Kuvat
iStock
Leikki-ikäiselle voi olla kova pettymys, kun hän ei voikaan päättää päivän kulusta.
Leikki-ikäiselle voi olla kova pettymys, kun hän ei voikaan päättää päivän kulusta.

Nelivuotiaana lapsen mielikuvitus kehittyy vauhdilla. Se voi näkyä uhmakohtauksina, joiden vanhempi luuli jo jääneen taakse.

”Ennen lapsi turhautui, kun ei saanut ilmaistua itseään. Nyt hän turhautuu, kun asiat eivät mene kuten hän haluaisi”, kuvailee 4-vuotiaan tytön äiti. Moni vanhempi miettii, tuliko uhma uudelleen, kun nelivuotias raivoaa tai alkaa lyödä ja potkia.

Uhmaan saattaa vaikuttaa myös kielellinen kehitys, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Lotta Weckström-Lehto. Hän antaa viisi neuvoa leikki-ikäisen uhman käsittelyyn.

1. Ajattelu kehittyy kiivaasti

Uhmaiällä tarkoitetaan tyypillisesti vaihetta, joka monilla lapsilla ajoittuu noin puolentoista ja viiden ikävuoden välille. Joillakin lapsilla uhmaa eli esimerkiksi voimakkaita tahdonilmauksia ja raivareita tulee paljon, toisilla ei juuri lainkaan. Eroihin vaikuttaa lapsen yksilöllinen temperamentti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Uhmaikä alkaa, kun ajattelu kehittyy: Pikkuhiljaa lapsi alkaa huomata, että hänellä onkin ihan omia, vanhemmasta riippumattomia haluja, ajatuksia ja toiveita, joita hän myös tahtoo testata käytännössä. Aina se ei onnistu, ja silloin vanhemman antamia rajoituksia seuraa kiukku.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Neljän ikävuoden tienoilla vanhemmasta saattaa tuntua siltä, että jo kertaalleen ohi mennyt uhmaikä alkaa uudelleen. Neljän vanhana lapsen mielikuvitus kehittyy tyypillisesti kovaa vauhtia, mikä näkyy usein esimerkiksi leikeissä. Lapsi alkaa leikkiä ehkä ensimmäisiä kertoja kuvitteluun perustuvia eli esimerkiksi juonellisia ja roolileikkejä vaikkapa prinsessana tai pyssysankarina. 

Lapsella saattaa olla varsin lennokkaita ideoita siitä, mihin aamulla pitäisi lähteä tai mitä kaupasta tulisi ostaa.

2. Huomioi ajatukseni!

Samalla lapselle alkaa olla entistäkin tärkeämpää, että omat ajatukset ja ideat tulevat myös huomioiduksi. 

Kavereiden kanssa kiistoja ei enää tule vain siitä, kumman kädessä tavara oli, vaan myös siitä, mitä leikissä tapahtuu seuraavaksi. Vanhemman seurassa lapsi puolestaan tahtoisi päättää vaikka aamuisen päiväkotimatkan reitin.

2-vuotias tietää usein jo, mitä haluaa tässä hetkessä. 4-vuotias ja sitä vanhempi pystyy jo pidemmän tähtäimen suunnitteluun. Kielellinen kehitys on jo sillä tasolla, että moni nelivuotias osaa kertoa yksityiskohtaisesti suunnitelmistaan.

Mitä suuremmat odotukset lapsella on omista vaikutusmahdollisuuksistaan, sitä kovempi voi olla pettymys, jos odotukset eivät toteudukaan vaan törmäävät vanhempien rajoituksiin. Kiukku nousee, jos arkiaamuna ei suunnatakaan Linnanmäelle tai talvilomareissua tehdä ruotsinlaivalla.

Lapsi voi turhautua, jos ei osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi.

Joskus kiukkukohtauksia syventää kielellisen kehityksen hidas tahti ajattelun kehittymiseen verrattuna. Lapsi voi tuntea valtavaa turhautumista, jos ei saakaan puettua nopeasti laukkaavia ajatuksiaan sanoiksi. Erityisesti silloin lapsi saattaa turvautua nyrkkeihin.

