Valehteluun täytyy aina puuttua, että lapsi oppii erottamaan toden ja valheen välisen rajan.

Usein narraaja hakee sosiaalisia rajoja tai pönkitystä itsetunnolleen, mutta joskus vanhempien on syytä katsoa peiliin.

Kun lapsi kärähtää valehtelusta, monet vanhemmat hermostuvat. Rehellisyyden arvo on suomalaisessa kulttuurissa korostunut, ja totuuden pienetkin vääristelyt voivat sen takia tuntua vanhemmasta loukkaavalta: Eikö lapseni enää luota minuun? Haluaako hän nolata vanhempansa?

Valehteluun ja narraamisen täytyy tietenkin aina puuttua, että lapsi oppii erottamaan toden ja valheen välisen rajan. Aikuisten maailmassa valehtelussa on toki aste-eroja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

On eri asia kaunistella kohteliaisuussyistä totuutta kuin valehdella päin naamaaolevansa täysin tietämätön esimerkiksi siitä, kuka naarmutti naapurin auton. Pieni lapsi ei sävyeroja kuitenkaan erota ja siksi aikuisen täytyy olla johdonmukainen opettaessaan hänelle totuudenkertomista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Lapselle täytyy kuitenkin jäädä mielikuva siitä, että rehellisyys ja totuudenkertominen kannattaa, silloinkin kun on tehnyt väärin. Töppäilyistä voi tulla seurauksia, mutta lopputulos jää kuitenkin positiiviselle puolelle. Lasta myös kiitellään siitä, että hän uskaltanut kertoa totuuden ja myös töppäyksestä seuraava rangaistu voi olla silloin lievempi.

Lapselle voi sanoa esimerkiksi "Olet minulle niin tärkeä, että haluan aina tietää, mitä sinulle on oikeasti tapahtunut. Vain silloin pystyn auttamaan sinua kiperissä tilanteissa."

Uskaltaako totuuden kertoa?

Valhe voi myös olla lapsen keino pönkittää egoaan kavereiden silmissä. Hän ehkä pelkää, ettei riitä kavereille omana itsenään, ja valehtelee esimerkiksi omistavansa kadehdittuja muotileluja.

Egonkohotusvalheisiin on syytä suhtautua hienotunteisesti. Lasta ei ainakaan pidä mennä nolaamaan kavereidensa kuullen vaan asian voi ottaa puheeksi kahden kesken. Lapselle voi selittää, että jos uudet kaverit saavat tietää narraamisesta, he eivät ehkä usko muitakaan juttuja. On hyvä miettiä sitäkin, miten muuten lapsi voisi itsetuntoaan nostaa.

Lapsi saattaa muokata todellisuutta itselleen edullisempaan muotoon päästäkseen helpommalla ja välttyäkseen moitteilta. Hän ei ehkä uskalla kertoa vanhemmalle totuutta, koska tämä on joskus hermostunut liikaa lapsen töppäilyistä.

Lapsi saattaa vaistota vanhemman olevan tiukilla omassa elämässään ja haluaa säästää hänet ylimääräisiltä murheilta. Tai sitten lasta vain ärsyttää vanhemman hössötys ja tapa nostaa iso haloo aina, kun hän osoittaa merkkejä epätäydellisyydestä. Silloin aikuisen on syytä miettiä käytöstään.

Itseltään voi kysyä muun muassa, toistaako vanhempana lapsuudenkodista omaksuttua mallia, jossa lapsi hyväksytään vain myönteisine ominaisuuksineen. Mikä auttaisi paremmin sietämään tilanteita, joissa oma lapsi on ollut tottelematon?

Välillä toisen vanhemman voi antaa hoitaa kiperän tilanteen ja purkaa omaa kiukkuaan vaikka ystävälle. Eikö palkitsevinta sittenkin ole se, että lapsi uskaltaa kertoa aikuiselle ne kaikkien kipeimmätkin asiansa? 

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla