Vai onko se sittenkään uppiniskaisuutta vai pelkästään lapsen keino itsenäistyä?

Kolmevuotias panee hanttiin, juoksee pakoon jo kolmatta kertaa ja karjuu. Ei, en halua sisään! Haluan kiivetä puuhun!

Uppiniskainen ja hankala napero? Vai sittenkin itsenäistyvä, kiinnostuksiaan seuraava pieni ihminen, joka tahtoo vaikuttaa elämäänsä?

Suomalaisessa kasvatuksessa oli pitkään ajatus, että aikuisten on kitkettävä lapsesta luontainen uhma ja vastahankaisuus. Nyt ajatellaan, että lapsen käytös ei olekaan itsepäisyyttä ja halua vastustaa vaan uteliaisuutta sekä tarvetta toimia itse ja vapaaehtoisesti. Oma tahto vie lasta kohti itsenäisyyttä. Halu tehdä päätöksiä on meissä kaikissa, niin lapsissa, aikuisissa kuin vanhuksissakin, sanoo varhaiskasvatuksen professori Marja-Leena Laakso Jyväskylän yliopistosta.

– Kaikilla ihmisillä on tarve toimintaan, joka lähtee vapaasta tahdosta. Se on aivan keskeinen psykologinen tarve, ja se on jo aivan pienellä lapsella, Laakso selittää.

Kasvuun kuuluu itsenäistyminen ja vanhemmista irrottautuminen askel kerrallaan. Välillä lapsen ottamat askeleet tuntuvat äidistä ja isistä rasittavilta, aina ei jaksaisi taistella. On silti tärkeää, että lapsi saa vanhemmalta tukea ja rohkaisua eri ikävaiheissa.

Lupa lätäkköleikkeihin

Kun vauva kyllästyy aikuisen suukotteluun, hän sulkee silmänsä tai kääntää kasvonsa ja vetäytyy. Haluan rauhaa, lapsi toivoo, ja vanhemman pitäisi kunnioittaa tätä toivetta. Vaikka vauvan keinot ilmaista erillisyyttä ovat vähäiset, hän haluaa silti nähdä, että niillä on vaikutusta.

Parivuotias lapsi pystyy jo ilmaisemaan itseään paremmin. Hän osaa juosta, hyppiä ja kiivetä. Tarve testata omaa tahtoa on suuri, ja lapsi käyttää ei-sanaa ahkerasti. Vanhemman on kuunneltava ja yritettävä ymmärtää uhmaikäisen tarpeita, vaikka kaikkiin lapsen päähänpistoihin ei voikaan suostua. Viisas vanhempi varustaa pienen seikkailijan kurahousuihin ja saappaisiin ja lähtee mukaan tutkimusretkelle. Kun lapsi saa vapaasti liikkua vanhemman asettamissa turvallisissa rajoissa, ei tarvitse koko ajan taistella.

– Se vaatii usein viitseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä aikuiselta, Laakso huomauttaa.

Vanhemman on jaksettava seurata mukana ja valvoa vieressä, kun leikki-ikäinen kokeilee vaikkapa kiipeilykykyjään.

Aikuisen on estettävä oikeasti vaaralliset tai kielletyt asiat kerta toisensa jälkeen. Usein lapsi menettää kiinnostuksensa, kun kovin tahtovaihe on ohi ja lapsi on ymmärtänyt, että telkkariin tai kukkamaljakoihin ei kosketa.

Älä itsenäistä pakolla

Vessahätä, jano, kutittaa, on kuuma. Jokailtainen nukkumaanmeno-show on tuttu monelle vanhemmalle. Leikki-ikäisen voi joskus olla vaikea rauhoittua unille. Oman erillisyyden oivaltamiseen liittyy paitsi tahdon testaamista myös vaikeutta erota rakkaista – edes yöksi.

Itsenäisyyden vastinpari onkin riippuvuus toisista. Sekin on psykologinen perustarve: olla yhteydessä toiseen ihmiseen ja tulla hyväksytyksi.

Lapsen yksilöllinen temperamentti vaikuttaa siihen, miten hän ilmaisee riippuvuuden ja erillisyyden tarpeita. Arka lapsi pysyy vieraissa paikoissa tiukasti vanhemmassa kiinni, kun taas ulospäin suuntautunut saattaa lähteä innokkaasti seikkailemaan vaikkapa tavaratalossa.

Kun vanhempi tuntee lapsensa, hän osaa hillitä tai rohkaista tätä sopivasti. Aikuisen ei pidä väkisin kiirehtiä lapsen ulkoista itsenäistymistä ja pärjäämistä. Jos lapsesta tuntuu liian vaikealta jäädä ilman vanhempaa leikkikaverille kyläilemään, on vanhemman parempi istahtaa leikkien ajaksi sohvalle. Jokaisen kannattaa miettiä, miten juuri minun lapsessani näkyy tarve erillisyyteen.

Arkaa lasta voi toki lempeästi kannustaa irtautumaan vanhemman lahkeesta. Äiti tai isä jää iloisesti vilkuttamaan, kun lapsi uskaltautuu tutkimaan leikkipuistossa vähän kauemmas tai lähtee kummille hoitoon.

– Arkuutta ei kannata vahvistaa, mutta lapsen sietokyvyn rajoja pitää toisaalta kunnioittaa, Laakso sanoo.

Toisaalta arasta kolmevuotiaasta voi kasvaa reipas eskarilainen.

Ope on tyhmä

Kouluiässä itsenäistyminen ja oma tahto näkyvät omien juttujen etsimisenä. Koululainen valitsee vaatteensa, vertailee kodin tapoja muiden tapoihin ja ottaa vahvasti kantaa. Suomirap on parasta musiikkia eikä auta, vaikka äidin mielestä musikaaliselle lapselle sopisi pianoharrastus.

Aikuisen ei pitäisi leimata hassuilta tuntuvia tai ärsyttäviäkään mielipiteitä tyhmiksi.

– Lapsella on oikeus tulla otetuksi vakavasti, Laakso sanoo.

Jos alakoululaisen mielestä kotona on aina pahaa ruokaa tai ope on ihan tyhmä, aikuinen saattaa puhahtaa vain ”miten niin, eikä ole”. Sen sijaan kannattaisi kysyä lisää: Ai, miksi ajattelet niin?

Laakson mukaan lapset tarvitsevat kasvatuksessa leikkisyyttä, hyväksyntää, uteliaisuutta ja empatiaa. Toisen ajatuksia kannattaa kuunnella myötätuntoisesti, vaikka olisi eri mieltä.

Lämmin huumori voi ratkaista vaikkapa pukeutumiskriisin. Sujahtaisivatkohan ulkohousut helpommin päälle, jos isi pelleileekin lähtevänsä kalsareissa, onhan siellä kuulemma niin lämmin…

Teini-ikäinen saattaa ottaa jo vahvastikin etäisyyttä vanhempien näkemyksiin ja mieltymyksiin. Erilaiset vaiheet ja kokeilut kuuluvat kasvuun. On tärkeää, että identiteettinsä saa rakentaa itse.

– Jokaisen täytyy kulkea ne omat polut.

Anna Tommola: Ei, minä itte! Meidän Perhe 5/2015

Lue lisää:

Onko kaksivuotiaan jokapäiväinen kiukuttelu normaalia?

Mitä tehdä, kun lapsi kiukuttelee?

Vierailija

Näin toimit oikein uppiniskaisen lapsen kanssa

"äitiyden viimeisimpiä koetinkiviä on teini-ikäisen kommentti: (sinä paska-aivo et ymmärrä mitään). Samoihin aikoihin äidin pitää voittaa teinin toiseen vanhempaan tukeutuva peli, jossa teini käyttää toista vanhempaa pelinappulana. Lapsi on ovelampi peluri kuin vanhemmat aavistavatkaan. Jos pentu onnistuu ohittamaan äidin pelin reittiä pitkin, äiti on menettänyt jotain tärkeää ja pennun pelurin ura on saanut hyvän alun. Oikuttelu muuttuu peliksi ja taktiikaksi teini-iässä. Pennut ovat fiksumpia...
Lue kommentti

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Leikki metsässä parantaa kestävyyskuntoa, on hyväksi muistille ja opettaa tasa-arvoa. 

Metsässä harmittaa silloin, kun sieltä pitää lähteä pois, Armi, 4, sanoo.

Hän pääsee sinne onneksi pian uudelleen, sillä Armin päiväkodin lapset leikkivät metsässä joka päivä säällä kuin säällä. Katso video metsäretkestä alta.

Saa kiivetä! Luonnossa kieltoja on vähemmän

Metsä on lapsille loistava leikkipaikka, liikuntatieteen tohtori, dosentti Arja Sääkslahti Jyväskylän yliopistosta vahvistaa. Rakennettuun ympäristöön verrattuna sillä on monia vahvuuksia. 

– Metsä itsessään stimuloi lapsen mielikuvitusta ja houkuttaa häntä liikkumaan. Se on täynnä houkutuksia, Sääkslahti sanoo. 

”Leikkipuistossa on paljon sääntöjä ja rajoituksia, joita metsässä ei ole.”

Lapsen taidot kehittyvät metsässä automaattisesti jo siksikin, että luonnon leikkivälineet, puut ja pensaat, ovat vahvaa tekoa. Niissä voi kiipeillä, keppejä voi heittää, kuoppia voi kaivaa – tehdä mitä vain, mihin mielikuvitus venyy.

– Puistossa tai istutetussa pihassa voi olla paljon hyviä leikkipaikkoja, mutta siellä on myös paljon sääntöjä ja rajoituksia, joita metsässä ei ole: kukkapenkkejä ei sotketa eivätkä puiden oksat ehkä kestä roikkumista, Sääkslahti jatkaa.

Metsämaastossa lapsi saa koko ajan fyysisiä haasteita. Maaston muoto ja materiaali vaihtelee, ja yllättävien monttujen ja liukkaan sammalikon ylittäminen harjoittaa tasapainoa. Pienikokoisena lapsi joutuu nostelemaan jalkojaan melko paljon, ja se on jaloille erinomaista voimaharjoittelua. Lapsi tarvitsee paljon liikuntaa, joten samalla kävelystä tulee lapselle luonteva tapa liikkua. Hänelle tulevat tutuksi aktiivisen kehon normaalit reaktiot: hengästyminen, hikoilu ja sydämen pamppailu.  

Tasapainoaistin lisäksi virikkeitä saavat kaikki muutkin aistit: lapsi tuntee ja kuulee oksien raksahdukset jalan alla, haistaa kirpeän pakkasen ja näkee oksia painavat pihlajanmarjat. 

– Kokonaisvaltainen aistikokemus on hyväksi oppimiselle: mitä useamman kanavan kautta lapsi saa aistikokemuksia, sitä kokonaisvaltaisemmin hän myös oppii. 

Metsässä leikki on tasa-arvoisempaa 

Metsässä Armin päiväkodin lapset ryhtyvät heti puuhiin: Yksi joukkio laskee mahallaan isolta kiveltä alas, toinen kahlaa läpi syvien lätäköiden. Kolmannet kiipeilevät kauempana kalliolla ja etsivät mukaansa hienoimmat kepit.

He ovat norjalaistutkimuksen mukaan onnekkaita. Tutkimuksen mukaan lapset, jotka leikkivät metsässä kaksi tuntia päivässä, hyötyivät siitä monella eri tavalla päiväkodin pihalla leikkineisiin lapsiin verrattuina. He muun muassa: 

  • olivat fyysisesti aktiivisempia ja leikkivät toiminnallisempia leikkejä
  • olivat fyysisesti voimakkaampia ja kätevämpiä käsistään
  • olivat ketterämpiä ja heillä oli parempi tasapaino
  • leikkivät huomattavasti tasa-arvoisemmin: leikit eivät jakaantuneet tyttöjen ja poikien sekä pienten ja isojen leikkeihin.

Arja Sääkslahden mukaan tästä kaikesta on hyötyä myös myöhemmässä elämässä. Luonnossa leikkimisen on osoitettu jo vähentävän allergiariskiä ja olevan tärkeää koko kehon vastustuskyvylle. 

– Ja metsäpolulla kehittynyt hyvä tasapaino ehkäisee liukastumista ja loukkaantumisia. Hyvä kestävyyskunto tarkoittaa parempaa jaksamista, ja se näkyy myös hyvänä vireystilana. Kun lapsi oppii havainnoimaan ympäristöään, on siitä suurta etua esimerkiksi liikenteessä, Sääkslahti listaa. 

– Iso merkitys on silläkin, että lapsi oppii arvostamaan luontoa ja pitämään siitä huolta. Metsä ei ole lapselle pelottava vaan tuttu paikka, josta saa mielihyvää ja elämyksiä. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.