Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Jääkö lapsi ilman kavereita, koska on niin voimakastahtoinen ja joustamaton?

”Perheessämme on 3,5-vuotias fiksu tyttö, joka on aina viihtynyt parhaiten omissa leikeissään tai isompien lasten seurassa. Päiväkodissa hänellä on tähän asti ollut leikkiseuraa, enkä ole ollut tytöstä huolissani. Nyt uudessa päiväkotiryhmässä tyttö on kuitenkin toistuvasti jätetty leikkien ulkopuolelle. Se on harmittanut tytärtä ja minuakin kovasti.

Tyttö on luonteeltaan tarkkailija ja pohtija, joka suunnittelee leikkinsä kulun tarkasti etukäteen. Hän saattaa tiuskaista harmistuneena, jos joku kaveri tulee häiritsemään hänen leikkiään. Miten voisin saada lapsen ymmärtämään, että muiden leikkiin kannattaa lähteä mukaan silloin kun pyydetään? Asiasta on juteltu moneen kertaan, mutta lapsi vain toteaa, että muut leikkivät niin tylsiä leikkejä, ettei hän halua mukaan. Sitten kun hän haluaakin, häntä ei enää huolita leikkiin.

Päiväkodin aikuiset puuttuvat kyllä tilanteeseen huomatessaan, mutta aina ei aikuinen ehdi seurata leikkiä vierestä. Miten lasta voisi lempeästi ohjata kiinnostumaan ikäistensä seurasta?

Pelkään, että lapseni jää yksin, koska hän on niin voimakastahtoinen ja joustamaton.”

Huolestunut äiti

Janna vastaa:

”Hyvä, että pidät sosiaalisia suhteita arvossa ja luotat päiväkodin aikuisiin! Kaverikuviot ovat tosiaan joskus tuskaisia: lapsi on ryhmässä meille osin tuntemattomien ihmisten kanssa ja me vanhemmat aivan toisaalla.

Tyttärenne on kovin pieni vielä, vaikka ilmeisen taitava ja hyvin kehittynyt. Tämän ikäisen joustamattomuus on hyvin tavallista, eikä välttämättä vielä pysyvä piirre. Löytyykö tytöstä joustoa aikuisten tai isompien lasten kanssa leikkiessä? Eli lähteekö hän paremmin mukaan, jos toisen ideat ovat tarpeeksi mielenkiintoisia?

Kaverin leikit voivat oikeasti olla aika tylsiä!

Vaikka ikätasoisia kaverisuhteita pidetään tärkeinä, 3–4-vuotiaiden kehityksessä voi olla huikeita eroja. Joku osaa jo tunteita ja yksityiskohtia pursuavia juonileikkejä, kun toinen puhuu vasta muutaman sanan lauseita. Kaverin leikit voivat oikeasti olla aika tylsiä!

Yksin leikkiminen voi olla lapsen tapa jäsentää ajatuksiaan.

Saattaisiko lapsellanne olla erilaisia leikkitapoja, joilla kullakin on erilainen merkitys? Osa leikeistä on tavallisia ja yhteisiä, mutta yksin leikkiminen voi olla lapsen tapa jäsentää ajatuksiaan. Pohdiskeleva lapsi saattaa ensin tarkkailla ympäristöään ja sitten ”ajatella” asiaa leikkimällä tarkalla tavalla. Muiden mukaantulo voi häiritä tällaista leikkiä. Ehkä voisit vielä havainnoida, liittyvätkö leikit tiettyihin teemoihin. Niistä voisi sitten jutella lapsen kanssa tarkemmin.

Muistathan myös näyttää itse esimerkkiä joustavasta käytöksestä, vaikka aina ei voikaan mennä lapsen mielen mukaan. Sinänsä on hyvä, ettei lapsella ole tarvetta miellyttää kavereita jatkuvalla joustamisella.

Yksin leikkiminen on taito, jota ei kannata väheksyä.

Vaikka ketään ei saa sulkea ulkopuolelle, täytyisi päiväkodin hälinässä olla oikeus upota hetkeksi omiin ajatuksiinsa. Yksin leikkiminen on taito, jota ei kannata väheksyä.”

Meidän Perhe 8/2017

Vierailija

Onko kolmevuotias leikeissään liian joustamaton? Janna vastaa

Kas. Minä olin juuri samanlainen lapsi, tiuskimista tosin en muista harrastaneeni. En komennellut muita lapsia, mutta aina kun leikki ei ollut mielestäni tarpeeksi kiinnostava, vetäydyin omiin oloihini. Ja sitä tapahtui usein. Tästä näkökulmasta sanoisin, että pelkosi on osittain aiheellinen. Olen koko elämäni kärsinyt yksinäisyydestä ja sosiaaliset taitoni jäivät mielestäni puutteellisiksi. En ajaudu konflikteihin, mutta ystävystyminen on vieläkin minulle todella hankalaa. Pelko,...
Lue kommentti

Lastentarhanopettajan pitäisi saada palkkaa huomattavasti nykyistä enemmän, vanhemmat arvioivat.

Lastentarhanopettajien keskimääräinen kuukausipalkka oli viime vuonna noin 2 400 euroa kuukaudessa. Se ei riitä, vastaavat vauva.fin kyselyyn vastanneet.

Helsingin Sanomat kertoi tänään tiistaina, että tuoreen tilaston mukaan suomalaiset lastentarhanopettajat ansaitsevat poikkeuksellisen vähän moneen muuhun maahan verrattuna. Lastentarhanopettajien suhteelliset palkat Suomessa ovat muihin OECD-maihin verrattuna pohjalukemissa, ja ero muihin opettajiin on räikeä.

Suomalaisten lukion, perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen opettajien ansioissa on jopa 40 prosentin ero, raportti kertoo. Muiden opettajien palkat ovat OECD-maiden keskitason yläpuolella, mutta lastentarhanopettajien palkat jäävät keskitason alapuolelle.

– Lastentarhanopettajien palkkaus pitää saada vastaamaan työn vaativuutta ja lisääntyneitä vastuita, joita on tullut muun muassa uuden opetussuunnitelman myötä, Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anitta Pakanen sanoo HS:n jutussa.

”Vaativa työ, haastavat olosuhteet”

Asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä ovat myös vanhemmat. Vauva.fin lukijoista harvempi kuin joka kymmenes on sitä mieltä, että sopiva palkkataso on alle 2500 euroa, noin nykyistä vastaava. Melkein kaksi kolmesta pitää sopivana palkkana lastentarhanopettajalle vähintään 3000:a euroa.

Kyselyyn tuli vastauksia yhteensä 466. Vastaajia pyydettiin valitsemaan sopivin palkkataso kuudesta vaihtoehdosta. Näin vastaukset jakaantuivat:

  • Alle 2000 euroa: 2 %
  • 2000–2500: 7 %
  • 2500–3000: 26 %
  • 3000–3500: 50 %
  • 3500–4000: 11 %
  • Yli 4000 e: 3 %

Monet perustelivat, että nykyinen palkka ei vastaa työn vaatimuksia:

”Lastentarhanopettajat tekevät vaativaa työtä haastavissa olosuhteissa. Ryhmäkokoja on kasvatettu, varhaiskasvatukseen laatuun tulisi panostaa ja pahimmillaan ryhmässä on myös erityistarpeisia lapsia. Päiväkodissa ja eskarissa luodaan pohja tulevaisuuteen ja mitä vaikuttavampaa varhaiskasvatus on sen parempia tulevaisuuden 'tähtiä' sieltä syntyy. Nykypalkka on ihan ala-arvoinen huomioiden, että työhön vaaditaan yliopistokoulutus. Eihän tuolla edes elä täällä pääkaupunkiseudulla!”

”Työ on erittäin vastuullista! Pelkkä valvova silmä ei riitä vaan työ vaatii ammattitaitoa ja sensitiivisyyttä, tietynlaisia vuorovaikutustaitoja.”

”Lastentarhanopettajalla on ihan yhtä suuri opetusvastuu kuin opettajillakin. Kuitenkin opettajat vetävät paljon parempaa palkkaa, ja heillä on pitemmät lomat. Otetaan vielä huomioon, että ryhmässä on eri-ikäisiä ja -tasoisia enemmän kuin luokassa.”

Vierailija

Miksi lastentarhanope tienaa niin vähän? Vanhemmat kertovat, mikä olisi heistä sopiva summa

Ongelmanahan on myös se että nämä lastenhoitajat tekevät monessa paikassa ihan samaa työtä kun lastentarhanopettajat. Pitäisi vetää joku selvä raja näiden välille jos halutaan että näkyy myös palkassa. Voi myös miettiä että tarviiko tähän hommaan oikeasti melkein yhtä pitkän koulutuksen kun peruskoulun opettaksi. Hyvin tuntuvat lähihoitajat, lastenhoitajat ja nuoriso/lastenohjaajat selviytyvän tästä.
Lue kommentti

Lapsilla on leluja ja herkkuja – ja ainainen epäilys, saako toinen sittenkin enemmän. Jakamista pitää harjoitella joskus sitkeästi ennen kuin se alkaa sujua.

Tilanne lastenhuoneessa alkaa barbin leopardikuvioisesta käsilaukusta ja kärjistyy muutamassa minuutissa käsirysyksi.

– Se oli mulla ensin, viisivuotias kiljuu.

– Mä oon saanut sen, mä määrään siitä, vastaa seitsemänvuotias.