3. Aggressio on tavallista 

Aggression ilmaukset, eli lyönnit, raapimiset ja muksimiset, ovat tyypillisiä lähes kaikille leikki-ikäisille. Taustalla vaikuttaa tunnesäätelyn kehitys, joka leikki-ikäisilläkin lapsilla on vielä kesken aivojen rakenteesta johtuen. 

Monesti aggression ilmaukset vähenevät ajan myötä, kun lapsi oppii kasvaessaan ilmaisemaan pahaa mieltään ja tuntemaan empatiaa muita kohtaan. Yleensä fyysiset aggression ilmaukset vähenevät eskari-ikään mennessä, mutta jos niin ei käy ja asia huolettaa, tilannetta voi ryhtyä selvittelemään esimerkiksi neuvolassa.

Apua voi hakea jo aikaisemmin, jos tuntuu, että lapsen raivarit ovat iästä riippumatta selittämättömän voimakkaita tai vanhempi ei koe pärjäävänsä niiden kanssa. Neuvoja ja tukea saa esimerkiksi kunnan neuvolapsykologilta tai perheneuvolasta sekä yksityisiltä toimijoilta.

4. Sanoita tunteita

Jos pienikin pettymys aiheuttaa lapsessa valtavan tunnemyrskyn, aikuisen kannattaa pohtia, onko kotona tai hoidossa meneillään jotakin erityisen kuormittavaa, johon pitäisi tai voisi puuttua. 

Kun raivari on taas päällä, aikuisen ei kannata ryhtyä selittämään tilannetta liikaa auki – tai vaatimaan lapselta vastauksia kysymykseen ”mikä nyt oikein on”. Tärkeintä on pysyä itse mahdollisimman rauhallisena. Lasta ja samalla itseä voi yrittää rauhoittaa sanomalla esimerkiksi, että ”ei mitään hätää, äiti/isä on tässä ja auttaa”.

Jos lapsi satuttaa itseään tai muita, siihen on hyvä puuttua heti ja selkeästi. Lapselle kannattaa kertoa lujasti mutta lempeästi, ettei vihaisenakaan saa satuttaa ketään, ei myöskään itseään. Myöhemmin rauhallisena voi miettiä yhdessä keinoja, joilla vihaa ja turhautumista olisi parempi ilmaista – esimerkiksi polkemalla jalkaa lattiaan.

Lapsen pitää saada tunne siitä, että rajoittamisen lisäksi häntä kuunnellaan.

Kun pahin kiukku on mennyt ohi, tilanne kannattaa käydä yhdessä läpi. Aikuisen on hyvä sanoittaa lapsen tunteita: ”Taisit pettyä kovasti, kun emme voineetkaan…” Niin lapsi oppii ymmärtämään, mistä omat tunteet johtuvat. 

5. Anna lapsen vaikuttaa 

Lapsen ideoita ja toiveita kannattaa toteuttaa silloin, kun se on mahdollista. Niin lapsi saa tunteen siitä, että rajoittamisen lisäksi häntä myös kuunnellaan, ja itsetunto vahvistuu.

Sitä paitsi leikki-ikäisen ideat piristävät usein koko perheen arkea: miksei iltapalaa voisi joskus syödä keittiönpöydän sijaan olohuoneen lattialla?

Vierailija

Esikoinen alkoi ilmaista tahtoaan siinä 1,5v iässä ja se "uhmaikä" jatkui reilu 4v ikään. Pahin vaihe oli 3-4v iässä johon ajoittui myös sisaruksen syntymä, jolla varmasti oli vaikutusta asiaan. Nyt kun pienempi on alkanut viritellä omaa tahtonsa ilmaisua viime kuukausina, isomman kanssa on ollut hämmentävän seesteistä - vaikka kyllähän niitä kiukkukohtauksia välillä tulee kun asiat ei mene toivotulla tavalla. Mutta hyvä vaan että on omaa tahtoa ja uskaltaa myös kiukutella, liika kiltteys ei ole hyvä sekään!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla