Kuinka lapsen huumorintajua voi kehittää?

Huumorintaju on ennen kaikkea taito, jota voi harjoittaa ja kehittää. Elämänkatsomukseksi kasvanut huumorintaju on mielenterveyden kannalta varsin hyödyllinen. Jaloin huumori on sosiaalista ja empaattista: sitä, että osaa nauraa itselleen.

Huumorintajuun kasvattaminen edellyttää aikuiselta huumorintajuista, sallivaa elämänasennetta. Kodin naurukulttuuri näkyy suoraan lapsen huumoritaidoissa – hassutellaanko yhdessä vai ollaanko kovasti vakavia? Jos kodin naurunormit ovat kovin tiukat, lapselle ei juuri jää tilaa kasvattaa huumorintajuaan.

Eskarilainen nauraa auktoriteeteille, aikuisille ja käytännön piloille. 5–9-vuotias alkaa ymmärtää ristiriitoja ja huvittua niistä, kun ajattelu terävöityy ja konkretisoituu. Eskari-ikäinen voi olla myös yllättävän tosikkomainen: jos hän kokee, että toiset nauravat sille, mikä on oikeaa ja totta, seurauksena voi olla syvä loukkaantuminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Alle kymmenvuotias ei ymmärrä ironiaa eikä alle 12-vuotias sarkasmia. Empatiakyky kehittyy vasta myöhemmin, joten eskarilaisten huumori voi olla kömpelöä ja tunteetonta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toisten lasten nauru voi olla kurjaa, etenkin jos leikkikulttuuri on kiusaava. Kasvattajan kannattaa olla valppaana ja puuttua tilanteeseen, jos herkkä lapsi tuntuu loukkaantuvan naurusta – vaikka se olisi kuinka ystävällistä ja hyväntahtoista.

Asiantuntijoina kasvatustieteen professori Pirjo Nuutinen ja huumorikouluttaja Vesa Karvinen.

 

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla