla on siis vaikutusta. On turha komentaa lasta laittamaan vaatteitaan kaappiin, jos aikuinen heittelee omansa lattialle. Eikä lapsi ikinä opi huolehtimaan tavaroistaan, jos kadonneen hatun tilalle ostetaan heti uusi.

- Aikuinen saa toki elää tavallaan, mutta jos lapsi kärsii epäjärjestyksestä, pieni ryhtiliike voisi olla kotona paikallaan, Valta vinkkaa.

 

Hakeeko lapsi huomiota?

Hän muistuttaa, että lapsi ei ole tahallaan huolimaton vaan käyttäytyy niin hyvin kuin suinkin pystyy. Lapsi ei ehkä ole kotonaan tottunut pitämään järjestystä.

Hänen energiansa menee muuhun kuin tavaroista huolehtimiseen. Hän saattaa kadottaa tavaroita, koska haluaa huomiota käytöksellään. Lapsella voi olla keskittymisvaikeuksia tai muita erityispulmia, joiden takia hänen on vaikea pitää asioita mielessään.

- Aikuisen tehtävänä on auttaa lasta käyttäytymään oikein ja tukea häntä siinä, mikä on hänelle pulmallista. Mitä hankalampi jokin asia lapselle on, sitä enemmän hän tarvitsee siinä aikuisen tukea, Valta sanoo.

Hänen mukaansa useimmat lapset ovat perusluonteeltaan omaa mielihyväänsä hakevia nautiskelijoita. Vanhemman tehtävänä on opettaa lapselle taitoja, joilla hän selviää elämässään. Arjesta tulee hyvin hankalaa, jos kännykkä, avain ja lompakko ovat jatkuvasti kadoksissa.

 

Älä opeta avuttomaksi

Ensimmäiseksi huolimattomalle lapselle kannattaa kertoa, mitä hyötyä siitä on, että tavarat laitetaan omille paikoilleen kotona ja koulussa. Tai miten ikävää on jäädä värjöttelemään ulos pakkaseen, jos kotiavainta ei satukaan olemaan mukana.

Kännykän, rahapussin ja bussilipun voi joku varastaakin, jos ne sattuvat unohtumaan julkiselle paikalle.

Sitten lapsen on annettava kokeilla itse. Kiireessä moni vanhempi tekee liikaa asioita lastensa puolesta ja opettaa heidät avuttomiksi.

- Tavoite on, että jossain vaiheessa lapsi alkaa itse pakata reppunsa ja huolehtii siitä, että kaikki tavarat ovat mukana. Vanhemman rooli on varmistaa, että näin todella tapahtuu. Vilkaisu lapsen reppuun ja läksyihin on samalla osoitus siitä, että vanhempi on kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä, Valta sanoo.

 

Pienet kikat auttavat

Joskus auttavat eteisen seinään kiinnitetyt muistilaput tai kuvakortit. Voidaan esimerkiksi piirtää eteisen seinälle kuvat kaikista vaatteista ja tavaroista, jotka lapsen on muistettava ottaa esimerkiksi kouluun mukaan.

Oveen kiinnitetystä - Muista avain? -lapusta tai kännykän muistutuksistakin voi olla hyötyä.

Uusien tapojen omaksuminen vaatii usein sitä, että asioita jankataan lapselle riittävän monta kertaa. Laita kirjat reppuun heti, kun olet tehnyt läksysi. Muista ottaa mukaan sadetakki. Tarkista, ovatko kännykkä, puhelin ja lompakko repussa.

- Mitä enemmän lapsi vastustaa muutosta, sitä enemmän vanhemman täytyy itse seistä sanojensa takana.

Pienistä bonuksistakin voi joskus olla hyötyä. Kotona voidaan esimerkiksi sopia, että lapsi saa tarran tai kruunun-merkin, aina, kun muisti on toiminut. Kun merkkejä on kertynyt tarpeeksi, tehdään yhdessä jotain lapselle mieluista.

Virheitäkin sattuu, eikä kukaan hetkessä muuta tapojaan. Jos lippalakki tai takki kaikesta huolimatta ovat hävinneet, niitä etsitään niin kauan, että ne löytyvät. Tarvittaessa vanhempi lähtee etsimään niitä yhdessä lapsen kanssa.

 Meidän Perhe

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla