Lapsen syntymä on yksi aikuiselämän suurimpia identiteetin, roolien, arvojen ja elämäntavoitteiden muutoksia – myös miehelle. Mitä tehdä, kun miehen menojalkaa vipattaa vielä lapsen syntymänkin jälkeen? Kuinka usein mies voi lähteä kuluttamaan lähipubin baarijakkaraa?

Lapsen syntymä on yksi aikuiselämän suurimpia identiteetin, roolien, arvojen ja elämäntavoitteiden muutoksia – myös miehelle. Perheenlisäys laittaa useimmiten pisteen yöjuoksuille ja baarissa notkumiselle, eikä kaveriporukan viikonloppureissuja voi enää järjestää samaan tahtiin kuin aikaisemmin.

Mutta mitä tehdä, kun miehen menojalkaa vipattaa vielä lapsen syntymänkin jälkeen? Kuinka usein mies voi sysätä hoitovastuun pelkästään naiselle ja häipyä kuluttamaan lähipubin baarijakkaraa?

"Kulta, saisinks mä mennä..."

Baariin karkaavat miehet aiheuttavat naisissa päänvaivaa Vauva-lehden keskustelussa. Moni suhtautuu miehen baarissa ravaamiseen epäluuloisesti.
Ravintoloissa ravaamisessa naisia vaivaa ennen kaikkea se, että lapsen hoito jää koko illaksi vain omalle vastuulle, eikä äiti pääse irtautumaan arjesta miehen tavoin.

”Päästäisin kun paha sitä on estääkään. Taapero + sylivauva -perheessä olisi kyllä todella harmillista, jos toinen vain ilmoittaisi lähtevänsä. Onneksi osallistuva isä/mies tajuaa itsekin kertoa ajoissa menoistaan.”

”Tietää vastauksen etukäteen eikä siksi edes kysy. En ymmärrä naisia jotka hoitavat lapsia kotona kun mies käy baarissa juomassa ja pitämässä hauskaa toisten naisten kanssa.”

Toisaalta enemmistö naisista suhtautuu miehen satunnaiseen baarissa käyntiin ymmärtäväisesti. Asioista keskustelemista pidetään tärkeänä. Moni nainen toteaakin, että parisuhde ei ole kunnossa, jos jompikumpi joutuu kysymään lupaa toiselta omiin menoihinsa.

” Jos haluaa mennä ja mä olen kotona, niin senkun menee. Okei, en mä aina siitä kauheasti ilahtuisi ja voisin jopa kertoa sen miehelle, mutta ei ole mun tehtävä kieltääkään.”

”Jos tilanne kotona normaali, kukaan ei ole kipeä tms. Toisaalta, kun hetken mietin, en osaa kuvitella että mieheni lähtisi baariin jos kotona jotain häikkää. Enkä minäkään. Meillä ei siis päästetä eikä estetä, aikuisia, vastuuntuntoisia ihmisiä kun ollaan."

Erään kirjoittajan mielestä luvan kysyminen ja epäluulo kielivät jopa huonosta parisuhteesta. Monet naiset kokevat, ettei lapsen isää - aikuista ihmistä - voi komentaa pysymään kotona.

” Jos ei sitä vertaa luottoa ole, ettei vahtimatta toista kaljalle päästä, niin kannattaako niin jatkaa? Useimmiten syy toisen kyttäämiseen ja menojen kieltämiseen piilee kyttääjässä: jostain syystä ei osaa luottaa kumppaniin ja/tai itseensä tarpeeksi.”

Sopimuksia, keskustelua ja kompromisseja

Joskus asiat eivät suju oppikirjamaisesti, vaikka asioista olisikin jo ennakkoon keskusteltu. Vaikka vanhemmuuteen olisikin varauduttu jo hyvissä ajoin, voi arjen pyörittämisen raskaus tulla silti yllätyksenä molemmille. Naisella vanhemmuus näkyy ja tuntuu jo raskausaikana, mutta miehelle asia saattaa konkretisoitua vasta lapsen syntyessä. Yhä menopäällä oleva mies ei välttämättä sopeudu elämänmuutokseen ilman ongelmia. Ongelmien jatkuessa tuore äiti voi kauhukseen huomata, ettei kumppani vakuutteluista huolimatta ollutkaan valmis isäksi.

Vauva–lehden keskustelupalstalla tunteita kuohuttavat jo keski-ikäistyneet bailaajat, joille neljän päivän ryyppäysfestivaalit ohittavat vauvanhoidon. Mitä tehdä, kun miehestä paljastuu Peter Pan – vasta vauvan synnyttyä?
Moni keskustelija katsoo, että kyse on nuoruusvuosiin jämähtäneestä miehestä, joka on yhä mieleltään lapsen tasolla.

”Jos alat toisen lapsesi menoja kieltämään, niin kohta olet sen vauvan kanssa ihan yksin.”

”Miehesi on kakara. Tietysti saat kieltää ja yrittää takoa järkeä päähän, vaikka eipä normaaleilla aikuisilla tule mieleenkään enää tuossa iässä ja tilanteessa leikkiä teiniä.”

Keskustelijoita puhuttaa etenkin kerran vuodessa järjestettävän festivaalireissun ja jatkuvan lähiöbaarissa roikkumisen ero. Se, kuinka usein mies vaatii omaa aikaa, onkin perheen ja lapsen kannalta se olennaisin seikka. Jos menoja tuntuu olevan viikoittain, ja etenkin jos niihin liittyy useimmiten alkoholi, tulisi hälytyskellojen soida.

Vanhemmuus pakottaa pohtimaan elämän arvojärjestystä uudemman kerran. Kun haluaa tilaa uudelle, on osattava luopua vanhasta. Luopumisen ei tarvitse olla kokonaisvaltaista, mutta ajankäyttö on asia, josta tuoreiden vanhempien tulisi keskustella perusteellisesti – jo ennen raskautta, ja mahdollisimman monelta kantilta. On ehkä hyväkin esittää suora kysymys: ”Mitä menojasi sinä olet valmis karsimaan sitten, kun meillä on vauva?”

Lue lisää:

Väestöliitto: Vanhemmuuden vaikeus

KTL: Riittävän hyvä vanhemmuus

MLL: Hyvä ajanhallinta

Vauva.fi/keskustelut: Kielsin miestäni lähtemästä baariin

Vauva.fi/keskustelut: Mies tuli aamukuudelta kotiin

Vauva.fi/keskustelut: Mies haluaa omaa aikaa viikonlopuksi

Yhteyksiä muodostumassa. Ruudun äärellä voi oppia paljon, mutta muuta elämää se ei saa korvata. Kuva: iStockphoto

Ihmissuhteet ja liikunta kehittävät lapsen aivoja. Aivotutkija kertoo, miten älylaitteet ja ruutuaika niihin vaikuttavat.

Mikä on aivojen kannalta hyvää ruutuaikaa?

Hyvä ruutuaika on sellaista, joka ei vie aikaa liikunnalta ja sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Ruutuajan käsite on hankala, sillä kaikki riippuu siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Katsooko hän ohjelmaa, joka on kielletty alle 12-vuotiailta vai pelaako hän oppimispeliä? Pelaaminen kehittää kognitiivisia toimintoja, mutta voi olla kiihdyttävää. Siksi se ei välttämättä kannata iltaisin. Passiivinen katsominen taas ei kehitä ongelmaratkaisua, mutta viihdyttää.

Suomessa virallisia ruutuaikasuosituksia ei ole. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alle kaksivuotiaille ei suositella laitteiden käyttöä ollenkaan muuten kuin vanhemman seurassa. Alle kaksivuotiaille laitteiden käyttämisestä ei ole todettu olevan hyötyä. Pahimmillaan käyttö voi viivästyttää puheen kehitystä, jos se on pois kasvokkaiselta vuorovaikutukselta. 2–5-vuotiailla sopiva aika voisi jäädä tuntiin päivässä.

Voiko lapselle antaa tabletin eteen, kun hän on tylsistynyt?

Laitetta ei pidä käyttää kasvatuskeinona tai lääkkeenä hankaliin tilanteisiin. Kun lapsen aivojen etuotsalohkot eivät ole tarpeeksi kehittyneet, hän tarvitsee tunteiden säätelyyn aikuisen apua. Jos aikuinen lykkää eteen tabletin, itsesäätelykeinot eivät pääse samalla tavalla kehittymään. Pahimmillaan lapsi ei opi itsesäätelyä eikä käsittelemään tunteitaan.

Hetki lastenohjelman parissa ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä välttämättä ole hyötyäkään.

Arjessa tulee toki eteen tilanteita, jolloin aikuisesta tuntuu, että pää räjähtää. Silloin on ihan ok antaa lapsen vaikkapa viettää hetki vaikka lastenohjelman parissa. Se ei mädätä lapsen aivoja, mutta ei siitä ole välttämättä hyötyäkään.

Milloin laitteiden käyttöön pitää puuttua?

Silloin, jos koulunkäynti alkaa kärsiä, lapsi ei liiku tai hän ei enää näe kavereitaan kasvotusten.

Murrosikäisen aivot ovat voimakkaassa kehitysvaiheessa, joten hän tarvitsee unta. Laitteiden käyttö ennen nukahtamista todennäköisesti lyhentää unta ja huonontaa sen laatua. Kun nukahtaminen viivästyy, huonosti nukkuvan nuoren aivomassa otsalohkoissa hiljalleen vähenee, ja se heikentää hänen päättely- ja ongelmanratkaisukykyään.

Laitteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uniaikaa.

Laiteet kannattaa sulkea viimeistään tuntia ennen uni­aikaa, että aivot pääsevät valmistautumaan nukahtamista varten muun muassa erittämällä melatoniinia.

Vaikuttaako aivoihin se, jos lapsi kirjoittaa vain koneella?

Aivot eivät surkastu, vaikka ei ikinä kirjoittaisi käsin. Käsillä tekeminen on kuitenkin todella tärkeää. Se aktivoi kehon liikkeeseen liittyviä hermoyhteyksiä aivoissa ja jumppaa aivoja aivan eri tavalla kuin koneiden käyttäminen.

Lapset oppivat kirjoittamaan nopeammin käsin kuin koneella. 

On todettu, että lapset oppivat kirjoittamaan paljon nopeammin käsin kuin laitteilla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot jäävät aikuisillakin mieleen paremmin. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 4.–6.-luokkalaiset kirjoittivat täydellisempiä lauseita käsin kuin koneella.

Miten muuten lapsen aivojen kehitystä voi tukea?

Aktiivisuus ja uteliaisuus kehittävät aivoja. Tutkittua merkitystä on liikunnalla, musiikilla sekä kasvokkaisella vuorovaikutuksella erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Hyvä ruoka on tärkeää. Se sisältää hiilihydraatteja, joita aivot käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan, sekä aivoille elintärkeitä hyviä rasvoja, joita saa esimerkiksi rasvaisesta kalasta sekä pähkinöistä.

Liikunta edistää uusien hermoyhteyksien syntymistä.

Liikunta saattaa lisätä pienten hiussuonien määrää, jolloin aivot saavat enemmän happea. Se edistää myös kasvuhormonin erittymistä ja siten uusien hermoyhteyksien syntymistä. Nuorena harrastettu liikunta on yhteydessä menestykseen kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä vielä aikuisenakin.

Asiantuntijana aivotutkija, psykologi Mona Moisala.

Jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä, miettii psykologi Leea Mattila.  Kuva: Niki Strbian.

Lapsettomuudesta kärsivä kaipaa tukea, ei neuvoja.

