Lastentarhanopettaja Vesa-Pekka Karinen kannustaa vanhempia seikkailemaan lasten kanssa. Kuva: Juha Salminen
Lastentarhanopettaja Vesa-Pekka Karinen kannustaa vanhempia seikkailemaan lasten kanssa. Kuva: Juha Salminen

Osa jännittää uusia asioita enemmän kuin toiset, mutta kaikkien itsetunto vahvistuu, kun sitä vahvistaa, sanoo lastentarhanopettaja Vesa-Pekka Karinen.

”Kesän vapaat päivät ovat hyvää valmennusta tulevaan, odottipa lasta lomien jälkeen päiväkodin, eskarin tai koulun aloitus, muutto uuteen kotiin tai vaikkapa uusi harrastus.

Osa jännittää uusia asioita enemmän kuin toiset, mutta kaikkien itsetunto vahvistuu, kun sitä vahvistaa. Yksi hyvä tapa tukea lapsen itseluottamusta on seikkailu.

Vedän eskariryhmissäni etsiväkerhoa, eli viemme kollegani kanssa lapset viikoittain seikkailuretkille. Usein seikkailu käynnistyy, kun ”löydän” Venla Välkyn lähettämän mysteeriviestin, jota lapset lähtevät yhdessä selvittämään.

Kauppahallissa selvitimme, mitä made maksaa, ja kaupungin vanhinta kirjaa jahdatessamme pääsimme kirjaston salaisiin kellarikäytäviin. Käytännössä me aikuiset vain esitämme kysymyksiä, ja lapset selvittävät reitit, esittävät asiantuntijoille kysymyksiä ja kirjaavat vastaukset Venlalle lähetettäväksi. Toki me aikuiset vähän valmistelemme tapahtumia.

”Haluan lasten oppivan, että jännitys on luonnollista.”

Jännittäminen on luonnollista. Kun esimerkiksi lähdemme eskarilaisten kanssa ensimmäiselle tutustumisvierailulle tulevaan kouluun, monissa näkyy epävarmuus. Joskus tirahtaa kyynelkin. Mutta koulukäynnillä on aina hauskaa, ja tunnelma vapautuu niin, että paluumatkalla moni ihan pomppii innosta.

Reissun jälkeen on hyvä palauttaa mieliin se alkufiilis. Kysyn lapsilta, miltä se jännitys tuntui. Puhumme myös, millaista käynnillä oli ja miltä sen jälkeen tuntui. Haluan lasten oppivan, että jännitys on luonnollista ja aikuisiakin jännittää, mutta sen purkautuminen tuntuu hyvältä. Keväällä lapset ovatkin uusissa tilanteissa jo paljon varmempia.

”Minusta koulumainen eskaritoiminta ryöstää lapsilta yhden leikkivuoden.”

Seikkailla voi missä iässä vain. Jo pelkkä mystisen viestin tai kartanpalan ilmestyminen kotiin saa lapsen mielikuvituksen laukkaamaan. Seikkailu käynnistyy, kun vanhempi alkaa kysellä ja kannustaa lasta yhteiselle selvitysreissulle. Vaikka lapsi tajuaisi aikuisen järjestäneen asian, yhdessäolo on palkitsevaa kaikille.

Pienemmille jo pelkkä sana seikkailu on jännittävä juttu. Samanlaiseen leikkimieliseen seikkailuun perustuu vaikkapa suklaamunien etsiminen.

Minusta koulumainen eskaritoiminta ryöstää lapsilta yhden leikkivuoden. Tuntuisi kummalliselta laittaa lapset toistuvasti istumaan kynän ja paperin ääreen, kun numerot, kirjaimet, puheenvuoron odottamisen ja muun ryhmäkäytöksen oppii seikkailemallakin. Ennen vanhaan eskarissa oltiin tyytyväisiä, jos lapsi oppi jonottamaan ja seisomaan rivissä. Joskus mietin, mitenkähän niillä taidoilla varustetut lapset selviäisivät nykykoulussa.

Kunpa jokainen lapsi voisi viettää huolettoman kesän ja suhtautua edessä häämöttäviin koitoksiin levollisin mielin, luottaen siihen, että on ennenkin selvinnyt uusista ja vähän jännittävistä tilanteista.”

Lastentarhanopettaja Vesa-Pekka Karisen esikouluryhmä seikkailee Twitterissä nimellä @etsivatoimisto.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.