Lastentarhanopettaja Vesa-Pekka Karinen kannustaa vanhempia seikkailemaan lasten kanssa. Kuva: Juha Salminen
Lastentarhanopettaja Vesa-Pekka Karinen kannustaa vanhempia seikkailemaan lasten kanssa. Kuva: Juha Salminen

Osa jännittää uusia asioita enemmän kuin toiset, mutta kaikkien itsetunto vahvistuu, kun sitä vahvistaa, sanoo lastentarhanopettaja Vesa-Pekka Karinen.

”Kesän vapaat päivät ovat hyvää valmennusta tulevaan, odottipa lasta lomien jälkeen päiväkodin, eskarin tai koulun aloitus, muutto uuteen kotiin tai vaikkapa uusi harrastus.

Osa jännittää uusia asioita enemmän kuin toiset, mutta kaikkien itsetunto vahvistuu, kun sitä vahvistaa. Yksi hyvä tapa tukea lapsen itseluottamusta on seikkailu.

Vedän eskariryhmissäni etsiväkerhoa, eli viemme kollegani kanssa lapset viikoittain seikkailuretkille. Usein seikkailu käynnistyy, kun ”löydän” Venla Välkyn lähettämän mysteeriviestin, jota lapset lähtevät yhdessä selvittämään.

Kauppahallissa selvitimme, mitä made maksaa, ja kaupungin vanhinta kirjaa jahdatessamme pääsimme kirjaston salaisiin kellarikäytäviin. Käytännössä me aikuiset vain esitämme kysymyksiä, ja lapset selvittävät reitit, esittävät asiantuntijoille kysymyksiä ja kirjaavat vastaukset Venlalle lähetettäväksi. Toki me aikuiset vähän valmistelemme tapahtumia.

”Haluan lasten oppivan, että jännitys on luonnollista.”

Jännittäminen on luonnollista. Kun esimerkiksi lähdemme eskarilaisten kanssa ensimmäiselle tutustumisvierailulle tulevaan kouluun, monissa näkyy epävarmuus. Joskus tirahtaa kyynelkin. Mutta koulukäynnillä on aina hauskaa, ja tunnelma vapautuu niin, että paluumatkalla moni ihan pomppii innosta.

Reissun jälkeen on hyvä palauttaa mieliin se alkufiilis. Kysyn lapsilta, miltä se jännitys tuntui. Puhumme myös, millaista käynnillä oli ja miltä sen jälkeen tuntui. Haluan lasten oppivan, että jännitys on luonnollista ja aikuisiakin jännittää, mutta sen purkautuminen tuntuu hyvältä. Keväällä lapset ovatkin uusissa tilanteissa jo paljon varmempia.

”Minusta koulumainen eskaritoiminta ryöstää lapsilta yhden leikkivuoden.”

Seikkailla voi missä iässä vain. Jo pelkkä mystisen viestin tai kartanpalan ilmestyminen kotiin saa lapsen mielikuvituksen laukkaamaan. Seikkailu käynnistyy, kun vanhempi alkaa kysellä ja kannustaa lasta yhteiselle selvitysreissulle. Vaikka lapsi tajuaisi aikuisen järjestäneen asian, yhdessäolo on palkitsevaa kaikille.

Pienemmille jo pelkkä sana seikkailu on jännittävä juttu. Samanlaiseen leikkimieliseen seikkailuun perustuu vaikkapa suklaamunien etsiminen.

Minusta koulumainen eskaritoiminta ryöstää lapsilta yhden leikkivuoden. Tuntuisi kummalliselta laittaa lapset toistuvasti istumaan kynän ja paperin ääreen, kun numerot, kirjaimet, puheenvuoron odottamisen ja muun ryhmäkäytöksen oppii seikkailemallakin. Ennen vanhaan eskarissa oltiin tyytyväisiä, jos lapsi oppi jonottamaan ja seisomaan rivissä. Joskus mietin, mitenkähän niillä taidoilla varustetut lapset selviäisivät nykykoulussa.

Kunpa jokainen lapsi voisi viettää huolettoman kesän ja suhtautua edessä häämöttäviin koitoksiin levollisin mielin, luottaen siihen, että on ennenkin selvinnyt uusista ja vähän jännittävistä tilanteista.”

Lastentarhanopettaja Vesa-Pekka Karisen esikouluryhmä seikkailee Twitterissä nimellä @etsivatoimisto.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Heli Blåfield
Kuva: Heli Blåfield

Puremisen tarvetta ei kannata kieltää, mutta pureskelun voi ohjata johonkin vähemmän vahingolliseen, sanoo lastenpsykiatri Janna Rantala.

”Miten saisin nelivuotiaan lopettamaan lelujen, vaatteiden ja muiden tavaroiden pureskelun? Hän on ollut aina kova pureskelemaan ja imemään kaikkea. Alle kolmevuotiaana se meni vielä iän piikkiin, mutta nyt ikää on jo neljä ja puoli, eikä järsimiselle näy loppua. Hän puree rikki ulkovaatteiden kaulukset ja hihat, talvirukkaset, sisähousujen polvet, omat pehmolelunsa, lyijykynien päät.