Lapsitoiveeseen kiteytyy usein oman itsen jatkuvuus ja elämän merkitykselliseksi kokeminen. Kun lasta ei ala kuulua, mieleen puskee nöyryytys, pettymys, häpeä, ahdinko ja syyllisyys. Lapsiperheiden kohtaaminen saattaa herättää kateutta, parisuhde kuormittuu surusta, ja hedelmättömyyshoidosta johtuva taloudellinen paine kuristaa.

Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Sosiaalinen tuki on ratkaisevan tärkeää kriisin keskellä. Lapsettomuutta kommentoivalta kaivataan sensitiivisyyttä. Voit sanoa: “Olen pahoillani puolestasi. Jos haluat, kuuntelen sinua”.

Toisinaan hedelmöityshoidoilla raskaaksi tullut synnyttää biologisesti toisen soluista kasvaneen lapsen. Lapsettomuuden voi katkaista myös adoptio- tai sijaislapsi. Vanhemmuus on onneksi ensisijaisesti sosiaalinen ja tunnesuhde. Silti jokaisella on oikeus surra tapaa, jolla on vanhemmaksi tullut. Se jättää aina jälkensä.  

Seuraavat huomautukset kannattaa jättää väliin, kun keskustelet lapsettoman kanssa:

1.”Mun kaverin naapuri on kanssa ollut hoidoissa, ja se on tooosi rankkaa. Tiedän, seurasin sivusta. Että teille on tulossa kyllä rankkaa.” 

Lapsettomuushoitoihin hakeutuva ei todellakaan halua kuulla manailuja siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. Hän osaa tiedostaa asian itsekin. Myötätuntoinen katse tai halaus toimii paremmin.

2. “Mun kummin kaima yritti kanssa lasta, mutta sitten ne lakkas stressaamasta ja kävi lomalla, ja nyt niillä on luomulapsi.”

Ihmeitä sattuu ja stressi on varmasti vihollinen, mutta sitä ei kuitenkaan saa kytkettyä pois päältä vipua vääntämällä. Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

Useimmille lapsettomuus on syvä, hyvin yksityinen kriisi. Sitä ei saa vähätellä.

3. “Ai haluutte lapsen? Ota meidän lapsi viikonlopuksi, niin katsotaan sitten, haluatko enää lasta.”

Tämä on todellinen oksennus lapsettoman niskaan. Kamalinta ja mitätöivintä, mitä voi sanoa. Sensuroi vitsi omasta valikoimastasi.

4. “Hankkikaa koira!”

Karvaiset lemmikit ovat monelle äärimmäisen rakkaita, mutta lasta toivovalle ne eivät voi korvata ihmisen paikkaa.

5. "Jos sä oot raskaana?" 

Tämä saattaa olla kaikkein ärsyttävin heitto naiselle, kun hänellä on pahoinvointia tai päänsärkyä. Kommentin kuuleminen voi tehdä surulliseksi tai todella vihaiseksi. Oireet ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuukautisoireita. Kuukautisten alkaminen muistuttaa lapsetonta hänen hartaiten toivomansa asian epäonnistumisesta – ja sitten joku vielä heittää sen vitsiksi. 

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta.

Vierailija

5 asiaa, joita ei kannata sanoa lapsettomuudesta kärsivälle

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti: Itsellä lähipiirissä useampia 40 kymppisiä pareja jotka pitkään yhdessä olleet ja ikinä ei ole edes tullut mieleen kysyä tai puuttua heidän lapsettomuuteensa. Itse kertovat jos sille tarvetta, sillä miten se meille edes kuuluu kysellä. Olin 27v ensimmäisen lapsen syntyessä ja kyllä monta kertaa pahoitin mieleni lapsi kyselystä ja toisen lapsen tein 10v myöhemmin ja siinäkin välissä niitä ikäviä sai kuulla. Ja nyt lapset aikuisia ja naapurin ihminen vielä...
Lue kommentti