Molempien näpit puristavat pientä muovi-esinettä niin, että se lopulta hajoaa.

Kuulostaako tutulta? Tällaisessa tilanteessa aikuisen kannattaa hengittää syvään ja muistuttaa itseään, että nyt opetellaan tärkeää taitoa: jakamista.

Itsekkyys on sisäsyntyistä, mutta toisen huomioiminen täytyy opetella. Ja siinä tarvitaan toistoja. Paljon.

"Lapsi tarvitsee aikuista tueksi tunteen käsittelyyn."

Lapsi harjoittelee jakamista eri tavoilla eri ikävaiheissa. Tahti on yksilöllinen.

– Jakamisessa on pohjimmiltaan kysymys pettymyksen tunteen sietämisestä. Lapsi tarvitsee aikuista tueksi tunteen käsittelyyn, sanoo kasvatuspsykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti Niina Jorma.

Aikuisen rooli on toimia tilanteissa ennemmin tukijana kuin erotuomarina. Kun pienet sormet on irrotettu barbin käsilaukun rippeistä, päästään keskustelemaan, kuinka osapuolet näkevät tilanteen. Aikuinen voi avata tunteita reaktioiden takana. Vaikkapa näin:

Sinä haluaisit juuri nyt leikkiä tällä käsilaukulla. Samoin sinä, ja teitä molempia harmittaa. Molemmista tuntuu kurjalta, jos ei saa leikkiä haluamallaan lelulla.

– On tärkeää huomioida lapsen tunne eikä vain käytöstä, Niina Jorma muistuttaa.

Turhautunut puuskahdus älkää aina viitsikö tapella puuttuu vain käytökseen. Rauhallinen toteamus te molemmat olette nyt vihaisia sanoittaa myös tunteen käytöksen takana.

Oma vuoro tulee kyllä!

Jakamisen taito kehittyy iän karttuessa. Kaksivuotias tuntee jo myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan, mutta ei vielä osaa itse käytöksessään huomioida toisia. Neljävuotias pystyy jo aikuisen tuella jakamaan lelujaan ja odottamaan vuoroaan.

Jakamista joutuvat opettelemaan kaikki, mutta joillekin se on hankalampaa kuin toisille. Valmiuteen vaikuttavat monet asiat, esimerkiksi temperamentti.

– Tunteisiin voimakkaasti reagoiva lapsi kokee pettymyksenkin tunteet suurempina. Hän tarvitsee tueksi aikuista, Jorma sanoo.

Tunne voi olla hankala, mutta lapsi itse ei sitä ole.

Kun lapsi on räjähtävän kiukun vallassa, on tärkeää osoittaa hänelle hyväksyntää: tunne voi olla hankala, mutta lapsi itse ei sitä ole. Jakamisen opettelu on samalla tunteiden säätelyn harjoittelemista.

Kun kaveri voittaa muistipelin, se voi harmittaa itkuun asti. Trampoliinille pääsee vasta, kun malttaa odottaa vuoroaan. Jakamista ja vuorottelua on luontevaa harjoitella peleissä ja leikeissä. Kun häviäminen suututtaa, tunteesta kannattaa keskustella ja kertoa, että samalta tuntuu myös aikuisista. Lionel Messikin saattaa suutuspäissään potkaista pallon pöpelikköön, kun maalinteko ei onnistu.

– Aikuisen tehtävä on näyttää, mitä hyötyä jakamisesta on. Kun vaikkapa antaa lapselle tehtäväksi jakaa pussista keksit kaikille, jokainen saa herkkua ja hyvän mielen, Jorma sanoo.

Esimerkin avulla lapsi ymmärtää, ettei jakaminen ei ole pelkästään luopumista, vaan myös vaihdantaa, josta molemmat hyötyvät. Kun annat kaverin lainata sydänmuottia, saat itse käyttää hänen tähtimuottiaan. Niin kumpikin voi tehdä sekä tähti- että sydänpipareita.

Lapsille kannattaa antaa jakamistilanteissa vastuuta. Jos jäljellä on kaksi pullaa, voi kysyä lasten mielipidettä, miten ne kannattaisi jakaa.

Kovin sparraaja löytyy kotoa

Moni muistaa lapsuudestaan, miten jäätelö jaettiin sisaruksille millimetriviivoittimella tai kuinka Aku Ankan lukemisvuorosta kamppailtiin. Kaikkein rankimmat riidat jakamisesta käydään yleensä kotioloissa.

– Sisarus on tuttu ja aina lähellä. Hänen kanssaan on turvallista näyttää hankaliakin tunteita. Kyllähän aikuisetkin päästelevät höyryjä enemmän kotona kuin työpaikalla, Niina Jorma sanoo.

Kamppailu huomiosta alkaa, kun pikkusisarus tuodaan synnytyslaitokselta kotiin, ja jatkuu monilla aikuisikään saakka.

Tilannetta kotona voi rauhoittaa se, että sovitaan selkeästi, mitkä tavarat ovat omia ja mitkä yhteisiä. Toisen tavaroiden käyttämiseen täytyy kysyä lupa.

Sisarukset joutuvat jakamaan myös sen kaikkein arvokkaimman: vanhempien rakkauden. Kamppailu huomiosta alkaa, kun pikkusisarus tuodaan synnytyslaitokselta kotiin, ja jatkuu monilla aikuisikään saakka. Sisarus on jakamisen opettelun kovin sparraaja.

– Jos lapsella ei ole sisaruksia, kannattaa järjestää leikkitreffejä tai muita tilanteita, joissa jakamista voi harjoitella.

Olennaista on sanoittaa ja hyväksyä jakamisen herättämiä harmituksen tunteita. Kaksivuotias ei vielä ymmärrä pitkiä perusteluita, mutta kiukku laantuu sylissä. Perussäännöistä kannattaa pitää johdonmukaisesti kiinni: toisen kädestä ei oteta, kiikkuun päästäkseen täytyy odottaa vuoroa.

Riitatilanteessa voi olla hyötyä myös siitä, että tarjoaa lapselle lisäaikaa tunteen työstämiseen. Jos et ole juuri nyt valmis jakamaan Legoja, niin sovitaanko, että jaetaan ne kymmenen minuutin kuluttua?

Solidaarisuus kannattaa

Kun lapsi menee päivähoitoon tai kouluun, jakamistilanteita tulee eteen päivittäin. Vähitellen vastuu niiden ratkomisesta siirtyy lapselle itselleen. Kolmasluokkalaiset osaavat jo selvittää monet erimielisyydet keskenään. Aikuisen tehtävä on olla kuulolla lasten elämässä.

– Kun lapsi saa vastuuta, hän oppii luottamaan siihen, että pystyy selviytymään erilaisista tilanteista, Jorma toteaa.

Mutta kuinka tärkeä taito solidaarisuus enää nykymaailmassa on? Olisiko parempi kasvattaa lapsesta selviytyjä, joka ajattelee aina ensin omaa etuaan?

– Ei todellakaan, Niina Jorma vastaa.

– Myötätunto toisia kohtaan lisää ymmärrystä ja hyväksyntää myös itseä kohtaan. Solidaarisuuden opettelu on myös omien rajojen hahmottamista. Samat reilun kohtelun periaatteet pätevät sekä toisiin että itseen, Jorma sanoo.

Se mikä alkaa hiekkalaatikolla, jatkuu myöhemmin koulussa ja työelämässä.

Hänen mielestään toisen huomioiminen on edelleen yksi tärkeimmistä sosiaalisista taidoista. Se mikä alkaa hiekkalaatikolla, jatkuu myöhemmin koulussa ja työelämässä. Jakamisen opit yltävät lapsuuden barbileikeistä aikuisuuteen ja siihen, miten suhtaudumme muihin ihmisiin lähellä ja kaukana.

Ison osan opeista lapsi imee kodin ilmapiiristä ja vanhempien esimerkistä. Kuinka puhun kotona muista ihmisistä? Millaista esimerkkiä itse näytän jakamisesta?

Vierailija

Miksi lapsi ei halua jakaa lelujaan?

Minä en ymmärrä tätä miksi lapsen pitäisi aina jakaa kaikki. En minäkään aikuisena todellakaan jaa omaani toisille - en anna lainata tietokonetta, puhelinta saati vaatteita. Ihan siitä syystä on hyvä pitää omat tavarat itsellä, koska et voi koskaan sataprosenttisesti luottaa siihen, että saat tavarat ehjänä takaisin. Minä lainasin lapsena kavereille DVD-levyjä ja ne palautuivat aina pilalle naarmuuntuneina takaisin. Lainailu loppui siihen. Ei lapsen ole mikään pakko jakaa lelujaan, kun ne...
Lue kommentti
Vierailija

Miksi lapsi ei halua jakaa lelujaan?

No mikä sitten on niin henkilökohtaista, ettei lapsen tarvitse sitä lainata? Eihän hänellä ole juuri muuta kuin lelut ja vaatteensa. Olen perhepäivähoitaja ja meillä on toiminut sellainen systeemi, että suurin osa leluista on yhteisiä. Kuitenkin omilla lapsillani on myös tietyt, heidän itse valitsemansa lelut, joita ei tarvitse lainata muille. Eli heilläkin saa olla jotain ihan omaa, vaikka työni on tällainen. Niillä ei tosin sitten leikitä siinä kavereiden nenän edessä, että lälläslää, etpäs...
Lue kommentti