Järkkyykö lapsen maailma metsästyksestä?

Kysymys:

Mieheni on innokas metsämies ja odottaa jo kovin pojan viemistä metsälle. Poika on vielä pieni, eikä asia ole esillä muutamaan vuoteen, mutta mieheni on itse aloittanut puuhat jo heti kouluikäisenä.

Minun mielestäni lapsi ei ole kypsä käsittelemään eläinten surmaamista. Olemme jo melko vieraantuneita agraarikulttuurista. Moni aikuinenkaan ei kestäisi nähdä eläimen surmaamista ja siihen liittyvää jälkikäsittelyä, ja uskon, ettei lapsen psyyke osaa käsitellä asiaa vielä niin pienenä ilman traumoja. Toki tietysti lapsetkin ovat erilaisia. Useimmat vanhemmat kuitenkin opettavat lapsilleen, ettei luontokappaleita saa vahingoittaa, ja metsästyspuuhat ovat ihan toinen äärilaita.

Miten kehottaisit asiaa käsittelemään, ettei lapsen maailma järkkyisi? Vai järkkyykö ylipäänsä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Kasvoin maalla, ja siellä harjoitettiin metsästystä. Lintupaisti maistui suussani oikein hyvältä silloin, kun sitä sattui saamaan. Jotkut kaverini harrastivat pienestä pitäen metsästämistä. Kaiken tämän lisäksi pidän itseäni isäaktivistina ja arvostan kaikkea isien ja poikien yhteistä tekemistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Silti on pakko sanoa, että en pysty vastaamaan kysymykseen neutraalisti enkä ammatillisesti. Olen itse tässä suhteessa täyspehmo, oikein varsinainen nyyhky. Serkkuni muistelee vieläkin kauhuissaan erästä noin viidenkymmenen vuoden takaista tapahtumaa. Jostakin syystä hän tukki kielloistani huolimatta pienten hiekkamuurahaisten pesäkäytäviä, vaikka ne eivät edes pure ihmistä. Lopulta hutkin häntä sulkapallomailalla kaaliin, mistä seurasi perheidemme välinen lyhytkestoinen kriisi.

Kun minun piti kerran haudata auton ikkunaan lentänyt linnunpoikanen, itkeä pillitin, vaikka olin jo myöhäisessä keski-iässä. Minulta todella kannattaa kysyä jotakin metsästämisestä!

Joka tapauksessa on syytä katsoa kaikessa rauhassa, millaiseksi poikanne kasvaa: tuleeko hänestä raisu ja reipas isän poika vai herkkä lapsi, joka liikuttuu Bambin tarinasta ja muusta kauniista. On aivan välttämätöntä, että isä sietää myös sen, että poika ei koskaan kiinnostu metsästyksestä tai että eläinten surmaaminen kauhistaa häntä. Niin paljon turhaa pahaa mieltä on koitunut ja koituu siitä, että vanhemmilla on liian selkeät ja valmiit odotukset siitä, millaiseksi lapsi kasvaa. Kaiken olisi tapahduttava lapsen ehdoilla. Aivan selvää on sekin, että pieni lapsi järkyttyy veren näkemisestä ja saaliin käsittelystä. Mihin tässä asiassa kenelläkään olisi kiire?

Vierailija

Minua itseäni ei ole järkyttänyt asia vaikka kaikki minun lemmikki eläimet joita minulla on ollut, pässi, lammas, kani, sonni, lehmä mistä olen pitänyt huolen ja rapsutellut on jossain vaiheessa teurastettu ja syöty kotona ja silloinkin olen ollut alle kymmenen. Kaikki paras tapa on ollut opettaa lapsille metsästys on mielestäni, silloin kun esim peura ammutaan ottaa lapset siihen mukaan ja näyttää mistä liha tulee. Silloin kun ruhon pilkkoo niin näyttää missä mikin pala on ja valmistaa sisäfileestä hyvät pihvit.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla