Lapsen syntymä on yksi aikuiselämän suurimpia identiteetin, roolien, arvojen ja elämäntavoitteiden muutoksia – myös miehelle. Mitä tehdä, kun miehen menojalkaa vipattaa vielä lapsen syntymänkin jälkeen? Kuinka usein mies voi lähteä kuluttamaan lähipubin baarijakkaraa?

Lapsen syntymä on yksi aikuiselämän suurimpia identiteetin, roolien, arvojen ja elämäntavoitteiden muutoksia – myös miehelle. Perheenlisäys laittaa useimmiten pisteen yöjuoksuille ja baarissa notkumiselle, eikä kaveriporukan viikonloppureissuja voi enää järjestää samaan tahtiin kuin aikaisemmin.

Mutta mitä tehdä, kun miehen menojalkaa vipattaa vielä lapsen syntymänkin jälkeen? Kuinka usein mies voi sysätä hoitovastuun pelkästään naiselle ja häipyä kuluttamaan lähipubin baarijakkaraa?

"Kulta, saisinks mä mennä..."

Baariin karkaavat miehet aiheuttavat naisissa päänvaivaa Vauva-lehden keskustelussa. Moni suhtautuu miehen baarissa ravaamiseen epäluuloisesti.
Ravintoloissa ravaamisessa naisia vaivaa ennen kaikkea se, että lapsen hoito jää koko illaksi vain omalle vastuulle, eikä äiti pääse irtautumaan arjesta miehen tavoin.

”Päästäisin kun paha sitä on estääkään. Taapero + sylivauva -perheessä olisi kyllä todella harmillista, jos toinen vain ilmoittaisi lähtevänsä. Onneksi osallistuva isä/mies tajuaa itsekin kertoa ajoissa menoistaan.”

”Tietää vastauksen etukäteen eikä siksi edes kysy. En ymmärrä naisia jotka hoitavat lapsia kotona kun mies käy baarissa juomassa ja pitämässä hauskaa toisten naisten kanssa.”

Toisaalta enemmistö naisista suhtautuu miehen satunnaiseen baarissa käyntiin ymmärtäväisesti. Asioista keskustelemista pidetään tärkeänä. Moni nainen toteaakin, että parisuhde ei ole kunnossa, jos jompikumpi joutuu kysymään lupaa toiselta omiin menoihinsa.

” Jos haluaa mennä ja mä olen kotona, niin senkun menee. Okei, en mä aina siitä kauheasti ilahtuisi ja voisin jopa kertoa sen miehelle, mutta ei ole mun tehtävä kieltääkään.”

”Jos tilanne kotona normaali, kukaan ei ole kipeä tms. Toisaalta, kun hetken mietin, en osaa kuvitella että mieheni lähtisi baariin jos kotona jotain häikkää. Enkä minäkään. Meillä ei siis päästetä eikä estetä, aikuisia, vastuuntuntoisia ihmisiä kun ollaan."

Erään kirjoittajan mielestä luvan kysyminen ja epäluulo kielivät jopa huonosta parisuhteesta. Monet naiset kokevat, ettei lapsen isää - aikuista ihmistä - voi komentaa pysymään kotona.

” Jos ei sitä vertaa luottoa ole, ettei vahtimatta toista kaljalle päästä, niin kannattaako niin jatkaa? Useimmiten syy toisen kyttäämiseen ja menojen kieltämiseen piilee kyttääjässä: jostain syystä ei osaa luottaa kumppaniin ja/tai itseensä tarpeeksi.”

Sopimuksia, keskustelua ja kompromisseja

Joskus asiat eivät suju oppikirjamaisesti, vaikka asioista olisikin jo ennakkoon keskusteltu. Vaikka vanhemmuuteen olisikin varauduttu jo hyvissä ajoin, voi arjen pyörittämisen raskaus tulla silti yllätyksenä molemmille. Naisella vanhemmuus näkyy ja tuntuu jo raskausaikana, mutta miehelle asia saattaa konkretisoitua vasta lapsen syntyessä. Yhä menopäällä oleva mies ei välttämättä sopeudu elämänmuutokseen ilman ongelmia. Ongelmien jatkuessa tuore äiti voi kauhukseen huomata, ettei kumppani vakuutteluista huolimatta ollutkaan valmis isäksi.

Vauva–lehden keskustelupalstalla tunteita kuohuttavat jo keski-ikäistyneet bailaajat, joille neljän päivän ryyppäysfestivaalit ohittavat vauvanhoidon. Mitä tehdä, kun miehestä paljastuu Peter Pan – vasta vauvan synnyttyä?
Moni keskustelija katsoo, että kyse on nuoruusvuosiin jämähtäneestä miehestä, joka on yhä mieleltään lapsen tasolla.

”Jos alat toisen lapsesi menoja kieltämään, niin kohta olet sen vauvan kanssa ihan yksin.”

”Miehesi on kakara. Tietysti saat kieltää ja yrittää takoa järkeä päähän, vaikka eipä normaaleilla aikuisilla tule mieleenkään enää tuossa iässä ja tilanteessa leikkiä teiniä.”

Keskustelijoita puhuttaa etenkin kerran vuodessa järjestettävän festivaalireissun ja jatkuvan lähiöbaarissa roikkumisen ero. Se, kuinka usein mies vaatii omaa aikaa, onkin perheen ja lapsen kannalta se olennaisin seikka. Jos menoja tuntuu olevan viikoittain, ja etenkin jos niihin liittyy useimmiten alkoholi, tulisi hälytyskellojen soida.

Vanhemmuus pakottaa pohtimaan elämän arvojärjestystä uudemman kerran. Kun haluaa tilaa uudelle, on osattava luopua vanhasta. Luopumisen ei tarvitse olla kokonaisvaltaista, mutta ajankäyttö on asia, josta tuoreiden vanhempien tulisi keskustella perusteellisesti – jo ennen raskautta, ja mahdollisimman monelta kantilta. On ehkä hyväkin esittää suora kysymys: ”Mitä menojasi sinä olet valmis karsimaan sitten, kun meillä on vauva?”

Lue lisää:

Väestöliitto: Vanhemmuuden vaikeus

KTL: Riittävän hyvä vanhemmuus

MLL: Hyvä ajanhallinta

Vauva.fi/keskustelut: Kielsin miestäni lähtemästä baariin

Vauva.fi/keskustelut: Mies tuli aamukuudelta kotiin

Vauva.fi/keskustelut: Mies haluaa omaa aikaa viikonlopuksi

Ennen lempilelu oli kultaakin kalliimpi aarre. Nykyään parhaallekin lelulle löytyy useita korvaajia. 

Leluja on nyt lasten saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen oli toisin.

– Vuosien varrella leikkimisen kulttuuri on muuttunut aika paljon, kertoo Lelumuseo Hevosenkengän johtaja Johanna Rassi.

Museon kokoelmissa on leluja 1800-luvulta nykypäivään. Vitriinejä tutkailemalla huomaa parhaiten, kuinka leikkimisen kulttuurin lisäksi myös lelut ovat muuttuneet.

Karkkipaperit muuttuivat aarteeksi, kun osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta.

Monet nykylasten isovanhemmat ovat syntyneet 40-luvun pula-aikana, jolloin lasten leikkeihin kuuluivat paperinuket ja kiiltokuvat. Kävyistä tehtiin käpylehmiä, kivilläkin oli leikeissä oma tehtävänsä. Karkkipaperit muuttuivat merkittäväksi aarteeksi, kun niiden kanssa osasi käyttää tarpeeksi mielikuvitusta. Leluja tehtiin myös paljon itse.

Muovi aloitti massatuotannon

Muovi yleistyi lelujen raaka-aineena vasta 70-luvulla, Rassi kertoo. Uniikit puulelut saivat väistyä massatuotannon tieltä, kun leluja oli mahdollista tuottaa aiempaa enemmän ja halvemmalla.

Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930.

Esimerkiksi tanskalainen Lego on aloittanut alun perin toimintansa puuleluilla jo vuonna 1930. Muovinen Lego-palikka patentoitiin 1958, ja vasta seuraavien vuosikymmenten aikana Lego löysi paikkansa suomalaisista kodeista.

80-luvulle tultaessa massatuotetut lelut olivat jo melko itsestään selvä osa lapsuutta, ainakin keskiluokkaisissa perheissä. Tuolloin leluja saatettiin Rassin mukaan pitää myös statussymbolina: mitä enemmän lapsella oli leluja, sitä paremmissa kantimissa perheen talous oli.

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista.

Rassi kertoo, että suomalaisessa lelumaailmassa on pitkään ihailtu amerikkalaisuutta.

50-luvulla Pauligin kahvipaketeista kerättiin amerikkalaisten autojen kuvia, tai leikittiin amerikkalaisia elokuvatähtiä esittävillä paperinukeilla. Yhdsyvaltalainen lelufirma Mattel toi vuonna 1959 markkinoille Barbie-nuken, mutta se oli korkean hintansa vuoksi vain harvojen ja valittujen saatavilla.

Hittilelu voi löytyä myös lenkkipolun varrelta

Nyt entisiä luksusleluja löytyy jokaisesta kodista, ja autokuvien sijaan kerätään Pokemoneja älypuhelimella. 

