Lapsi käyttää mielikuvitusta purkaakseen ristiriitaisia tunteitaan kuten vihaa, pelkoa ja pettymystä.
Lapsi käyttää mielikuvitusta purkaakseen ristiriitaisia tunteitaan kuten vihaa, pelkoa ja pettymystä.

Pelottavat piirrokset ja tarinat ovat lapselle tavallinen tapa käsitellä tunteita. Aikuisen tehtävä on tunnistaa hälytysmerkit.
 

Irtopäitä, verilammikoita ja sotakertomuksia. Kun lapsi alkaa yllättäen piirtää tai kertoa väkivaltaisia tarinoita, vanhemman ensireaktio on pelästys. Mistä pieni lapsi on saanut kammottavia mielikuvia?

Lapsen aivot ovat vielä kehittymättömät, eikä hän osaa sanoittaa tunteitaan. Siksi lapsi käyttää mielikuvitusta purkaakseen ristiriitaisia tunteita, kuten vihaa, pelkoa ja pettymystä. Piirrokset, sepitykset ja leikit ovat siihen normaali keino.

”Kun pikkusisarus kuoli pari vuotta sitten, lapset leikkivät nukeilla hautajaisia.” 5- ja 7-vuotiaiden lasten äiti 

Kielteiset tunteet voivat jäädä vaivaamaan lasta, jos aikuinen ei ole osannut sanoittaa niitä tapahtumahetkellä. Lasta on esimerkiksi voinut pelottaa mennä kyläilemään, mutta vanhempi on kuitannut tunteen vain toteamalla, ettei ole mitään pelättävää. Lapsi on myös saattanut suuttua vaikka siitä, ettei obad dinousar

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Harvinaisissa tapauksissa lapsi on voinut kokea jotain oikeasti ahdistavaa, kuten hyväksikäyttöä tai väkivaltaa, josta hän ei pysty puhumaan. Siksi on tärkeää pysähtyä pohtimaan lapsen kanssa, mistä piirustukset ja sepitykset johtuvat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kerro tuosta lisää

Lapsen ensimmäisestä kauhutarinasta tai -piirroksesta ei tarvitse huolestua, mutta aikuinen voi kertoa lapselle, että se vaikuttaa vähän pelottavalta.

Lapsen tunteisiin voi päästä käsiksi puhumalla aiheesta lapsen kehitystason mukaan. Tärkeintä on pitää kysymykset avoimina: Mitä tässä tapahtuu? Millainen henkilö tämä on? Tuleeko hänestä joku tuttu mieleen? Miltä tästä henkilöstä tuntuu? Mitä seuraavaksi tapahtuu? 

”Kerro tuosta lisää” on aina turvallinen pyyntö. Lasta ei saa johdatella, hänen on tärkeä tulla kuulluksi juuri sellaisella tarinalla kuin hän haluaa. Lisäksi se voi vääristää kertomusta etenkin silloin, jos tarinan taustalla on jotain vakavaa, joka vaatii tarkempaa selvittämistä.

Jutun rakenne ratkaisee 

Lapsen normaali tarina tai piirustus on vain yksi monista muista. Se on juoneltaan fantasiaa, etenee johdonmukaisesti ja päättyy onnellisesti. Tarinan juoni myös muuntuu joka kerta.

”8-vuotias kertoili tarinaa huppupäisestä, mustaan pukeutuneesta miehestä. Se pelotti.” Neljän lapsen äiti 

Tuntosarvet kannattaa nostaa pystyyn, jos tarina on realistinen, samanlaisena toistuva ja yksityiskohtainen, eikä siinä ei ole ratkaisua tai ratkaisu tuntuu päälle liimatulta. Lapsi saattaa myös ahdistua tarinaa kertoessaan ja kärsiä muista oireista, kuten univaikeuksista, keskittymisvaikeuksista tai kiukkukohtauksista. Se voi tarkoittaa, että lapselle on tapahtunut jotain niin pelottavaa tai ahdistavaa, että hän tarvitsee ammattilaisen tukea käsitelläkseen asian.

Mielikuvituksesta tosielämään

Lapsen mielikuvitus alkaa vilkastua 2–3-vuotiaana. Silloin myös pelot monipuolistuvat: pimeänpelon rinnalle ilmestyvät oudot hirviöt ja kummitukset. Pahin pelkoaika on 4–5 vuoden iässä. Sen jälkeen epätodellisimmat pelot yleensä vähenevät.

Iän myötä pelot muuttuvat realistisiksi. Koululainen voi esimerkiksi olla huolissaan sodasta nähtyään aiheesta uutisen, ja alkaa siksi piirtää kuvia aseista. Kouluikäiselle voi selittää, että sota on niin kaukana, että sinne täytyisi lentää aamupalasta iltapalaan, ja ettei sota ole tulossa Suomeen. 

”Kouluiässä lapsi piirsi itkeviä ja vihaisia ihmisiä, jos kotona oli ollut riitaa.” Kolmen lapsen äiti

Jos väkivaltaisten piirrosten piirtäminen tai veriset tarinat siitä huolimatta jatkuvat, kannattaa pysähtyä miettimään, mitä koululaisen elämässä muuten on meneillään. Onko hänelle kavereita? Miten koulu sujuu? Monesti pelottavat aiheet voivat tulla peleistä, joita lapsi pelaa kavereiden kanssa. Jos lapsella menee hyvin, voi jäädä seuraamaan tilannetta. Mikäli lapsen hyvinvoinnista herää huoli, voi olla yhteydessä esimerkiksi koulupsykologiin.

 Luottamuksen arvoinen 

Lapselta on luottamuksen osoitus, kun hän esittelee fantasiamaailmaansa vanhemmalle. Vaikka se ahdistaisi, sitä ei saa näyttää lapselle tai kuitata asiaa nauramalla tai vähättelemällä.

Vanhemman täytyy sietää myös lapsen pelokasta ja epävarmaa puolta, jotta lapsi kokee, että hän voi näyttää kaikki tunteensa aikuiselle. Lapsen ei tarvitse esittää rohkeampaa kuin hän on.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

”Sitten kiltti dinosaurus tuli, ajoi ilkeän dinon pois ja antoi lääkettä.” Jos pelottavat tarinat tuntuvat päättyvän aina kurjasti, voi lasta auttaa keksimään onnellisen lopun. Silloin pelottava asia saa ratkaisun lapsen mielessä.

Vanhemmankaan ei tarvitse jäädä yksin. Lapsen ahdistavalta tuntuvasta mielikuvituksesta voi aina jutella esimerkiksi neuvolan tai koulupsykologin kanssa.

Asiantuntija: Sirpa Seppänen, johtava psykologi, Hämeenlinnan perheneuvola

Vierailija

Näitä lisää maahamme, Haavisto hakee leiriltä, ja Haavistolla on kaikille halukkaille uudet Suomen passit annettaviksi, nimenkääön ei tarvitse olla oikein, kaikille automaattinen oikeus tulla Suomeen Haaviston konsulikyydillä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla