Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Kolmevuotias purkaa ikävänsä riitelyyn, kun äiti tulee hakemaan hoidosta. Miten lapsen oloa voisi helpottaa?

”Meillä on kolmevuotias tyttö, joka aloitti päivähoidon päiväkodissa syksyllä. Hoitopaikka on tosi ihana, ja hoito alkoi kivasti. Nyt tyttö kuitenkin kiukkuaa, ettei halua hoitoon. Äitiä on usein ikävä.

Kun haen lasta hoidosta,alkaa kiukuttelu. Hän haluaa syliin, itkee ja raivoaa.

Väsyneenä työpäivän jälkeen tuntuu välillä raskaaltakin ottaa karjuva lapsi vastaan.

Pukeminen on hankalaa, ja vielä kotimatkalla autossa lapsi huutaa ja itkee. Hän purkaa varmaan päivän jännityksiä, väsymistä ja ikävää, mutta miten voisin helpottaa lapsen oloa? Sylittelemme yleensä rauhassa ja juttelemme, mutta paha mieli kestää yllättävän pitkään, eikä mikään näytä auttavan.

Äidin sydäntä raastaa pienen paha olo, ja väsyneenä työpäivän jälkeen tuntuu välillä raskaaltakin ottaa karjuva ja vastusteleva lapsi puettavaksi ja kotimatkalle. Mikä avuksi?”

Sydäntä raastaa

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa

Ihan aluksi: iso tynnyrillinen myötätuntoa! Miten tuttu ja raastava tilanne.

Sylittely on parasta ikävän hoitoa.

Helpotus lienee jo nurkan takana, koska olet huomannut tärkeimmän: lapsen ”hankala” käytös on seurausta hänen tunnetilastaan. Helpompihan se olisi lohduttaa lasta, joka toteaa rauhallisesti, että ”minulla oli ikävä sinua”, mutta se ei pieneltä ihan vielä onnistu.

Sylittely on parasta ikävän hoitoa. Jäin miettimään, mitä silloin juttelette. Monesti vanhempi yrittää piristää (Ota keksi!), selittää ikävän pois (Saat siellä kivoja kavereita!) tai alkaa perustella asiaa aikuisen logiikalla (Töissä on vain pakko käydä!). Tuolloin lapsi ei saa vahvistusta omalle, aidolle ja tärkeälle tunteelleen.

Ikävään kannattaa tutustua, kunhan isoin itku on rauhoittunut. Missä ikävä tuntuu? Mahassa, käsissä? Onko se kirjan, pöydän tai huoneen kokoinen? Käytä tässä vertailussa lapselle tuttuja esineitä, jotka ovat juuri sillä hetkellä näkyvillä.

Vahvista lapsen luottamusta ja suhdetta hoitajiin. Opetelkaa hoitajien ja kaverien nimet, äläkä arvostele hoitopaikkaa lapsen kuullen. Tee myös havaintoja hyvistä hoitotilanteista ja mainitse niistä lapselle (Heidi tervehti sua aamulla niin kivasti, hän oikein ilahtui kun tulit.)

Anna mukaan kuva teistä yhdessä tai jokin sinun esineesi. Omalle ikävöijälleni ”piilotimme” ympäri päiväkotia mielikuvitussuukkoja ja -halauksia, joita lapsi napsi päivän mittaan käyttöönsä.

Uuteen sopeutuminen on rankkaa.

Kerro lapselle, miten ajattelet häntä eron aikana. Näin hän ymmärtää pikkuhiljaa, että hän pysyy mielessäsi, vaikka olet poissa. Linkitä mukailtu versio omasta päivästäsi lapsen päivän kiinnekohtiin: ruokailuihin, aamupiiriin, päivälepoon, ulkoiluun. Itse kerroin lapsilleni tähän tyyliin: ”Kun olit vilkuttanut eteisessä, minä kävelin bussille ja ajattelin, että mitähän teillä on aamupalaksi. Sitten tein töitä ja ajattelin, että mitähän sinä nyt leikit ja kenen kanssa.”

Joskus lapset syyttävät hoitoon ”hylkäämisestä” sitä vanhempaa, johon suhde on tiivein. Muun vanhemman tai sukulaisen hakiessa ei synny draamaa. Voisitteko te vanhemmat vaihdella hakuvuoroja?

Helli myös itseäsi. Uuteen sopeutuminen on rankkaa. Vanhemmankin ikävä on aito tunne!

Kysy Jannalta

Mietityttääkö lapsen kasvatus? Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Lähetä kysymys lomakkeella tai sähköpostitse meidanperhe@sanoma.com Laita viestin otsikoksi ”Janna vastaa”.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.