Minua huolettaa, mitä myrkkyjä pieneen kehoon joutuu esimerkiksi ulkovaatteiden pinnoitteista. Miten tilanteen saisi ratkaistua? Hän itse ei tunnu oikein voivan asialle mitään, järsiminen tapahtuu jotenkin puolihuomaamatta. Asia selvästi nolottaa häntä. En se minä ollut, se oli Nakertaja, hän sanoo. Olen sanonut, että hänen pitää kieltää napakasti Nakertajaa, ja hän lupaa aina yrittää parhaansa, mutta jotenkin sitten taas lipsahtaa.”

Turhautunut äiti

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa

”Imemisen ja puremisen tarpeet ovat yksilöllisiä, vauvasta asti. Joskus ne voivat liittyä hampaiden tuloon, kutinaan tai janoon. Usein se on vain tapa, jollaisia meillä kaikilla on, kuten hiusten pyörittely tai kaulakorun koskettelu. Niillä pyritään säätelemään esimerkiksi jännittyneisyyttä. Purukumin pureskelu voi auttaa, mutta eihän lapsi voi sitäkään määrättömästi jäystää.

Onneksi teillä on apuna Nakertaja.

Sanotkin viisaasti, ettei lapsi itse voi asialle mitään. Silloin lapsen kokema nolous – ja ehkä syyllisyys – on turhaa. Näiden pattitilanteiden helpottamiseen sopii menetelmä nimeltä Muksuoppi. Siinä lapsen ongelma käännetään taidoksi, jota hän alkaa harjoitella. Lapsenne voisi harjoitella esimerkiksi sopivan tavaran jyrsimistä tai kolmesti puraisemista. Puremisen tarvetta ei kielletä (koska se ei tule onnistumaan) mutta toiminta ohjataan johonkin vähemmän vahingolliseen. Aikuinen kannustaa, auttaa muistamaan tavoitteen.

Onneksi teillä on apuna Nakertaja. Muksuopissa neuvotaan keksimään hankalan tavan karsimiseksi ulkoistettu hahmo, joka on vastuussa teoista. Nokkela lapsesi on jo hoitanut tämän!

Nakertajaakaan ei kannata vain komentaa, vaan hänelle pitää opettaa uusia taitoja. Ensin tutustutaan tuohon katalaan jäystäjään paremmin. Lapsi piirtää kuvan, aikuinen haastattelee: Onko Nakertaja lapsi, aikuinen, eläin vai mikä? Millaiset sen hampaat ovat? Mistä se puikahtaa paikalle? Onko se aina nakertanut vai tuliko sille yhtäkkiä jokin? Tykkääkö se tehdä muutakin? Saisiko sen lisäämään muuta puuhaa, jotta nakertelu vähenisi? Voisiko lapsi auttaa siinä?

Otin myös itselleni opeteltavan taidon ja harjoittelin tyynesti muistuttamista.

Löydät tarkempia ohjeita hakusanoilla Muksuoppi tai Kids’ Skills. Menetelmä vaatii aikuiseltakin kieltämisen ja hermostumisen kierteen katkaisemista, mikä ei aina tunnu helpolta. Kokemusta on! Itse otin vastaavassa tilanteessa myös itselleni opeteltavan taidon ja harjoittelin tyynesti muistuttamista.”

Kysy Jannalta

Mietityttääkö lapsen kasvatus? Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Lähetä kysymys lomakkeella tai sähköpostitse meidanperhe@sanoma.com . Laita viestin otsikoksi ”Janna vastaa”.

Vierailija

Lapsi puree lelut ja vaatteet rikki – miten sen saa loppumaan?

- pese kaikki lapsen vaatteet hyvin ennen käyttöä niin kemikaalikuorma pienenee. Samoin lelut ym lapsen kaluamat tavarat kannattaa pestä ennen kaluamista. -ompele puuvillaisia kaulahuiveja tai rannehuiveja joita saa luvalla nakerrella. Helppoja pestä, halpoja ja ei niin vaarallisia kemikaalien suhteen mitä ulkovaatteet. Meillä näitä ommeltiin joskus vanhoista paidoistakin niin varmasti enimmät kemikaalit häipyneet jo aikaisemmissa pesussa. Meillä kaksi lapsista pureskeli pienenä ainakin kun...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kasvava hammas on herkimmillään, sillä sen pinta ei ole vielä täysin kovettunut. Näillä kuudella vinkillä puhkeavat hampaat pysyvät kunnossa.

Rautahampaat alkavat puhjeta, kun lapsi on alle kouluikäinen, ja niillä tulisi pureskella jopa seuraavat sata vuotta. Juuri tämä päiväkodin lopulta yläkoulun alkuun saakka kestävä vaihduntavaihe on hampaiden reikiintymisen kannalta kriittisintä aikaa.

Kun yli puolella kahdesti päivässä harjaavista aikuisistakin on suussa näkyvää plakkia, on lapselle lähes mahdoton tehtävä saada epätasainen hammasrivistönsä puhdistettua itse. Siksi aikuisen apu on tarpeen.

1. Kasvava hammas on herkimmillään

Puhkeavat pysyvät hampaat ovat erityisen alttiita reikiintymiselle niin kauan, kunnes ne ovat täysin puhjenneet. Alttius reikiintymiselle johtuu siitä, että hampaan pinta ei ole puhjetessaan vielä täysin kovettunut. Puhdistaminen taas on vaikeampaa siksi, että puhkeava hammas on eri korkeudella kuin viereiset hampaat.

Hammas voi reikiintyä, jos sen pinnalle muodostuvaa plakkia saa kerääntyä häiritsemättä, eli jos hampaita ei harjata säännöllisesti tai harja ei ulotu kaikkialle. Napostelu ja tiheästi toistuva sokerin käyttö lisäävät riskiä hampaiden reikiintymiseen.

2. Tarkkana takahampaiden kanssa

Varsinkin viimeisten maitohampaiden taakse puhkeavat poskihampaat reikiintyvät puhjetessaan helposti, sillä niihin kerääntyy herkästi plakkia ja niiden puhdistaminen on haastavaa. Jos ikenet ovat arat, voi se johtaa siihen, että lapsi alkaa vältellä hampaiden huolellista harjausta. 

3. Reikiintymisen voi pysäyttää

Hampaan reikiintyminen voidaan alkuvaiheessa pysäyttää, jos hammas saadaan puhdistettua huolellisesti kahdesti päivässä ja ruokailutottumukset paranevat. Reikiintymisen edetessä hammas täytyy paikata. Se on kuitenkin oireiden hoitoa, eikä poista reikiintymisen syitä. Lisäksi paikka-aineet eivät kestä ikuisesti, joten kerran paikattu hammas voi tarvita vaativampia uusintahoitoja. Siksi reikiintymisen ehkäisy onkin paras tapa pitää hampaat terveinä.

4. Harjaa kahdesti päivässä

Hampaiden huolellinen harjaus fluorihamastahnalla kahdesti päivässä on tehokkain ja edullisin tapa ennaltaehkäistä suusairauksia, mutta tämä toteutuu vain noin puolella lapsista. Sähköhammasharjalla hampaat puhdistuvat tehokkaammin ja helpommin kuin tavallisella harjalla. Hammasvälit on hyvä puhdistaa viimeistään yläkouluiästä lähtien joka päivä.  Putsaus käy hammaslangalla, -lankaimella tai pehmeällä silikonitikulla.

5. Ateriarytmi säännölliseksi

Hampaat kestävät 5–6 happohyökkäystä päivittäin. Säännölliset ruoka-ajat, monipuolinen ruokavalio ja vesi janojuomana suojaavat hampaita reikiintymiseltä. Ksylitolin säännöllinen käyttö ruokailujen jälkeen vähentää reikiintymistä erityisesti ennen pysyvien hampaiden puhkeamista ja puhkeamisen aikaan. Sen sijaan tiheä sokerin käyttö, kuten päivittäinen karkin ja sokeroitujen juomien nauttiminen, altistaa hampaat reikiintymiselle

6. Muista tarkistusharjaus

Hampaiden huolellinen puhdistus vaatii tarkkoja motorisia taitoja, minkä vuoksi lapsi tarvitsee harjauksessa aikuisen apua. Koululaisen hampaiden puhdistusta tulee valvoa aina yläkouluikään saakka. Usein lapsi tarvitsee muistutuksen harjauksesta, kurkkauksen suuhun sekä tarkistusharjauksen. Lasten hampaidenharjaustottumuksiin vaikuttaa erityisesti vanhempien esimerkki.

Muista nämä

  • Puhkeavat hampaat reikiintyvät herkästi – yhden hampaan puhkeaminen voi kestää yli vuoden.
  • Hampaiden harjaus kahdesti päivässä fluorihammastahnalla estää tehokkaimmin reikiintymistä. Yli 6-vuotiaille oikea fluorin määrä tahnassa on 1450 ppm.
  • Säännölliset ruoka-ajat, napostelun välttäminen ja ksylitolin säännöllinen käyttö suojaavat reikiintymiseltä (ksylitolia vähintään 5 g päivässä.)
  • Lapsi tarvitsee vanhemman apua ja valvontaa hampaiden hoidon onnistumisessa. Samalla vanhemman on hyvä varmistaa, että omatkin hampaat harjataan suositusten mukaisesti.
  • Lasten hampaiden reikiintyminen on Suomessa yleinen ongelma. Vuonna 2003 5-vuotiailla oli keskimäärin 0,9 reikiintynyttä hammasta, 17-vuotiailla jo neljä.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.