Nykylasten voi olla vaikea ymmärtää, että aina lelut eivät ole olleet itsestäänselvyys. Leikkiminen on älylaitteiden myötä muuttunut huimasti. On myös tutkittu, että lapset eivät jaksa enää leikkiä pitkäkestoisia leikkejä, vaan leikeissä halutaan edetä nopeasti seuraavaan. 

Kuitenkin lasten mielikuvitus on edelleen rikas, ja leluksi kelpaavat mitä ihmeellisimmät asiat. 

Vai eikö teillä muka koskaan ole kannettu kotiin kiviä ja käpyjä? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä teineissä on parasta? Lukijamme kertovat. Kerro oma ihana hetkesi kommenteissa!

Ne pienet, yhteiset jutut

Teinillä on jo oma maailmansa kavereineen ja menoineen. Mutta ne hetket, kun yhteys vanhemman ja teinin välillä löytyy, ne ovat arvokkaita.

Kun lapsi nojaa illalla sohvalla minuun ja kertoo omia kuulumisiaan, kun kaksi nuorempaa on jo nukkumassa. Illat ovat niitä arvokkaita lähentymisen hetkiä, jolloin isotkin asiat jaetaan vielä äidin kanssa.

Kun teinin saa lähtemään mukaansa vaikka kauppaan tai kävelylenkille, jutusta ei ole tulla loppua. Hän ehtii tunnin aikana avata maailmastaan enemmän kuin osaisi ikinä odottaa. Ja kuinka fiksuja ja pohdittuja ne jutut ovat.

Kun se ihana teini kuitenkin soittaa sinulle ensimmäisenä, oli iloinen tai surullinen asia. Meidän 15-vuotias tyttö edelleen ensimmäisenä joko soittaa tai tulee koulusta suoraan kotiin kertomaan päivän tapahtumat. Kun se teini pyytää juuri sinua mukaansa elokuviin, eikä sitä kaveria.

Parasta on arki

Kun teini-ikäinen omatoimisesti tyhjentää tiskikoneen, se saa jokaisen vanhemman pakahtumaan. 

Vilpitön kiitos tai jaettu joulutorttu. Karkkipäivänä äidille ostettu suklaalevy tai yllätyksenä siivottu olohuone. Parhaita hetkiä ovat myös yhdessä sohvalla katsottu leffa tai yhdessä pelattu videopeli, tai ne saunassa jaetut salaisuudet. Parhaita hetkiä ovat yksinkertaisesti ne, joista syntyy molemmille mukava muisto.

Kun lapsi omatoimisesti siivoaa tai laittaa ruokaa, tai auttelee ohimennen kotitöissä. Ajattelen, että olen osannut opettaa hänelle muiden huomioimista ja sitä, että kotihommat on kaikkien kotona asuvien tehtäviä.

Teini osaa yllättää

Teini-ikäisen lapsen vanhempana elämä on varmasti yllätyksiä täynnä. 

Kun teini sulkeutuu taas kerran huoneeseensa ja vähän myöhemmin selviää, että hän on hankkinut vähillä rahoillaan koko suvulle joululahjat ja väkertänyt niihin ihanat paketit ja itse tehdyt kortit. Se siitä itsekkyydestä.

Kun se sama teini, joka jatkuvasti ottaa yhteen pikkusisaruksen kanssa tosipaikan tullen huolehtii, ilahduttaa ja hoivaa mitä suurimmalla rakkaudella sitä samaa "ärsyttävää" pikkuveljeä.

Ei enää pieni lapsi, vaan itsenäinen, oma persoona

Kun teini kiinnostuu jostain asiasta, kotiväkikin oppii samalla uutta.

Kun lapsi innostuu jostain, kuten nyt vaikka syksyllä Tshernobylistä. Hän kaivaa tietoa siitä hullun lailla viikkoja putkeen ja pitää kotona esitelmiä aiheesta. On huimaa huomata, että lapsi on jo niin iso, että muodostaa omaa maailmankuvaa tietoa etsien ja hahmottamalla syy-seuraussuhteita itsenäisesti. Ja samalla oppii itsekin uusia asioita!

Kuinka ihana hän onkaan

Teinissä näkee parhaiten oman työnsä tuloksen. Ja sitä on lupa ihailla, täysillä.

Meidän 13-vuotias sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minä äiti meinaan kasvattaa lapseni sitten samalla tavalla kun sä.”

Kun huomaa että on saanut kasvatettua nuoren miehen, jolla on hyvät tavat ja empatiakykyä. Joka huolehtii pikkusisaruksestaan ja menestyy koulussa.

Se, kun poika sanoi minulle, että olen maailman paras äitipuoli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.