Villa on ihmekuitu: se hylkii likaa ja vesipisaroita ja puhdistuu tuulettamalla.Kuva: iStockPhoto.
Villa on ihmekuitu: se hylkii likaa ja vesipisaroita ja puhdistuu tuulettamalla.Kuva: iStockPhoto.

Mitä pukea ulkohaalarien alle, kun lämpötila laskee pakkasen puolelle? Kun ostat välivaatetta, tarkasta sen materiaali. Hyvä välivaate lämmittää ja hengittää.

Villa lämmittää märkänäkin

Villa on hyvä lämmöneristäjä, sillä se sitoo itseensä runsaasti ilmaa. Se imee myös kosteutta, mutta ei tunnu kylmältä märkänäkään. Villa on ihmekuitu: se hylkii likaa ja vesipisaroita ja puhdistuu tuulettamalla.

Jotain huonoa on villassakin. Se sähköistyy pakkasella, ja kaikkein hienoimpia laatuja lukuunottamatta se saattaa kutittaa herkkää hipiää. Eikä villa kestä vääränlaista pesua, vaan menee pilalle, jos se joutuu vahingossa kuumaan konepesuun.

Silkki toimii kylmässä ja lämpimässä

Silkin taika on siinä, että se lämmittää kylmällä säällä, mutta on lämpimänä päivinä tai kuumissa sisätiloissa mukavan viileä. Silkki on kevyttä, miellyttävän tuntuista herkälläkin iholla ja eristää lämpöä hyvin. Kun silkkiin kerran ihastuu, on vaikea palata muihin.

Villan tavoin silkkikin imee kosteutta, kuivuu nopeasti ja kavahtaa liian kuumaa pesua. Silkin huono puoli on korkea hinta, mutta laadukas silkkikuitu on lujaa, joten hyvin hoidettuna siitä on iloa vuosien ajan.

Silkki ja villa vaativat molemmat huolellisen säilytyksen, sillä monet tuholaiset, kuten turkiskuoriaiset ja koit, pitävät laadukkaista luonnonkuiduista.

Silkkiä ja villaa näkee usein myös sekoitteina puuvillaan ja muihin materiaaleihin yhdistettyinä. Silloin ne ovat helppokäyttöisempiä, kestävämpiä ja edullisempia.

Puuvilla kestää eikä ärsytä

Puuvilla kestää pesua ja pitoa, ei sähköisty eikä ärsytä ihoa. Huono puoli on se, että puuvilla ei eristä lämpöä erityisen hyvin, ja märkänä se tuntuu kylmältä. Puuvilla myös kuivuu hitaasti.

Fleece lämmittää ja kestää käytössä

Hyvät tekokuidut haastavat luonnonmateriaalit. Suosittu fleece on paksuksi ja pehmeäpintaiseksi käsiteltyä polyesterineulosta. Se eristää lämpöä ja hengittää melko hyvin, joskin eri fleecelaatujen välillä voi olla eroja. Tuulta materiaali ei pidä erityisen hyvin.

Kevyt, miellyttävä fleece sopii energisten lasten vaatteisiin, koska se ei ole arka kuitu villan ja silkin tavoin. Fleecevaate on huoleton. Se kestää pesuja, kuivuu hetkessä, ei homehdu tai houkuttele tuholaisia. Se ei kutita herkkääkään ihoa, mutta on silkkiä huokeampi valinta.

 

Vierailija

Hyvä välivaate lapselle - fleece vai villa?

Teetin aikoinaan lapsilleni villahaalarin koneneulojalla. Ostin ohutta pesunkestävää hyvälaatuista villalankaa. Haalariin ei neulottu sukanteriä, eteen ommeltiin pitkä vetoketju. Oli helppo pukea haalarin alle, jousti, ei hiostanut eikä hyvälaatuinen lanka kutittanut, kesti hyvin pesua. Kun sukanteriä ei ollut, haalari meni useamman vuoden, sukat äitini neuloi käsin samasta langasta riittävän pitkällä varrella. Kaksi lasta haalaria käytti, yhtään reikää ei tullut, sisarelleni annoin kiertoon,...
Lue kommentti

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Leikki metsässä parantaa kestävyyskuntoa, on hyväksi muistille ja opettaa tasa-arvoa. 

Metsässä harmittaa silloin, kun sieltä pitää lähteä pois, Armi, 4, sanoo.

