Näin selviät murisevan murrosikäisen kanssa.

Murrosikäisestä usein juuri hänellä on ne kaikkein idiooteimmat vanhemmat. Kun lapsi kasvaa, mielen ja kehon muutokset kuohuttavat – toisia vähemmän, toisia enemmän – ja silloin on muristava.

– Nuoren täytyy välillä katsella mustien lasien läpi kaikkein turvallisimpia ihmisiä, omia vanhempia, jotta voi päästää irti ja itsenäistyä, sanoo koulukuraattori Maija Lehtikangas.

Tilanne ei ole vanhemmalle helppo. Rakkaan lapsen vihan kohteena oleminen on haastavaa ja tuki tarpeen: Lehtikankaan toimittama Murkkumanuaali sisältää tietoa ja vastauksia teinien vanhemmille. Väestöliiton tuore julkaisu kokoaa yhteen vanhempien Murkun kanssa -nettipalvelussa esittämiä kysymyksiä ja asiantuntijoiden vastauksia niihin. Lehtikangas toimi viime vuonna päättyneen nelivuotisen projektin vastaavana koordinaattorina.   

Se, mikä murisevien teinien vanhempia huolestuttaa, on nuorten tulevaisuus, seksi- ja alkoholikokeilut, mielenterveyteen liittyvät asiat, koulunkäynnin vaikeudet, kaverit tai niiden puuttuminen. Vanhemmat saattavat pelätä, että nuori on täysin kavereiden vietävänä. 

– Usein se on vanhempi, jolle osataan se ei sanoa ensimmäiseksi. Mutta vanhemman on hyvä muistaa, että jos ei tule vaikeita tilanteita, nuori ei opi itsenäiseksi. 

Anna aikaa ja ole kuulolla

Lehtikankaasta nykynuorten elämässä on enemmän epävarmuutta aiheuttavia ja vanhemmille vieraita tekijöitä kuin ennen:

– Esimerkiksi nuorten nettikäyttäytyminen ja pelien maailma on vanhemmille usein vieras. Myös lapsen kiusaaminen voi jatkua vaikkapa netissä tai tekstarien avulla.

Kuinka kuohuvan murrosikäisen kanssa sitten selviää? Antamalla aikaa, olemalla kuulolla ja kiinnostunut, on Lehtikankaan vastaus.

– Aikuistumisen kannalta on hyvä, etteivät kaikki nuoren asiat mene aina putkeen. Ristiriitoja nuorten kanssa ei pidä pelätä: hankalia tilanteita tulee voida harjoitella kotona. Oppia saa samalla myös vanhempi.

Murkkuperheessä käydään rajanvetoa. Sekä vanhemman että nuoren on hyvä pistää kampoihin.

– Rajanveto on tärkeää, mutta samoin se, ettei nuoren tahtoa nujerreta, Lehtikangas sanoo.

Yhteiset säännöt ja selvät rajat luovat nuorelle reviirin, jota voi vähitellen laajentaa. Murkkumanuaali opastaa:

 Sovi perheen nuoren kanssa yhdessä näistä:

  • Internet- ja peliaika
  • Kotityöt
  • Kotiintuloaika, yökyläily ja yövieraat
  • Rahankäyttö

Vanhempien kysymyksiä ja asiantuntijoiden vastauksia voi lukea myös Väestöliiton Murkun kanssa -nettisivulta.

Murkkumanuaali: Tietoa ja vastauksia teinien vanhemmille, Väestöliitto 2012.

Vierailija

Mikä murrosikäistä vaivaa?

Olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja siitä, että lapsilta pitää ottaa luulot pois ennen teini-ikää. Kokemusta on. Olen kahden hyvin erilaisen lapsen äiti, mutta yhteistä heille oli, että uhmaikäisenäkään eivät saaneet pompottaa minua. Koskaan en ole harrastanut ruumiillista kurittamista (lapsia ei saa lyödä tai tukistaa tai antaa luunappeja, kun ei aikuisiakaan saa, olivat aikuiset miten v-maisia hyvänsä). Mutta monen mielestä kasvatustapani olivat aika tiukat lasten ollessa pieniä...
Lue kommentti

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.