Hän pääsee sinne onneksi pian uudelleen, sillä Armin päiväkodin lapset leikkivät metsässä joka päivä säällä kuin säällä. Katso video metsäretkestä alta.

Saa kiivetä! Luonnossa kieltoja on vähemmän

Metsä on lapsille loistava leikkipaikka, liikuntatieteen tohtori, dosentti Arja Sääkslahti Jyväskylän yliopistosta vahvistaa. Rakennettuun ympäristöön verrattuna sillä on monia vahvuuksia. 

– Metsä itsessään stimuloi lapsen mielikuvitusta ja houkuttaa häntä liikkumaan. Se on täynnä houkutuksia, Sääkslahti sanoo. 

”Leikkipuistossa on paljon sääntöjä ja rajoituksia, joita metsässä ei ole.”

Lapsen taidot kehittyvät metsässä automaattisesti jo siksikin, että luonnon leikkivälineet, puut ja pensaat, ovat vahvaa tekoa. Niissä voi kiipeillä, keppejä voi heittää, kuoppia voi kaivaa – tehdä mitä vain, mihin mielikuvitus venyy.

– Puistossa tai istutetussa pihassa voi olla paljon hyviä leikkipaikkoja, mutta siellä on myös paljon sääntöjä ja rajoituksia, joita metsässä ei ole: kukkapenkkejä ei sotketa eivätkä puiden oksat ehkä kestä roikkumista, Sääkslahti jatkaa.

Metsämaastossa lapsi saa koko ajan fyysisiä haasteita. Maaston muoto ja materiaali vaihtelee, ja yllättävien monttujen ja liukkaan sammalikon ylittäminen harjoittaa tasapainoa. Pienikokoisena lapsi joutuu nostelemaan jalkojaan melko paljon, ja se on jaloille erinomaista voimaharjoittelua. Lapsi tarvitsee paljon liikuntaa, joten samalla kävelystä tulee lapselle luonteva tapa liikkua. Hänelle tulevat tutuksi aktiivisen kehon normaalit reaktiot: hengästyminen, hikoilu ja sydämen pamppailu.  

Tasapainoaistin lisäksi virikkeitä saavat kaikki muutkin aistit: lapsi tuntee ja kuulee oksien raksahdukset jalan alla, haistaa kirpeän pakkasen ja näkee oksia painavat pihlajanmarjat. 

– Kokonaisvaltainen aistikokemus on hyväksi oppimiselle: mitä useamman kanavan kautta lapsi saa aistikokemuksia, sitä kokonaisvaltaisemmin hän myös oppii. 

Metsässä leikki on tasa-arvoisempaa 

Metsässä Armin päiväkodin lapset ryhtyvät heti puuhiin: Yksi joukkio laskee mahallaan isolta kiveltä alas, toinen kahlaa läpi syvien lätäköiden. Kolmannet kiipeilevät kauempana kalliolla ja etsivät mukaansa hienoimmat kepit.

He ovat norjalaistutkimuksen mukaan onnekkaita. Tutkimuksen mukaan lapset, jotka leikkivät metsässä kaksi tuntia päivässä, hyötyivät siitä monella eri tavalla päiväkodin pihalla leikkineisiin lapsiin verrattuina. He muun muassa: 

  • olivat fyysisesti aktiivisempia ja leikkivät toiminnallisempia leikkejä
  • olivat fyysisesti voimakkaampia ja kätevämpiä käsistään
  • olivat ketterämpiä ja heillä oli parempi tasapaino
  • leikkivät huomattavasti tasa-arvoisemmin: leikit eivät jakaantuneet tyttöjen ja poikien sekä pienten ja isojen leikkeihin.

Arja Sääkslahden mukaan tästä kaikesta on hyötyä myös myöhemmässä elämässä. Luonnossa leikkimisen on osoitettu jo vähentävän allergiariskiä ja olevan tärkeää koko kehon vastustuskyvylle. 

– Ja metsäpolulla kehittynyt hyvä tasapaino ehkäisee liukastumista ja loukkaantumisia. Hyvä kestävyyskunto tarkoittaa parempaa jaksamista, ja se näkyy myös hyvänä vireystilana. Kun lapsi oppii havainnoimaan ympäristöään, on siitä suurta etua esimerkiksi liikenteessä, Sääkslahti listaa. 

– Iso merkitys on silläkin, että lapsi oppii arvostamaan luontoa ja pitämään siitä huolta. Metsä ei ole lapselle pelottava vaan tuttu paikka, josta saa mielihyvää ja elämyksiä.